SM-kisafiilistelyt (ja MM)

Agilityn SM-kisojen ensimmäinen virallinen päivä. Eilen tuli jo tuijoteltua livestreamia Lappeenrannasta normikisojen osalta ja tänään sitten joukkueSM-kisoja. Pääasiassa katselen minejä, joka on itselle mieluisin ja kiinnostavin luokka tietenkin oman koiran ja rodun takia, mutta myös osallistujien runsaan rotuvaihtelun sekä tuttujen kilpailijoiden takia. Katselen kuvia kisoista myös Instagramin ja Facebookin kautta eikä voi muuta kuin huokailla sitä tunnelmaa, riemua ja yhteenkuuluvuutta, mikä kuvista huokuu! Kunpa jonain vuonna pääsisin tuonne itsekin! Mielelläni olisin mennyt katsomaankin kisoja jo tänä vuonna, mutta Lappeenranta on vähän turhan kaukana täältä puolelta Suomea tarkasteltuna. 

Suuri toiveeni on aina ollut ja on yhä kisata jonkin lajin SM-kilpailuissa koirani kanssa. Todennäköisesti ensimmäisenä se tulee olemaan mahdollista agilityn tai tokon osalta, niitä lajeja kun tällä hetkellä treenaamme. Tokon SM-kisoihinhan voi periaatteessa osallistua melkein kuka vain, mutta olisi se hienoa jonain päivänä saavuttaa vaadittavat nollat agilityn SM-kisoihin pääsemiseksikin. 

Tuo tunnelma ja riemu on tuolla kisoissa on niin käsinkosketeltavissa. Olisi hienoa jonain vuonna pakata auto jonkun seurakaverin kanssa ja ajaa kisapaikalle viettämään viikonloppua mahtavan lajin, koirien ja kavereiden parissa. Mikään ei kuulosta minusta paremmalta tavalta viettää viikonloppua! Kisat ovat aiheuttaneet itsessäni myös pienen koirakuumeen - taas. Osittain myös siksi, että kun Riia väsyy niin kovin äkkiä, niin olisi hirveen kivaa ja kätevää, jos olisi kaksi koiraa, joiden välille treeniajan voisi jakaa. Mutta pitää iskeä mietintämyssy syvemmälle päähän ja koittaa päättää, minkä rotuisen kaverin sille haluaisin...

Agility on kuitenkin ihan paras laji. Se ja toko ovat tasavertaisia lemppareitani ja molemmissa on omat hyvät puolensa. Olisi mahtavaa pystyä treenaaman agilityä elämässään niin paljon, että olisi jonain päivänä ainakin Suomen huipulla. Se on niin täydellistä ohjaajan ja koiran yhteispeliä. Tarkkoja ohjauksia, nopeutta, keskittymistä ja oikeiden ratkaisujen tekemistä. Agilityssä kisaaminen on myös rennompaa kuin tokossa: aksassa jokainen saa hylkyjä joskus. Aina ei voi onnistua ja jokainen tekee joskus vääriä ohjausratkaisuja. Radalla kuitenkin ollaan ja mennään se puoli minuuttia: siinä ajassa ei ehdi ajatella mitään. Siinä vaan mennään! 

Mutta toko on huippulaji myöskin: rakastan sitä, kuinka siinä viilataan pilkkua liikkeiden kanssa: aina voi olla suorempi, nopeampi ja terävempi. Liikkeet monimutkaistuvat ja vaikeutuvat, mitä ylempiin luokkiin mennään ja on ihana miettiä, miten minkäkin liikkeen koiralle opettaisi. En luopuisi senkään lajin harrastamisesta ja mielelläni katsoisin sitäkin livenä tänä viikonloppuna! Nyt nimittäin kisataan myös tokon MM-kisat Belgiassa. Valitettavasti niiden kisojen live stream on maksullinen, joten niitä kisoja olen päässyt seuraamaan vain sosiaaliseen mediaan päivittyvien tulosten kautta. Viimeisimpien päivitysten mukaan Suomen joukkue on johdossa erittäin kovalla pistesaaliilla. Ja palkintopalleille päätyi tälle päivälle peräti kaksi suomalaista!

Tämä viikonloppu on siis arvokisojen huippuaikaa. Ihan vähän vaan käy sääliksi kilpailevat koirat: eikö kisoja voitaisi järjestää johonkin muuhun aikaan kuin keskellä kesää ja pahimpia helteitä? Toisaalta uskon vakaasti, että kisapaikoilla on koirien jäähdytys pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi: en muista kummista kisoista kuva oli, mutta kisapaikalle oli pystytetty "koirakylpylä", jossa sai koiraansa uittaa pesuvadissa! Ja toisaalta, parempi ehkä kuumuus, kuin vaikkapa jäinen maa ja 30 astetta pakkasta. Kunhan ihmiset vain muistaisivat olla jättämättä niitä koiria kuumiin autoihin hetkeksikään!