Koska koirakuume loppuu?

Riia on nyt yhdeksän kuukautta ja viisi päivää vanha. Minä haaveilen salaa jo toisesta koirasta. Pehmeistä pennun tassuista ja pumpuliturkista. Rotuja mietin jälleen lähes päivittäin, mutta luulen, ettei se ehkä lopukaan koskaan. Minulla on nyt aivan täydellinen koira, jonka kanssa on tekemistä vielä vaikka kuinka. Silti joka päivä jaksaa mietityttää, mikä koira meille tulee seuraavaksi.

Olen melko varma, että kun jonain päivänä hankimme toisen koiran, tulee se olemaan myöskin mittelspitz, koska Riia on kertakaikkiaan vain täydellinen koira minulle. Lisäksi mittelit varmasti ajattelevat asioista suunnilleen samalla lailla ja sen vuoksi tulisivat parhaiten keskenään toimeen. Eikä kukaan voi vastustaa näitä ihania pörriäisiä!

Mutta toki mielessä on käynyt muitakin rotuja. Enemmän "tosissaan" pääsisi kisaamaan paimenkoirien (bordercollie, auspai, belggari) kanssa. Haaveeni on ollut lapsesta saakka se, että pääsisin edustamaan Suomea joskus jossakin lajissa jonnekin :D Se voisi olla toko, agility tai oikeastaan mikä vaan. Mitteli on ihana rotu ja sopii lajiin kuin lajiin, mutta ei sillä ehkä kuitenkaan ihan riitä motivaatio/keskittymiskyky/nopeus ihan maailman huippusuorituksiin. Joskus olisi kiva olla edes Suomen parhaita :P 

Minua kiinnostaisi myös pk-lajit. Niihinhän mittelillä ei tietenkään jo pienen kokonsa vuoksi ole oikeuksia. Mutta loppujen lopuksi kovinkaan moni pk-rotu ei sitten kuitenkaan iske minuun. Ainut, mitä voisin tosissani harkita on paimensukuinen lapinkoira. Se ja toinen mitteli ovat todennäköisesti ne vaihtoehdot seuraavaksi koiraksi. 

Jos ajatellaan seuraavan koiramme rodun top 3:sta, mittelin ja paimensukuisen jälkeen tulevat vinttikoirat. Olen aina ihaillut niitten jaloa kauneutta ja rakastan vinttikoirajuoksuja. Haluaisin joskus olla mukana vielä siinäkin toiminnassa. Vinttikoiraroduista kauneimpia ovat mielestäni venäjänvinttikoira, whippet, englanninvinttikoira ja afgaani. Mutta luulen, että afgaanilla on liian vaikea turkki ja borzoi ja grey ovat mahdottoman suuria. Päästäisivätkö ne päiviltä ihanat mittelini, kun luulisivat niitä jäniksiksi? Mutta whippeteistä olen aina pitänyt niiden luonteenkin puolesta. J vain inhoaa valitettavasti vinttikoiria täydestä sydämestään, koska ne ovat hänen mielestään rumia. Joten tämä toive ei kyllä ainakaan heti seuraavaksi toteudu. 

Mutta väänneltiin tätä asiaa niin tai näin, niin mitteli on kyllä ihan minun koirani. Se on mielestäni hyvänkokoinen, monipuolinen harrastuskoira ja erittäin nopea oppimaan.Kaiken lisäksi vielä kauniskin. Aivan täydellinen koira muuten, paitsi, että sen kanssa ei voi kisata pk-lajeissa. Mutta joskus, kun on isompi talo, oma piha ja vaikka lampaita (tai poroja ;)) niin voihan sitä hankkia sen pk-rotuisen ja vinttikoiran. Luultavasti kuitenkin, jos toinen koira tulee, kun asumme vielä kerrostalossa, se tulee olemaan mitteli. Ei nimittäin ole Riiaa parempaa koiraa!

Monet ovat kysyneet, teetämmekö Riialla pentuja. Luultavasti emme, koska en halua ottaa sitä riskiä, että jotain tapahtuu, kun enhän minä mitään mistään tiedä. Mutta ihanaa olisi silti saada samanlainen koira kuin Riia on, joten lähisukulaista voisi koittaa etsiä ;)

Riia ei nyt tosiaan ole vielä vuottakaan, mutta itsekseni mietin, että sitten, kun Riian kanssa olemme löytäneet ne omat lajit ja minäkin olen löytänyt lajeista oman suosikkini (oli se sitten Riian suosikin kanssa sama tai eri), voimme alkaa miettiä sitä uutta koiraa. Riia jää sitten harrastamaan niitä, mistä se kaikista eniten pitää ja uuden koiran kanssa suuntaamme sitten ehkä yhteen lajiin suoraan. Olisihan se aika mahtavaa, jos moni tuntisi minut mitteleistäni. Taitavista mitteleistäni. Ehkei sitä tarvitsekaan olla lajin huipulla, mitä jos olisikin rodun huipulla? ;)