Yksityistunti

Eilen meillä oli tokovalmennukseen kuuluva yksityistunti. Sain valita liikkeitä, joita haluan harjoitella ja joissa kouluttaja voi sitten meitä neuvoa. Ajattelin, että otamme ainakin sitä hyppyä, koska Riialla on ollut tosiaan sitä ongelmaa, että kun se kerran keksi, että siitä voi juosta ohi, niin se on tehnyt sitä sitten sen jälkeen aina. Viime viikolla kouluttaja antoi meille sellaisen neuvon, että koiran voi jättää kauemmaksikin esteestä, mutta itse pitäisi olla siinä melko lähellä houkuttelemassa koiraa hyppäämään. Ja niin teinkin viime viikolla silloin, kun hyppyä harjoittelimme.

Eilen Riia menikin joka kerta hypyssä innokkaasti ja iloisesti puomin yli noin vaan! Se vähän yllätti minut ja tietenkin vähän pisti myös jauhot suuhun, sillä olin ajatellut, että tämä on se liike, mitä nyt yksityistunnilla treenataan. Teimme sitä siinä aluksi varmaan viisi-kuusi kertaa ja kun se onnistui koko ajan ihan kokonaisena liikkeenä, niin kouluttaja totesi, että eiköhän treenata jotain muuta.

Niinpä halusin, että hän tarkistaisi meidän seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja kauko-ohjaukset. Seuraaminen meillä sujui tosi hyvin, otettiin ekaa kertaa kokeenomainen pitkä seuraamispätkä ilman nameja. Aikaisemmin, jos olemme harjoitelleet pitkää seuraamispätkää, niin olen palkannut Riiaa välissä. Nyt halusin kuitenkin kokeilla miten kokeenomainen pitkä ja ohjattu seuraaminen sujuu. Käännökset ja pysähdykset sujui tosi hyvin (aikaisemmin Riia on ollut ehkä vähän turhan innokas etenemään ja pysähdyksissä on pysähtynyt askeleen minun jälkeeni jääden sen vuoksi oman mittansa verran edelleni istumaan), mutta hallin toisella laidalla, jossa seinän toisella puolella oli meneillään hälinästä päätellen jonkin sortin pentukurssi, Riia jäi vähän jälkeen jäädessään kuuntelemaan meteliä. Kouluttaja antoi vinkiksi, että harjoittelemme edelleen lyhyitä seuraamispätkiä, pitkiä seuraamispätkiä nameilla ja sitten aina välillä niitä pitkiä pätkiä ilman nameja. 

Liikkeestä maahanmenossa ei ollut muuta ongelmaa, kuin minä itse. Kouluttaja huomautti, että hidastan omaa askellustani käskyn aikana ja se ei ole ilmeisestikään kauhean sallittua :D Minun oli myönnettävä, etten ollut edes tajunnut tekeväni niin. Se johtui kuitenkin varmasti siitä, että olemme harjoitelleet liikkeestä maahanmenoa ihan vaan tämän kurssin parilla-kolmella edellisellä kerralla, joten hidastan, koska oletan, että Riia tarvitsee siihen pysähtymiseen apuja. Totesimme kuitenkin kouluttajan kanssa, että Riia tietää, mitä sen pitää tehdä, eikä tarvitse apuja. Saimme siis suoritettua liikkeen, kuten kokeessa kuuluukin. 

Viimeisenä olikin sitten kauko-ohjaus. Siinä olen huomannut, että Riian liikerata vinoutuu hiljalleen, jos muuttaa asentoa useamman kerran. Alokasluokassahan liike suoritetaan seuraavasti: perusasennosta pyydetään koira maahan. Koira jätetään paikoilleen ja lähdetään itse vaaditun välimatkan päähän. Koira pyydetään ensin istumaan, sitten uudelleen makaamaan ja tämän jälkeen palataan koiran luo. Koira pyydetään takaisin perusasentoon. Olen treenannut Riian kanssa kurssin aikana useampaa asennonvaihtoa ja siinä huomaa, kuinka se alkaa vinoutua pikkuhiljaa. Kouluttaja kuitenkin huomautti, että vinoutuminen on kiinni siitä meidän perusasennosta.

Ensinnäkin, Riian perusasento saattaa olla itsessään välillä vino. Viimeistään se alkaa mennä vinoon siinä, kun käsken sitä maahan. Pieni koira on maassa ollessaan hyvin matalalla, joten se helposti ottaa etäisyyttä ohjaajaan maahan mennessään nähdäkseen tämän kasvot paremmin. Riia kallistuu toisen lonkkansa päälle ja on siten ihan hienovaraisen vino. Se on kuitenkin oppinut, että maasta noustaan takaisin istumaan etutassuilla, joten se ei istumaan noustessaankaan suoristaudu tasasaisesti molemmille persposkille, vaan on edelleen kallistuneena toiseen suuntaan. Eli läksyksi saimme treenata suoraa perusasentoa ja siitä suoraa maahanmenoa. 

Ihanaa saada oikeasti henkilökohtaisia ohjeita treenaamiseen! Ajattelin, että voisimme ennen koetta ottaa uudelleen yksityistunnin tai -tunteja tokosta, jotta joku kattoisi oikeasti, missä meillä menee vikaan. Mutta joka tapauksessa, vitsi tokoon syttyy joka kerta vaan suurempi ja suurempi motivaatio mitä enemmän sitä tekee!