Näytetään tekstit, joissa on tunniste mittelspitz. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mittelspitz. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Veelan iho-ongelmat

Kiinnitin huomiota siihen, että Veela raapii ja järsii itseään tavallista enemmän joskus marraskuun tienoilla. Erityisen häiritsevää oli yöllinen jalkojen napsuttelu, johon aloin heräilemään kesken yön, kun kiinnitin asiaan päiväsaikaankin enemmän huomiota. Ostin koiramessuilta Veelalle Yumegan Ichy Dog -öljyä ja ajattelin, että ehkäpä se auttaa. Jos kutina johtuu vaikka pakkasista ja sen aiheuttamasta kuivasta ihosta. Öljyn luvattiin auttavan 3 - 6 viikossa. Kuusi viikkoa meni, mutta kutina ei hellittänyt. Eräänä viikonloppuna huomasin, että Veela oli syönyt takajalkojaan niin, että niistä oli karva jo paikoin ohentunut. Heti maanantaina soitin eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo samalle päivälle. 


Veelan takajalka pahimmillaan.
Eläinlääkäri tutki Veelan tarkoin loisien varalta, koska sen hän sanoi olevan todennäköisin vaihtoehto ja se, mikä ensimmäisenä suljetaan pois. Loisia ei löytynyt, mutta varmuuden vuoksi saimme Stronghold-lääkityksen. Lisäksi mukaan lähti viikon kutinanestolääkekuuri. Kutinanestolääke auttoikin melko pian, mutta sen loputtua, kutina jatkui entiseen malliin. Piti odottaa vielä pari viikkoa, sillä kuulemma kolmessa viikossa näkisi lopullisesti, auttoiko Stronghold, eli oliko sittenkin kyse loisista, vai ei. No, minulle ei tullut mitenkään yllätyksenä, että kutina jatkui kolmen viikon jälkeenkin. Olinhan tarkistanut itsekin Veelan moneen kertaan läpikotaisin turkissa elävien salamatkustajien osalta, minkä lisäksi kutina olisi varmasti tarttunut Riiankin, jos loisista olisi kyse. 

Eläinlääkärin ohjeen mukaisesti aloitimme hypoallergeenisen ruokavalion ja jätimme tietenkin sen myötä kaikki herkutkin pois, jotka sisälsivät jotain muuta, kuin niitä ruoka-aineita, joita Veelan uudessa ruuassa oli. Lisäksi hain sille apteekista lisää kutinalääkettä, jota annettaisiin sille 2 - 4 viikkoa. Ajattelin, että syötän vanhan paketin lopun lisäksi uuden paketin kokonaisuudessaan. Siitä satsista riittää vähän reiluksi kolmeksi viikoksi. Ruokana Veelalla on tällä hetkellä Pure Naturalin hypoallergeeninen Grain Free Lamb, jossa on lammasta ja perunaa. Namitkin siis ovat pelkkää lampaanlihaa. 




Tilanne tällä hetkellä, kun hypoallergeenista ruokaa on syöty noin kaksi viikkoa ja toista lääkekuuria yhtä kauan.
Tällä hetkellä Veela kutisee edelleen jonkin verran. Ei jatkuvasti onneksi, mutta selvästi enemmän kuitenkin, kuin esimerkiksi Riia. Tästä ei tokikaan mitään kovin suuria johtopäätöksiä vielä voi vetää, kun on tuo kutinanestolääkekuurikin meneillään, toki puolta pienempänä annoksena, kuin se ensimmäinen kuuri oli. 

Kutinan lisäksi Veelan silmät alkoivat yhtäkkiä vuotamaan, mutta se on hieman vähentynyt uuden ruokavalion myötä. Yksi huono puoli uudessa ruokavaliossa kuitenkin selvästi on: Veela kakkaa järkyttävän isoja läjiä monta kertaa päivässä. Lisäksi treeninameja on tosi vaikea löytää pelkää lammasta. Käytännössä ne täytyy itse tehdä. Mutta olen valmis kyllä sen kestämään, jos kutina tällä loppuu ja jos kyse olisi todella vain allergiasta.

Aika näyttää, auttaako ruokavalion muutos, vai onko kyse jostain vakavemmasta. Valitettavasti sain kuulla, että Veelan kaksi pentuesisarustakin oireilevat samalla tavalla. Se herättää minussa pelkoa siitä, voisiko kyse olla jostain allergiaa vakavemmasta. Eläinlääkärin neuvon mukaisesti, odotamme kuitenkin rauhassa vielä lääkityksen loppumisen jälkeenkin kutinan mahdollista loppumista. Saimme ohjeen syöttää hypoallergeenista ruokaa ainakin kolme kuukautta, koska uuden ruokavalion vaikutus alkaa kunnolla näkyä vasta pitemmän ajan jälkeen. Mikäli koira vielä silloinkin kutisee, se menee jatkotutkimuksiin. Ei auta muuta kuin toivoa parasta. 

maanantai 24. syyskuuta 2018

Millainen mittelspitz on?

Minulla on kokemusta mittelspitzeistä vasta näiden kahden yksilön verran, mutta olen kuitenkin melko aktiivisesti seurannut muidenkin mittelspitzien elämää ja tapoja netin välityksellä. Seuraavaksi esittämät faktat ovat yleistyksiä, enkä väitä, että ne sopivat sataprosenttisesti kaikkiin mitteleihin. Mutta tällainen koira mittelspitz minun mielestäni on:


Mittelspitz on helppo koira.
Minä voin suositella mittelspitziä lämpimästi niin ensimmäiseksi koiraksi, kuin vähän vaativampaankin kotiin. Mitteli sopii mielestäni mainiosti myös perhekoiraksi, sillä näissä ei ole tippaakaan aggressiivisuutta ja useimmat tulevat hyvin toimeen lastenkin kanssa. Mittelspitz on myös kätevän kokoinen: se ei ole aivan mahdottoman pieni (painaa keskimäärin varmaan 6 - 9 kg), mutta ei ole suuren suurikaan, joten se on helppo ottaa mukaan minne vain. Se sopii pieneenkin asuntoon, mutta sitä ei varmasti haittaa asua tilavasti myöskään isossa omakotitalossa.

