Se neljäs tyyppi

Meillähän on Riian lisäksi toinenkin lemmikki, Hipsu-hamsteri. Vaikka Hipsu ei ole samalla tavalla elämässä mukana kuin Riia, on sekin meille tärkeä lemmikki.

Esittelyssä Hipsu!

Hipsu on syyrianhasmterinaaras, viralliselta nimeltään Eedla. Hipsu on syntynyt 18.12.2014 ja tuli meille muistaakseni tammi-helmikuussa 2015. Syntyjäänkin Hipsu on ihan jyväskyläläinen. Värin nimi on creme. 

Hipsun suosikkiruokaa on porkkana ja hamsterin siemensekoitus. Se tykkää myös juustosta, mutta sitä se ei kovin usein saa. Hipsu pitää kuitenkin linjoistaan hyvää huolta, eikä se ikinä syö kovin isoja paloja tuon porkkanan kaltaisia herkkuja. 

Hipsu asui alunperin muovidunassa, mutta erään viikonloppureissumme aikana, se oli syönyt siihen reiän ja karannut. Pitkän etsinnän tuloksena neiti löytyi keittiönkaapista ja oli onnellinen päästessään takaisin kotiin. Tämän episodin jälkeen hankimme sille tämän nykyisen asumuksen: vanhan akvaarion, kooltaan 120x35x45, eli siellä on tilaa juosta!

Luonteeltaan Hipsu on hamsterimaiseen tyyliin melko laiska. Se nukkuu päivisin tietenkin, mutta ei iltaisinkaan kauheasti valvo. Oikeastaan se herää vasta silloin, ku me olemme menneet nukkumaan. Silloin alkaa Hipsun bileet. Joskus Riia murisee Hipsun pitämälle mekkalalle, se kun ei tiedä, mikä ääntä pitää.

Hipsu on erittäin kesy ja tykkää tulla käteen, mutta akvaarionsa ulkopuolelle pääsemisestä se ei nauti. Päästessään vapaaksi se jähmettyy jonnekin nurkkaan eikä uskalla liikkua. Siksi onkin hyvä, kun sillä on näin iso asumus, jossa voi turvallisesti juosta.

Hipsu heittelee mielellään vessansa kattoa, rymistää koppia lasia vasteen, kaivelee puruissa ja sukeltelee heinissä. Ajoittain sillä on myös kausia, että se juoksee juoksupyörässä. Sitä se ei kuitenkaan mitenkään kauheasti tee. Hamstereiden puuhia on niin kiva katsella :) Vaikka moni saattaa ajatella, että ne ovat tylsiä, kun ne vain nukkuvat, mutta mielestäni ne ovat hirmu söpöjä, sympaattisia ja mielenkiintoisia eläimiä. Ja niitä on niin erilaisia!

Hipsuhan on järjestyksessä toinen hamsterimme. Ennen sitä meillä oli musta Kamu. Kamu oli myös seurallinen hamsteri, mutta se rakasti olla irti huoneistossamme, tykkäsi olla sylissä, tykkäsi silityksestä ja tunsi oman nimensä ja tuli aina katsomaan, kun sitä huusi. Hipsu on vähän ujompi ja vetäytyneempi kuin Kamu. Jos Kamu ja sen elämä kiinnostaa, kannattaa katsoa vanhempia postauksiani, jossa Kamukin joissain esiintyy!

Hyviä ja huonoja uutisia

Tää on varmaan mun viimeenen kirjootus ennen Floridan matkaa, ellen sitten innostu päivittelemään vielä Helsingissä ennen lähtöä. Nyt on siis perjantai ja olemme lähössä Floridan lämpöön neljän päivän kuluttua! Mua jännittää kamalasti, ehkä eniten se, että kuinka mun viisaudenhampaanpoistoleikkauksesta johtuva leukasärky reagoi lentokoneen ilmanpainonvaihteluihin. Mutta sen näkee sitten, ehkä sitä ei sillon enää niin kauheesti särjekään.

Olen tällä hetkellä lapsuudenkodissani ja tänään joudun varmaan lähtee hakemaan J:tä ja meidän suurta tavaramäärää tänne Alavudelle, sillä ensinnäkin, mulla on täällä mukanani mun tenttikirjat, jotka valitettavasti on yliopiston omaisuutta ja pitäisi saada sinne palautettua ennen loman alkua (mulla on tänään siis etätentti, joka alkaa 40 minuutin päästä). Toisekseen, tavaraa oikeasti on niin paljon, että J ei saa niitä yksin tuotua.

