Tänään oli tokovalmennuksen viides kerta ja vitsi tossa koirassa huomaa kehityksen! Meillä on ihan hyvä kouluttaja, vähän sekavaksi sen valmennuksen tekee se, että siellä on melkeinpä kaikista luokista (vissiin voittaja puuttuu) koirakkoja, eli kouluttajan täytyy revetä moneen suuntaan tunnin aikana ja neuvoo monella eri tapaa liikkeitä. Mutta joka tapauksessa hän osaa tarvittaessa neuvoa.
Riialla on siis mennyt valmennukset vähän niin ja näin. Sehän on siellä koirista nuorin ja selvästi keskittyy vähiten. Sitä ei (ainakaan enää, toissaviikkoisen episodin jälkeen, jossa se juoksi yhden uuden koiran luokse. Koira olikin irti ja se lähti jahtaamaan Riiaa, Riia kiljui kauhusta ja uusi koira sai naukattua sitä pepusta ennen kuin omistajansa sai sen kiinni. Riia pelkäsi tuota koiraa koko sen kerran ajan ja vähän vielä viime viikollakin.) kauheasti uskalla luottaa irti siellä. Lisäksi se on aikaisemmin laahustanut seuratessa, kapulanpidossa katsellut taivaalle ja estehypyssä juossut esteen ohi.
Omalla ajallamme olemme harjoitelleet kapulanpitoa ja seuraamista ilman, että nami on kädessä. Ja vitsit, tänään se teki kaiken todella hyvin! Se piti kapulaa ainakin vaaditut viisi sekunttia. Kouluttaja antoi minulle vinkkejä estehyppyyn, eikä Riia juossut kertaakaan ohi, vaan saimme tehtyä jopa kaksi täydellistä liikettä esteellä. Ja Riian seuraaminen oli superinnokasta ja tiivistä ja kaikki käännökset ja pysähdykset sujuivat. Liikeestä maahanmeno on nyt hallussa, samoin kauko-ohjaukset. Luoksetulonhan se onkin osannut jo kauan. Meillä alkaa siis olla alokasluokan liikepaketti hallussa!
Riiallahan ikää kisoihin olisi joulukuussa, mutta ajattelin tähdätä Jyväskylässä pidettävään tokokokeeseen 25.3.2016. En ole ikinä ennen kisannut tokossa koiran kanssa, joten se jännittää ainakin sata kertaa enemmän kuin näyttelyt. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, varsinkin, jos pystyy luottamaan siihen, että Riia oikeasti osaa liikkeet. Täytyy varmaan alkuvuodesta koittaa päästä jonnekin möllitokoon testaamaan omia hermoja ja ottaa joitain yksityistunteja tokosta. Saa nähdä kuinka meidän käy!
mutta miten riia voi olla kokeessa irti, jos se ei pysy edes noissa treeneissä...? :s
VastaaPoistaItse en näe irtipitoa minään kynnyskysymyksenä meille ensinnäkään siksi, että jos se siellä kokeessa karkaa, niin sitten karkaa ja ensi kerralla paremmalla onnella. Se on vain koiraharrastajan arkea: joskus onnistuu, mutta läheskään aina ei. Alokasluokkalaisen kentältä karkaaminen ei muutenkaan ole varmaan mitenkään ennenkuulumatonta, joten en jaksa stressata siitä. Toisekseen, irtiolemisessa ei ole missään muualla mitään ongelmaa, kuin tuolla hallissa. Uskon, että osasyy Riian siellä karkaamiseen on itse se tilanne: ensin odotetaan puoli tuntia - vartti ahtaassa eteisessä viidentoista muun koiran kanssa, että päästään kentälle. Koirat ovat kaikki lyhyissä remmeissä, kukaan ei juuri anna koiransa haistella. Tunnelma on lievästi sanottuna kireä ja sekava, sillä samaan aikaan toiselle kentälle pääsyä odottavat pennut, joista moni rimpuilee, haukkuu tai muuten aiheuttaa yleistä sekamelskaa. No, sitten kun sinne kentälle lopulta päästään, avautuu koirille suuren suuri tila ja koska olimme tuolla samaisessa hallissa myös pentueskarissa, jossa lopuksi aina päästettiin koirat keskenään leikkimään, uskoisin, että Riia koko ajan odottaa, milloin se pääsee remmistään riehumaan.