Mitteli on helppo myös siinä mielessä, että se on helppo kouluttaa. Mitteli on sekä miellyttämisenhaluinen että myös ahne koira, joten motivointi on helppoa. Mittelit innostuvat ja palkkautuvat myös leluista, etenkin, jos niitä osaa käyttää oikein. Mitteli tyytyy tarvittaessa vähäänkin ja sille riittää mainiosti rooli ihan tavallisena perhekoirana ja lenkkikaverina. Siinä riittää kuitenkin myös paukkuja harrastuskoiraksi.

Mittelspitz tulee yleisesti ottaen toimeen muiden koirien kanssa hyvin eivätkä ne yleensä ole arkoja. Mittelspitzin turkin hoito on näyttävyydestään huolimatta helppoa, sillä karvalla ei ole taipumusta takkuuntua ja on sen verran karheaa, että kuiva lika varisee turkista pois. Turkki myös kuivuu nopeasti, uskokaa tai älkää!


Mittelspitz on terve.
Mitteleillä ei ole juurikaan perinnöllisiä sairauksia. Pentua hankkiessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana siitä, että vanhemmat on terveystutkittu silmien ja polvien osalta, sillä ne ovat rodulla pakollisia terveystutkimuksia jalostukseen käytettäviltä koirilta. Suurimmat ongelmat mitteleillä on kuitenkin lonkissa, joita rotujärjestö vasta suosittelee tutkittavan. Mitteleillä on valitettavan paljon C ja jopa D -lonkkia. Kaikilla lonkat eivät kuitenkaan oireile, mutta suosittelen silti olemaan tarkkana ja mieluiten suosimaan yhdistelmiä, jotka olisi ensinnäkin kuvattu ja mieluusti vielä edes toisella vanhemmista lonkat priimaa (eli A tai vielä ehkä B:kin). Valitettavasti on sallittua käyttää myös D-lonkkaisia jalostukseen, jos toisella vanhemmista on A tai B. Itse pitäisin C:tä raja-arvona.



Mittelspitz on loistava harrastuskoira.
Kuten jo edellä mainitsin, mittelspitz on miellyttämisenhaluinen ja ahne koira ja sen vuoksi erittäin helppo kouluttaa. Mittelspitz on oppimiskykyinen ja energinen koira, jonka kanssa vain taivas (ja tietenkin pieni fyysinen koko) ovat rajana. Mitteleitä näkee agilityssä, tokossa, rallyssa, koiratanssissa, nose workissa ja oikeastaan missä vain lajissa, mihin kaikilla roduilla on osallistumisoikeus. SM-kisoissa mittelit olivat edustettuina tänä vuonna ainakin rallyssa, tokossa ja agilityssä. 

Agilityssä mittelit ovat useinmiten mini-luokassa, nartut pääsääntöisesti kaikki (viimeisen 12 kk ajalta kaikki medi-tulokset olivat uroksilta, mitkä siis näkyivät Koiranetissä. Olisihan Riiankin pitänyt siellä olla urosten joukossa, mutta ei vain näy).  Urokset näyttävät menevän 50/50 mineihin ja medeihin. Ja sitten on Riia. Lieneekö ainut medeissä kisaava narttu Suomessa?


Mittelspitz on vahtikoira.
Tämä historiallinen fakta määrittää mitteliä kuitenkin edelleen hyvin paljon ja tuo mukanaan pari ehkä vähemmän mukavaa ominaisuutta. Ainoat mittelin huonot puolet. Ensimmäinen niistä on herkkähaukkuisuus. Mitteli siis varoittaa kaikesta vähänkin epäilyttävästä ja varsinkin, kun niitä on useampia. Sanonkin, että meillä mittelien määrä lisääntyi 100 prosenttia, mutta äänen määrä lisääntyi 300 prosenttia. Riia nimittäin oli käytännössä ihan äänetön yksin. Nyt ne Veelan kanssa yllyttävät toisiaan ilmoittamaan jokaisesta peltikaton paukahduksestakin. Mittelspitz ei kuitenkaan ole turhan räkyttäjä. Ne eivät räkytä harrastuksissa tai ulkona. Ne haukkuvat vain aiheesta. Ja ne vain ilmoittavat. Eivät räkytä.

Mittelspitz on myös erittäin pidättyväinen ja epäluuloinen vieraita kohtaan, mikä omillani on jo melkeinpä arkuutta. Molempien kanssa olen joutunut ja teen edelleen paljon töitä sen kanssa, että vieraan annettaisiin koskea ilman, että tarvisi väistää ja kyyristellä. Kummallakaan ei ole vieraista huonoja kokemuksia (ainakaan meillä olon ajalta), mutta molemmat ovat ihan samanlaisia: vieraat kiinnostavat tasan, jos heillä on herkkuja tarjota. Ja silloinkaan ei mieluusti tarvi koskea. Käsittääkseni näin voimakas pidättyväisyys ei kuitenkaan ole valtavirtaa, vaan useimmat ovat luoksepäätävempiä. Elämää haittaavaa (ihmis)arkuutta ei omillanikaan kuitenkaan ole.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Mittelspitzin turkin hoito

Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, jos joku rotua miettivä pähkäilee, millaista on hoitaa mittelin turkkia. Minullahan ei kokemusta ole kuin tästä yhdestä yksilöstä, mutta mitä nyt olen muiden mitteli-ihmisten kanssa jutellut ja Facebookin mitteliryhmistä lukenut, on Riialla hyvin tyypillinen mittelin turkki (näin niinkuin hoidollisesta näkökulmasta).