Mutta sitten vielä niihin huonoihin uutisiin. Meidän Kamu kuoli viime yönä :( J laittoi aamulla mulle viestiä, että Kamu ei enää liiku. Se eli kuitenkin melkein 2,5 vuotta, mikä on hamsterille tosi hyvä ikä. Osattiin odottaa jo sitä, että se kuolee kohta, joten ei tullut niin suurena shokkina. Kerkesin aikaisemmin kotona jo itkeä sitä, että se kuolee kohta, kun nykyään vaan nukkuu koko ajan. Tuodaan Kamun ruumis tänään tänne ja haudataan se jonnekin pellon reunaan. Kaupungissa kun semmoista hautaamismahdollisuutta ei pahemmin ole.

Kamu

Melkein puolitoista vuotta sitten hankimme minun koirakuumetta/hoivaviettiäni lieventämään pienen hamsterin. Kamu tuli meille noin neljän kuukauden ikäisenä yksityishenkilöltä, joka ei voinut sitä enää pitää, kun oli saanut siitä allergiaoireita. Kamu haettiin pienessä pahvilaatikossa ja mukana tuli vähän ruokaa, hoito-ohjeet ja rekisteripaperit. Se on vähän hassua, kun miettii millaista hamsterin kasvatus voi olla. Hankkiiko joku itselleen ihan tosissaan näyttelyhamsteria? Vai myykö kasvattaja niitä pääasiassa vain lemmikeiksi? Koiramaailmassa tuo kasvattaminen ja harrastaminen on niin säädeltyä, tavallaan totistakin puuhaa. Ja kasvattajat ovat yleensä tarkkoja siitä, kenelle pentu päätyy ja tuleeko se käymään elämässään näyttelyissä ja harrastuksissa. Kamun kasvattaja tuskin edes tietää, että tuo rotta on meillä.

Aluksi Kamu oli vähän arka, mutta samalla myös äänekäs. Se kolisutti asumuksensa kalterikattoa ja juoksenteli ympäriinsä häkissä. Tai siis muovidunassa, semmoinen sen asumus on. Pikkuhiljaa J sai Kamun kesytettyä. Hänen "koulutustaitojaan" ja kärsivällisyyttään tämän hamsterin kanssa ei voi kuin ihailla. J istui illat Kamun häkin vierellä ja jutteli sille. Pikkuhiljaa Kamu oppi tulemaan kädelle ja sen uskalsi nostaa pois häkistä. Tänä päivänä Kamu on niin kesy, että se tulee nimensä kuultuaan kurkkaamaan kopistaan, tai jos se on vapaana, se tulee kurkkaamaan piilostaan. 

Niinkuin kaikki hamsterit, Kamukin on todellinen ahmatti. Sillä on aina tarjolla siemensekoitusta ja ainakin 2 - 4 kertaa viikossa tuoreruokaa, mutta joskus annamme sille myös spesiaaliherkkuja, kuten kuivahedelmiä, ananasta, raejuustoa ja sen aivan ehdotonta suosikkiruokaa keitettyä kananmunaa. Sen silmät melkein pullistuu päästä, kun sille antaa kananmunaa. Kamu ei ikinä pure tai ole muutenkaan mitenkään villi tapaus, mutta kananmunanpalasen se sieppaa kädestä niin nopeasti ja väkivaltaisesti että omia sormia kannattaa varoa :D

Kamu on nyt siis melkein kaksivuotias ja se on alkanut selvästi hidastaa elämänmenoaan. Aikaisemmin se heräsi aina iltaisin kahdeksan-yhdeksän välillä ja alkoi kerjätä ulos: seisoskeli kopin katolla, kiipeili sieltä häkkinsä ylätasanteelle ja kolisutti kaltereita ja tepsutteli taas koppinsa katolle odottamaan auttavaa kättä. Tässä oli juuri kolmen viikon tauko, ettei se käynyt hereillä illalla kuin syömässä ja täydentämässä koppinsa ruokavarastoja. Toissapäivänä, kun tulin myöhään illalla kotiin, J oli nostanut Kamun taas makkariimme jaloittelemaan. Se oli kuulemma halunnut ulos. Se oli ihana kuulla, sillä luulen, että Kamu on tulossa vanhaksi, kun ei enää halua ulos ja pelkään, että se kuolee kohta. Kamu on kaveripiirissämme suosittu tapaus, kaikki haluavat aina nähdä Kamun ja ottaa sen syliin. Minulle ja J:llekin Kamusta on tullut aika tärkeä otus, se kun on niin persoonallinen ja selvästi tykkää meistäkin, tai ainakin J:stä kovasti. Mutta hamsterien elinkaari on hyvin lyhyt: 1,5 - 2,5 vuotta, joten elämänsä loppupäässähän tuo on. Joka tapauksessa, on ollut ihanaa olla Kamun omistajana, se on minun ensimmäinen hamsterini, J:n ensimmäinen karvainen lemmikki ja meidän ensimmäinen yhteinen lemmikki, joten se on meidän elämässämme saanut olla merkkipaaluna.

Kamun seikkailuista olisi vielä vaikka mitä kerrottavaa, mutta ehkä säästän ne johonkin toiseen postaukseen. Pitkää ikää Kamulle!

- Erika