PoistaKolmannekseen, Riia ei varsinaisesti karkaa mihinkään silleen, etten saisi sitä kiinni enää. Ekalla kertaa se kävi haistamassa kaikki koirat läpi, mutta kun ketään ei kiinnostanutkaan leikkiä, se juoksi takaisin luokseni. Tilanne oli ohi alle kymmenessä sekunnissa. Pari muuta kertaa on ollut sellaisia ilospurtteja, pahaksi onneksi silloin yhden kerran eräs saksanpaimenkoira provosoitui Riian ilospurtista, pääsi irti ja lähti jahtaamaan sitä... Mutta sekin tilanne oli ohi varmaan kymmenessä sekunnissa ja Riia tuli heti luokseni, kun sakun omistaja oli saanut omansa kiinni.
Neljännekseen, oman kokemukseni mukaan tuollainen "karkaaminen" ja ilospurttailu menevät ohi iän myötä. Ainakin kaikki edelliset koirat ovat viimeistään vuoden ikään päästyään löytäneet aivan erilaisen keskittymiskyvyn työskentelyyn. Täytyy muistaa, että Riia on kuitenkin vasta kahdeksan kuukautta. Ja kisoihinhan on aikaa melkein neljä kuukautta... Joten jos Riia puolessa vuodessa on oppinut alokasluokan liikkeet, niin eiköhän me saada tuokin ongelma neljässä kuukaudessa ratkeamaan, varsinkaan kun se ei ole mikään motivaatio-ongelma/irtipito-ongelma.
- Erika
Jotenkin suhtaudut liian välinpitämättömästi tohon kokeessa karkaamiseen. Mitä jos Riia menee paikkamakuussa häiritsemään muita koiria? Tokokokeissa käy kuitenkin myös paljon arkoja koiria ja sellaisella voi mennä kaikki loppupäivän suoritukset pilalle, vaikka se paikkamakuu myöhemmin uusittaisiinkin.
PoistaEdelleen totean, että karkaaminen ei ole mitenkään ennen kuulumatonta (itsekin olen karkaamisa nähnyt tapahtuvan) ja aivan yhtä hyvin se voi olla joku toinen koira, joka esimerkiksi paikkamakuussa lähtee liikkeelle ja pilaa muiden suoritukset. Totta kai olisin pahoillani, jos Riia jotakuta koiraa noin paljon järkyttäisi, että koiran koko päivä menisi siitä pilalle. Koirien kanssa voi kuitenkin sattua kaikenlaista ja jos jonkun koira olisi oikeasti noin arka, niin varmasti omistaja olisi varautunut henkisesti myös siihen, että kokeessa voi sattua kaikenlaista. Voihan siellä kehän laidalla olla vaikka joku tai jokin asia, joka aran koiran säikäyttää. Itsellä on kokemusta siitä, kun meidän mätsäripäivä meni pilalle ukkosenjyrinän takia (kyseessä ei ollut Riia). Enkä ymmärrä pointtiasi siinä, miksi minun pitäisi tässä vaiheessa ottaa tuosta asiasta stressiä varsinkaan, kun Riia ei todennäköisesti edes karkaa minulta. Jos meillä olisi asian kanssa suurempia ongelmia ja Riia karkaisi minulta vaikkapa aina kun sen päästää irti ja sen toiminta olisi täysin hallitsematonta, en sitä tietenkään kokeeseen veisi pilaamaan muiden päivää. Mutta asia ei ole niin,
Poistavaan paljon todennäköisemmin kaikki menee hyvin. Miksi en siis saisi kokeilla?
Ja lisään vielä, että koirien kanssa oikeasti sattuu ja tapahtuu. Jokainen tuntee koiransa ongelmakohdat ja kaikilla niitä on. Aina ei vaan onnistu,
Poistamutta uusia tilaisuuksia tulee. Joskus päivä menee pilalle syystä tai toisesta, mutta ei sitä kannatakaan lähteä kokeisiin tai näyttelyihin pipo liian kireällä. Varsinkin kun kyseessä on kuitenkin alokasluokka eikä mitkään sm-kisat. Harvalla varmaan ensimmäiset tokokisat sujuu ilman ongelmia!