Anteeksi koiran v*ttuuntunut ilme. Se inhoaa valokuvausmallina oloa. 
Mittelin turkki on parhaimmillaan vaikuttavan näköinen, mutta siitä huolimatta erittäin helppohoitoinen. Itse en ole kovinkaan ahkera ja vannoutunut turkin hoitaja, mutta harjaan ja kampaan silloin kun muistan, eli noin kolmen - neljän viikon välein.  Toistaiseksi Riialle ei ole muodostunut takkuja ikinä minnekään muualle kuin korvien taakse ja peppukarvoihin. Ja nekin takut ovat olleet sellaisia, että ne on varsin helposti saanut kammalla auki sen kummemmitta taisteluitta. Silloin, jos muistaa harjata säännöllisesti muutaman viikon välein, ei takkuja tule ollenkaan. Nyt olen harjannut sen viimeksi silloin, kun asuttiin Jyväskylässä (toukokuussa), koska en ole kaiken tämän muuttohässäkän ja tavaroiden uudelleenjärjestämisruljanssin keskellä vain muistanut. Eilen havaitsin pienen takkusen korvan takana, niin muistinpa ottaa harjan taas käteen. Alle vartissa koira oli taas takuton ja siisti. 

Tässä on minun työvälineeni Riian turkin hoidossa, kaikki erittäin hyviksi todenneena.
Ylläolevassa kuvassa on välineet, joita minä pääasiassa Riian turkin hoitoon käytän. Noista eniten harjaa ja kampaa. Pientä punaista kutsun karstaksi, vaikka en ole varma, onko se sen oikea nimitys. Joka tapauksessa sillä on helppo "pehmittää" mahdolliset korvien taakse syntyneet sykeröt ennen kampakäsittelyä. Lisäksi Riian korvantauskarvat ovat ainakin hienonhienoa silkkiä, jotka vähänkin kostuessaan menee laineille. Karsta avaa laineet kätevästi (laineistahan niitä takkuja sitten ennen pitkää muodostuu, jos niitä ei silloin tällöin kampaile).


Peppukarvat eivät juuri takkuunnu, muuten kuin ehkä pohjavillasta. Sen vuoksi ne on helppo selvittää harjalla. Harjana meillä on tuollainen puuvartinen Amico-merkkinen harja. Sain joltakin kessu-ihmiseltä vinkin, että tuommoinen harja, jossa ei ole niitä sellaisia "pompuloita" piikkien päässä on hyvä. Ja kyllä itse olen kokenut tuon toimivaksi. Peppukarvojen lisäksi sillä on hyvä harjata koira läpi kaikkialta muualtakin, erityisesti mahan alta ja rinnasta. Niihin ei takkuja synny, mutta siitä huolimatta nekin on hyvä käydä harjalla läpi. Tuo harja on tosi hyvä myös karvanlähtöaikaan, jolloin karvaa lähtee PALJON. Muutenhan mitteleistä ei juuri lähdekään. Hännän yleensä kampaan, koska se on Riialla ainakin niin ohut ja kaksoiskierteen takia vielä kovin heiveröisen oloinen siima, niin se on mielestäni kivempi ottaa varovaisesti kammalla. Riia ei siitä kovin paljoa tykkää, mutta helpointa se on tehdä, kun laittaa koiran kyljelleen makaamaan ja kampaa häntäkarvat alustaa vasten.


Pesemisen hoidan silloin, kun siltä tuntuu. Sain keväällä Faunattarelta pitkäkarvaisille koirille tarkoitettuja shampoita, jotka vaikuttivat alkuun tosi hyviltä, mutta nyt, kun olen ehtinyt pestä niillä useamman kertaa, olen huomannut, että ne vähän pehmentävät ainakin Riian peitinkarvaa. Muutenhan sillä ei ole mitään väliä, mutta Tuurin näyttelyssä se sai ekaa kertaa vähän moitetta pehmeähköstä karvasta ja olin juuri pari päivää ennen näyttelyä pessyt Riian. Sen vuoksi en aio ennen näyttelyitä kyllä ainakaan noilla shampolla pestä, yleensä en kyllä pese ennen näyttelyitä muutenkaan.

Saksia mittelin turkille ei tarvi muuten näyttää, muuta kuin juurikin näyttelyitä varten. Kuvan oikeanpuoleiset sakset ovat ohennussakset ja niillä leikataan mittelin korvien kärjistä kolmion malliset. Mittelien karvat kasvavat aika nopeasti ja juuri tänään trimmasin Riian korvat taas. Viimeksi trimmasin ne Tuurin näyttelyä varten kesäkuussa. Yläpuolen kuvassa näkyy trimmatut korvankärjet. Tarvikekuvan vasemmanpuoleiset sakset ovat taas tassusakset, joilla leikataan tassuista pienet "kissantassut."Aivan ylimmässä seisontakuvassa huomaa hyvin, kuinka Riian varpaiden väleistä puskee noita pitkiä karvahiippoja. Nekin tosiaan tuli kesäkuussa leikattua ja nyt ne ovat jo noin pitkät. Nekään eivät muuten haittaa, muuta kuin vain esteettisesti. Eli näyttelyitä varten leikkaan ne pois. 

Joskus, kun saa oikeen inspiraation, on ihanaa harjata Riian turkki oikein hyvin ja kammata läpikotaisin. Se tekee turkista tosi ilmavan ja tuuhean näköisen. Onneksi kuitenkaan turkkia ei ihan joka viikko tarvitse huoltaa. Toki syksyllä ja keväällä sitä joutuu sitten taas melko paljon huuhtelemaan, koska imaisee kyllä sisäänsä melkoisen määrän hiekkaa ja kuraa. Mutta itse olen kovin mieltynyt nyt jo tuohon mittelin turkkiin siitä huolimatta. 

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Koiran karvan ajaminen

Kesä ja helteet ovat täällä. Koiraharrastuksen paskinta aikaa, jos saan sanoa. Meillä on Riian kanssa ainakin molemmilla puhti lopussa hellesäällä. Riiaa kyllä ymmärrän hyvin: sillä on kaksinkertainen karva ja aluskarva vielä erittäin paksua. Helteellä se ei vaan jaksa treenata. Välillä tekisi mieli ottaa vaan joku trimmauslaite käteen ja vetää sen turkki alas, jotta se jaksaisi edes vähän enemmän. Pystyttäisiin edes pikkusen harjoittelemaan kesäaikaankin tokoa ja voitaisiin vaikka ilmoittautua kokeeseen. Agilityn treenaamisesta nyt puhumattakaan. Silti en kuitenkaan malta. Onhan sen turkki hieno ja pehmeä ja ihana. 

Eihän tämä turkki mikään maailman runsain ole, mutta selkeästi liian paksu jopa Suomen helteisiin. 
Turkin ajaminen muutenkin jakaa mielipiteitä koiraihmisten keskuudessa ja varsinkin tällaisten pitkäkarvaisten koirien rotupiireissä. Osa ajaa turkin alas ilman muuta joka kesä, kun taas toiset eivät voi hyväksyä sitä. Itse en ota kantaa siihen, onko siitä koiralle apua vai ei, koska minulla ei ole turkin ajamisesta mitään kokemusta. Vähän tekisi mieli kokeilla, mutta sitten se tarkoittaisi myös ehdotonta ei:tä myös kesän ja alkusyksyn näyttelyille. Ja suoraan sanottuna ajellut mittelit eivät itseasiassa edes miellytä omaa silmääni yhtään.

Teen kaikkeni treenipäivänä, että Riialla olisi helpompi olla, jos on kuuma: pidän treenihetket lyhyinä, pidän vettä koko ajan tarjolla, kastelen turkkia, käytän järvessä, jäädytän kostean pyyhkeen ja otan sen treeneihin mukaan jne. Silti fakta on se, että Riian auringonsietokyky on melkein nolla. Se ei jaksa mitään, jos lämpötila on yli +15. En tiedä, onko se yksilökysymys, vai onko nämä nyt taas näitä rodunvalintakysymyksiä. Pitääköhän seuraavaksi harrastuskoiraksi valita joku mahdollisimman vähäkarvainen rotu?

Onko teillä millaisia keinoja selviytyä koiran kanssa kesän helteistä ja lämpimistä treenipäivistä? Onko kokemusta mistään viilennystuotteista, kuten makuualustoista tai viilennyshuiveista? Onkohan niistä hyötyä pitkän turkin kanssa, kun eivät pääse kosketuksiin suoraan iholle?

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Rotupetturi?

Kaikki varmaan tuntee jonkun, jolla on useampi samanrotuinen koira. Ihmisen, jolla on olemassa THE ROTU, yksi ja ainoa, joka on ylitse muiden. En tiiä mistä se tulee, mutta musta tuntuu pahalta edes haaveilla muun rotuisesta koirasta kuin mittelistä, ihan niinkuin pettäisin sillä Riian ja koko mittelspitz-rodun. Olisi niin siistiä, jos mittelspitz voisi olla se mun rotu, jolle omistaisin elämäni. Riia on kaikin puolin täydellinen koira, omaan silmään maailman kaunein koira, mutta myös luonteeltaan puhdasta kultaa. Mittelspitz rotuna on täydellinen minulle niin kooltaan kuin luonteeltaankin ja sen lisäksi rakastan mitteli-ihmisiä ja mitteli-ihmisten pieniä piirejä. Mutta valitettavasti mitteli ei yhdestä syystä riitä mulle. Mä haluan kokeilla harrastaa myös niitä pk-lajeja ja mittelillä ei ole niihin oikeutta, eikä se oikeuksia koskaan tule saamaankaan, koska on vaan liian pieni. Se ei pysty kantamaan painavaa (en muista oliko 1 kg vai 2 kg painoinen) eikä hyppäämään metristä estettä. Anteeksi Riia, anteeksi mittelit ja anteeksi mitteli-ihmiset, mutta joudun ottamaan vielä jonkun muun rotuisen koiran, vaikka mittelissä on melkein kaikki täydellistä. 

Miksi sitten alunperin edes otin mittelin? Riia on ensimmäinen oma koirani ja koska olen siitä täydessä vastuussa, halusin ottaa koiran, jonka kanssa oikeasti varmasti pärjään. Pidän enemmän pienistä koirista, joten halusin pienen. Halusin kuitenkin sellaisen, jonka kanssa pystyisi harrastamaan tokoa ja agilityä ja pystyisi sitä kautta kehittämään koirankoulutustaitojaan siihen, että jonain päivänä pystyn kouluttamaan itselleni toimivan pk-koiran vähän haastavammasta rodusta. Koska minulla ei ollut kokemusta koirankoulutuspiireistä ja niiden aktiivisuudesta täällä Jyväskylässä, halusin ekaksi koiraksi koiran, joka ei hypi seinille, jos sen kanssa ei tee koko ajan jotain tai jos rahani eivät olisi riittäneet koulutukseen osallistumiseen, olisin pystynyt hallitsemaan koirani myös mahdollisten ongelmien ja käytöshäiriöiden ilmaantuessa.

Sain Riiassa kaiken mitä halusin ja opin luottamaan siihen, että minä jaksan harrastaa koiran kanssa PALJON ja jaksaisin osallistua enemmänkin kursseille ja koulutuksiin, mutta tässä elämän vaiheessa toistaiseksi raha tulee vielä vastaan. Mutta sitten kun olen töissä, tiedän, että tulen käymään treeneissä niin paljon kuin koira vaan jaksaa. 

Miksi mittelin vaihtaminen tuntuu niin pahalta? En tiedä, musta on aina vähän tuntunut siltä, kun ollaan otettu joku uuden rotuinen koira. Säälittää se vanha, koska tuntuu siltä, että petetään se tai että siinä olisi jotain vikaa. Meillä on jokainen perheen koira ollut eri rotua, ei oikeastaan mistään syystä, vaan meille on vaan aina ajautunut joku uuden rotuinen koira. Silti mielestäni on ihanaa, kun ihmisellä on se yksi rotu, johon keskittää koko harrastusenergiansa. Onhan se vaikka näyttelyissäkin helpompaa, kun omat koirat on kaikki siinä samassa kehässä. Ja jos vaikka olisi jotain rotuyhdistyksen tapahtumia, kuten kesäpäiviä, treenejä tai leirejä, niin olisihan se hienoa, että kaikki koirat edustaisivat sitä samaa rotua. 

En tiedä, jääkö Riia ainoaksi mittelikseni koko elämässä, riippuu varmaan vähän kuinka niistä pk-lajeista ja -roduista innostun, mutta olen kyllä rotuun jo nyt tosi kiintynyt. Voihan se olla, että mittelit pysyvät ykkösenä ja joku muu rotu kulkee siinä rinnalla ihan tasavertaisena. Täytyypä tehdä joku kerta postaus hyvistä vaihtoehdoista "kakkosroduksi."

Riian kanssa kuunneltiin, että onko J tulossa kotiin.

lauantai 3. joulukuuta 2016

3. luukku: mittelspitzin hyvät ja huonot puolet

Mittelspitzit on vieneet ainakin mun sydämen ihan täysin ja mitteli-ihmiset ovat myös huikeeta porukkaa. Olen saanut tutustua aika moneen uuteen ihmiseen Riian kautta ja myös moneen mitteliin. Tässä minun listaukseni mittelin hyvistä ja huonoista puolista.


Hyvät puolet:
- mitteli on erittäin miellyttämisenhaluinen ja monipuolinen harrastuskoira.
- sen oppimiskyky tuntuu olevan rajaton ja se on helppo motivoida.
- turkki on helppohoitoinen. Itse harjaan Riian parin viikon välein, korvakarvat kampaan.
- mitteli on näppärän kokoinen, muttei kuitenkaan liian pieni.
- mitteli on yleensä rohkea ja itsevarma ja se tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa.
- mitteli osaa kuitenkin myös tarvittaessa rauhoittua, eikä sen kanssa ole pakko harrastaa mitään.
- mitteleistä on useita eri värejä, mikä tekee jokaisesta mittelistä ainutlaatuisen, oman näköisensä.
- mitteli on omaan silmään äärettömän kaunis peruskoira, jossa ei ole mitään liioiteltua tai sairasta. (No tässä voi olla joidenkin yksilöiden turkki poikkeus, mutta kenenkään ei ole pakko suosia muhkuturkkeja, jossei halua. Eikä superrunsas turkki ole kuitenkaan mikään terveysongelma)
- mitteleillä on vähän perinnöllisiä sairauksia.
- mitteli on hälyttävä vahti eikä sillä ole puolustusviettiä, joten mittelspitz ei ole aggressiivinen tai hyökkäävä, vaan mieluummin jää hälyttämään vähän kauemmas.
- mitteliltä puuttuu riistavietti, eikä se yleensä lähde riistan perään (tai aja mitään muutakaan takaa)
- omasta mielestäni hyvä puoli on myös se, ettei mitteli ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Riiassa tämä ominaisuus on ihan ylikorostunut. Saan koiran kanssa kulkiessani pysähtyä juttelemaan tai neuvomaan muita ihmisiä, eikä Riia ole heistä pätkääkään kiinnostunut, vaan yleensä nuuhkuttelee tai pällistelee minua sen aikaa, kun ollaan pysähdyksissä.

Huonot puolet:
- mittelit saattavat olla haukkuherkkiä ja niillä on tosi voimakas vahtivietti, joka saattaa kerrostalossa olla haitaksi, ellei siihen puutu ajoissa.
- mittelillä ei ole pk-oikeuksia (tietenkään), joka rajaa niiden harrastusmahdollisuuksia vähän.
- mittelipiireissä on viime aikoina herätty tarkkailemaan mittelien lonkkia, joita ei ole aikaisemmin tutkittu ollenkaan. Mitteliyhdistys on ryhtynyt tämän vuoden alusta suosittelemaankin pennutettavien koirien lonkkien kuvaamista, mutta se ei vieläkään ole pakollista. Mitteleillä esiintyy paljon C ja D -lonkkia.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Mittelspitz harrastuskaverina

Mun ennakkokäsitysten mukaan mittelspitzit oli miellyttämisenhaluisia, vilkkaita, haukkuherkkiä ja helposti koulutettavia. Nyt, kun oon ollut noin vuoden mittelspitzin omistaja, voin kertoa, että ennakkoluulot ei oo kauheasti muuttuneet, ehkä vain parempaan suuntaan. Mittelspitz oli mulle sopivampi rotu, kuin uskalsin toivoakaan ja Riia parempi harrastuskaveri, kuin uskalsin ikinä haaveilla. Kokemusta toistaiseksi mulla on vaan tästä yhdestä yksilöstä, mutta se on kyllä ainakin aivan huikee koira. Kerron nyt, millainen  Riia on harrastuskaverina.


Rotumääritelmässä sanotaan, että saksanpystykorva on: "Hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa." Tämän asian suhteen ainakaan tätä yksilöä ei voi muuta kuin kiitellä. Mä sanon aina, että Riialla on ihan mieletön työmoraali. Treeneissä se on aina ihan intopiukeena, tarjoaa ensimmäisenä aina perusasentoa ja tuijottaa tiiviisti minua koko ajan. Riian kanssahan on treenattu säännöllisesti ekoista rokotuksista lähtien tokoa, joten en tiedä, johtuuko siitä, vai mistä, mutta vaikka se tykkää kaikesta, mitä sen kanssa tehdään, on toko sille ihan kuningaslaji. Varsinkin kaikki vauhtiliikkeet ovat sen mielestä parasta maailmassa: luoksetulo, ruutu, merkin kierto jne. Riia ei ole ikinä haluton tekemään hommia, vaan aina iloinen, energinen ja miellyttämisenhaluinen.


Me treenatan melko paljon: pääsääntöisesti joka toinen viikko on kahdet ohjatut treenit ja joka toinen viikko kolmet. Välillä on enemmän ja välillä vähemmän, riippuen esteistä, peruutuksista tai ekstratreeneistä. Mutta Riia jaksaa erittäin hyvin tuon treenimäärän ainakin sen innokkuudesta päätellen. Kotona harjoittelen aina naksuttimen avulla ja Riia kuulee heti, kun naksutin otetaan esiin ja juoksee kauheaa vauhtia paikalle. Sitten se pyörii ja pomppii olkkarin matolla, jossa aina treenaamme. Se on siis todella miellyttämisenhaluinen, innokas ja motivoitunut!


On ollut hirveän helppoa opettaa Riialle oikeastaan ihan kaikki. Ei meillä ole ollut muita ongelmia, kuin silloin pienempänä se kentältä karkaaminen. Nyt ei ole sitäkään pelkoa enää. En tiedä johtuuko helppo koulutettavuus siitä, että me olemme treenanneet niin pienestä pitäen ja meillä on Riian kanssa syntynyt tietynlainen yhteinen sävel, vai onko se ihan yleinen rotuominaisuus, mutta Riian kanssa on kaikki ollut helppoa. Riian kanssa on ihan huippua kulkea missä vaan, koska se tekee kaiken pienestäkin vinkistä. Esimerkiksi bussipysäkillä bussin tullessa, saan sen sormen nytkäyksellä vasemmalle sivulleni istumaan, sanomatta mitään. Bussissa saan Riian makaamaan paikoillaan sanomalla "maata." Jos joudun jättämään Riian hallilla häkkiin tai seinään kiinni ja se haukahtaa, sen saa hiljaiseksi kauempaakin pyöräyttämällä päätä. Riia on toimii ihan täydellisesti. Vaikka se ymmärtää pienetkin vihjeet, se ei kuitenkaan ennakoi - sen kanssa on ollut hirveän helppoa vaihtaa toko rallyyn, koska se ei ikinä ennakoi. Rallyn ja tokon liikkeethän saattavat erota monellakin lailla, mutta yksi merkittävä ero on se, että rallyssa liikkeet harvoin päättyvät perusasentoon toisin kuin tokossa, jossa ne päättyvät siihen aina. Sillä, ettei Riia ennakoi, tarkoitan esimerkiksi sitä, ettei se rallyradalla tarjoa sitä perusasentoon istumista heti, kun vauhti hidastuu. Mutta tokossa se istuu kuitenkin heti, jos liike kunnolla pysähtyy.

Riia on ihan paras harrastuskaveri. En tiedä, uskallanko minkään muun rotuista enää ottaakaan :D


maanantai 28. joulukuuta 2015

Koska koirakuume loppuu?

Riia on nyt yhdeksän kuukautta ja viisi päivää vanha. Minä haaveilen salaa jo toisesta koirasta. Pehmeistä pennun tassuista ja pumpuliturkista. Rotuja mietin jälleen lähes päivittäin, mutta luulen, ettei se ehkä lopukaan koskaan. Minulla on nyt aivan täydellinen koira, jonka kanssa on tekemistä vielä vaikka kuinka. Silti joka päivä jaksaa mietityttää, mikä koira meille tulee seuraavaksi.


Olen melko varma, että kun jonain päivänä hankimme toisen koiran, tulee se olemaan myöskin mittelspitz, koska Riia on kertakaikkiaan vain täydellinen koira minulle. Lisäksi mittelit varmasti ajattelevat asioista suunnilleen samalla lailla ja sen vuoksi tulisivat parhaiten keskenään toimeen. Eikä kukaan voi vastustaa näitä ihania pörriäisiä!


Mutta toki mielessä on käynyt muitakin rotuja. Enemmän "tosissaan" pääsisi kisaamaan paimenkoirien (bordercollie, auspai, belggari) kanssa. Haaveeni on ollut lapsesta saakka se, että pääsisin edustamaan Suomea joskus jossakin lajissa jonnekin :D Se voisi olla toko, agility tai oikeastaan mikä vaan. Mitteli on ihana rotu ja sopii lajiin kuin lajiin, mutta ei sillä ehkä kuitenkaan ihan riitä motivaatio/keskittymiskyky/nopeus ihan maailman huippusuorituksiin. Joskus olisi kiva olla edes Suomen parhaita :P 


Minua kiinnostaisi myös pk-lajit. Niihinhän mittelillä ei tietenkään jo pienen kokonsa vuoksi ole oikeuksia. Mutta loppujen lopuksi kovinkaan moni pk-rotu ei sitten kuitenkaan iske minuun. Ainut, mitä voisin tosissani harkita on paimensukuinen lapinkoira. Se ja toinen mitteli ovat todennäköisesti ne vaihtoehdot seuraavaksi koiraksi. 

Jos ajatellaan seuraavan koiramme rodun top 3:sta, mittelin ja paimensukuisen jälkeen tulevat vinttikoirat. Olen aina ihaillut niitten jaloa kauneutta ja rakastan vinttikoirajuoksuja. Haluaisin joskus olla mukana vielä siinäkin toiminnassa. Vinttikoiraroduista kauneimpia ovat mielestäni venäjänvinttikoira, whippet, englanninvinttikoira ja afgaani. Mutta luulen, että afgaanilla on liian vaikea turkki ja borzoi ja grey ovat mahdottoman suuria. Päästäisivätkö ne päiviltä ihanat mittelini, kun luulisivat niitä jäniksiksi? Mutta whippeteistä olen aina pitänyt niiden luonteenkin puolesta. J vain inhoaa valitettavasti vinttikoiria täydestä sydämestään, koska ne ovat hänen mielestään rumia. Joten tämä toive ei kyllä ainakaan heti seuraavaksi toteudu. 


Mutta väänneltiin tätä asiaa niin tai näin, niin mitteli on kyllä ihan minun koirani. Se on mielestäni hyvänkokoinen, monipuolinen harrastuskoira ja erittäin nopea oppimaan.Kaiken lisäksi vielä kauniskin. Aivan täydellinen koira muuten, paitsi, että sen kanssa ei voi kisata pk-lajeissa. Mutta joskus, kun on isompi talo, oma piha ja vaikka lampaita (tai poroja ;)) niin voihan sitä hankkia sen pk-rotuisen ja vinttikoiran. Luultavasti kuitenkin, jos toinen koira tulee, kun asumme vielä kerrostalossa, se tulee olemaan mitteli. Ei nimittäin ole Riiaa parempaa koiraa!

Monet ovat kysyneet, teetämmekö Riialla pentuja. Luultavasti emme, koska en halua ottaa sitä riskiä, että jotain tapahtuu, kun enhän minä mitään mistään tiedä. Mutta ihanaa olisi silti saada samanlainen koira kuin Riia on, joten lähisukulaista voisi koittaa etsiä ;)


Riia ei nyt tosiaan ole vielä vuottakaan, mutta itsekseni mietin, että sitten, kun Riian kanssa olemme löytäneet ne omat lajit ja minäkin olen löytänyt lajeista oman suosikkini (oli se sitten Riian suosikin kanssa sama tai eri), voimme alkaa miettiä sitä uutta koiraa. Riia jää sitten harrastamaan niitä, mistä se kaikista eniten pitää ja uuden koiran kanssa suuntaamme sitten ehkä yhteen lajiin suoraan. Olisihan se aika mahtavaa, jos moni tuntisi minut mitteleistäni. Taitavista mitteleistäni. Ehkei sitä tarvitsekaan olla lajin huipulla, mitä jos olisikin rodun huipulla? ;)

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Hampaista

Mitteleillä on ongelmana yleisesti se, että maitohampaat eivät tahdo lähteä tarpeeksi ajoissa. Siitä saattaa aiheutua erilaisia ongelmia, kuten purentavikaa. Uudet hampaat voivat puskea läpi väärästä kohdasta. Se ei tietenkään ole toivottua. Viikonloppuna Riian pentueella oli tapaaminen Riian veljen kotona ja kasvattaja oli myös paikalla. Hän tarkisti pentujoukon hampaat ja totesi, että Riialla on yläpurenta, minkä lisäksi sen vasemman puolen yläkulmahammas on tulossa väärälle puolelle alakulmahampaaseen nähden. Saimme määräyksen mennä poistattamaan kaksi jäljellä olevaa yläkulmuria mahdollisimman pian.

Soitin heti maanantaina eläinlääkäriin ja saimme ajan keskiviikolle, eli tälle päivälle. Tänään olimme siis aamusta eläinlääkärissä. Yläkulmureita oli tosin enää yksi suussa, sillä toinen katosi mystisesti eilisen päivän aikana - onneksi. Eläinlääkärissä Riia rauhoitettiin ja vietiin toimenpidehuoneeseen. Itse palasin tunnin päästä hakemaan sitä ja siltä oli otettu pois jäljellä olevat maitohampaat. Nyt pitäisi siis suussa olla tilaa hampaille kasvaa oikeisiin paikkoihin. Toivotaan, että yläpurenta myös korjautuu ajan kanssa, kun alaleuka kasvaa!


Operaatio meni siis kaikenkaikkiaan hyvin. Mutta harmilliseksi tämän asian tekee se, että koska Riia jouduttiin rauhoittamaan, sai se vereensä ainetta, jolla on Kennelliiton antidoping-sääntöjen mukaan varoaika 28 vrk. Eli Riia ei saa osallistua pentunäyttelyyn Muurameen. Eläintenhoitaja sanoi, että ilmoittautumismaksuakaan ei saa takaisin, muuta kuin siinä tapauksessa, että tulee tuomarinmuutos. Voihan kökkö!

maanantai 10. elokuuta 2015

Koulutuskuulumisia

Riian kanssa ollaan päästy jo hyvään vauhtiin meidän tokoharrastuksessa. Oon saanut opetettua sille jo kohtalaisen hyvin sivulle tuloa ja siitä liikkeelle lähtöä. Lisäksi ollaan harjoiteltu oikeaoppista luoksetuloa ja paikalla makuuta ja istumista. Sivulle se osaa tulla jo melko siististi. Ihan vähän tarvitsee käsiapua oikean paikan löytämiseen. Luoksetulon otan sillä tavalla, että kutsun sen vain suoraa sivulle samalla käskysanalla, kuin sivulletulo muutenkin on. Mielestäni se on toimiva ratkaisu tokoa ajatellen. Liikkeelle lähtö sujuu namikäden avulla, paikkamakuu on vielä melko alkeissa, mutta tänään koulutuksessa malttoi jo tosi hyvin olla paikalla, vaikka siirryin kauaskin. Paikalla istuminen sujuu loistavasti.

Tänään tokossa harjoittelimme myös ruutua ja estehyppyä, sekä luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyyden uskon olevan Riialle helppoa, kunhan saataisiin siihen enemmän harjoitusta. Mittelit muutenkin ovat yleensä sellaisia koiria, jotka eivät niinkään vieraista ihmisistä välitä. Estehypystä Riia innostui, kun sen tajusin, joten uskon, että senkään kanssa ei tule olemaan mitään ongelmia :) Ruutuun lähettämistä harjoittelimme vain vähäsen lelun avulla siten, että koira oppisin ruutuun juoksemisen olevan hauskaa. Noutokapulaakin olen alkanut opettaa siten, että palkkaan naksuttimella sen koskettamisesta. Siitä aion vaikeuttaa vaatimustasoa pikkuhiljaa siihen, että se lopulta ottaa sen suuhunsa.

Riialta tuntuu melko hyvin sujuvan tähän mennessä kaikki, mitä olen sille yrittänyt opettaa. Se on aivan supermahtava koira ja saan siitä kovasti kehuja koko ajan. On se hirmuisen viisas, kiltti ja ihana. Oikea päivänpaiste!

lauantai 23. toukokuuta 2015

Riia kahdeksan viikkoa ja risat

Riian kanssa on ensimmäinen viikko mennyt juuri niin hyvin kuin vain on uskaltanut toivoa. Pentu on tosi reipas ja melko kiltti, sopivasti energinen. Jatkuva pissaaminen on todella rasittavaa ja testaa kyllä tuota motivaatiota koiranomistamiseen aika tavalla. Varsinkin, kun pihalla touhuaa ja riehuu vaikka tunnin pissaamatta, mutta sisällä jos riehuu/nukkuu/syö, niin pissa tulee välittömästi. Huoh. Pentu osaa jo istua käskystä ja mennä maahan käsimerkin avulla. Pannan antaa hienosti laittaa kaulaan ja J on opettanut sitä istumaan alas pantaa laitettaessa ja pois otettaessa. Seisomisharjoituksia olemme tehneet ja tässä kuvia niistä. Kuvat ovat ei-mikään-koira-asiantuntija J:n ottamia, joten kuvakulma on pikkusen huono, mutta hienosti se seisoi!





sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Yokotai Burning Love

Meidän koiranpennun nimi on Riia. Haimme sen aamulla Kirkkonummelta, jännitys oli suuri. Matka Jyväskylään sujui nopeasti ja kivuttomasti, pentu piti vain vähän ääntä välillä. Kotona oli ihmeellistä liukas laminaattilattia ja kaikki uudet hajut. Riia ei malttanut pysähtyä edes syömään yhtäjaksoisesti, kun piti ehtiä näkemään kaikki. Muuten tyttö on tosi rauhallisena pysynyt ja rennosti muuton ottanut. Tässä se makoilee vieressä sohvalla. Ja niin on söpö.



lauantai 9. toukokuuta 2015

Viikko vielä!

Viikko vielä koiranpennun tuloon. Tai siis hakuun, hauskaa, että puhuu aina tulemista, vaikka eihän se tänne itsekseen kävele. Haetaan se Kirkkonummelta ja sopivasti sattui niin, että ollaan juuri muutenkin menossa sinä viikonloppuna käymään Helsingissä, niin pennun haku suju luontevasti siinä samalla. Kotona vauvan kanssa ollaan sitten sunnuntaina.

Hankintoja on tehty jo mukavasti ja koti alkaa olla valmis pentua varten. Voisin listata tähän ihan mielenkiinnosta tavaroita, joita ollaan hankittu ja niiden hintoja:

- pentupanta 3,95 e
- ruokakuppi 3,00 e
- vesikuppi 9,90 e
- peti 19,95 e
- pieni virtahepolelu 3,95 e
- köysilelu 3,00 e
- pentuaitaus 89,90 e
- kakkapussiautomaatti 8,80 e
- kuppialusta 5,95 e
- tassupyyhe 6,00 e
- frisbee 5,00 e

yhteensä: 163,30 e

Ei tässä kuitenkaan kaikki, mitä meillä on, sillä koska meillä on ollut kotona aina koira/koiria ja meidän vanha Peppi ei tarvitte enää esim. kisavarusteita, kaikkia miljoonaa pantaa, kaksia kynsisaksia, otin kotoa seuraavat esineet pentua varten:

- kuljetusboksi (joka tulee olemaan liian pieni, kun pentu kasvaa)
- pallolelu
- kolme tavallista remmiä (kaksi pientä ja kevyttä, yksi nahkainen)
- isompi panta (nahka)
- puolikiristävä panta
- kynsisakset
- noutokapula
- näyttelyremmi
- kiristävä ketjupanta x2

Nyt mietitään vielä, olisiko tarpeellista hankkia esimerkiksi kevythäkki. Toisaalta, kannatan sitä, että koira käyttää omia jalkojaan ja pystyy rentoutumaan näyttelyissäkin ihan ilman häkkiä, mutta toisaalta, olisi siitä ehkä hyötyäkin juuri rauhoittumisen kannalta ja matkustamisessa. No tätä täytyy miettiä.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Meille tulee koira!!

Vihdoin ja viimein! Me ollaan tehty päätös ja maksettu varausmaksukin jo! Meille tulee kahden viikon päästä koira!

Pikkuinen on nyt sitten rodultaan mittelspitz - saksalainen kääpiöpystykorva, Nimeksi sille on annettu Riia. Kävimme katsomassa sitä viime lauantaina kasvattajan luona ja pentu sekä sen äiti ja isä ja muut sukulaiset hurmasivat meidät kyllä totaalisesti. Koira tulee olemaan varmasti maailman suloisin! Ja mä oon niin onnellinen, että saadaan vihdoin oma koira kotiin!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kuulumisia

Kevät on ollut kiireinen, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Lisäksi, kun ajatuksia on jo vuodesta toiseen pyöritelty, punniskeltu ja mietitty, niin viimeinkin, olemme menossa kattomaan koiranpentua kolmen viikon päästä! Ihanaa! Tyyppi on rodultaan mittelspitz. Oon tykänny aika spitzeistä, mutten oo koskaan niitä varsinaisesti tuntenut. Oon kuullu kuitenkin, että melko haukkuherkkiä kavereita ovat ja siksi mua vähän pelottaakin, että sopeutuisko semmonen kerrostaloon. Mutta kiva juttu kuitenkin, että kasvattaja antaa tulla kattomaan pentuja ja miettiä rauhassa ennen lopullista päätöstä. Ehkä sen näkee sitten paikan päällä, millainen se kaveri on :)

Nyt kerkee ehkä muutenkin vähän petraamaan tässä blogissa + ehkä on jotain kerrottavaakin tulevaisuudessa. Nyt oon viettänyt pääsiäisviikkoa Alavudella, kun yliopistolla ei oo ollu opetusta koko viikolla. Oon nautiskellu elämästä huonosta säästä huolimatta!