Mun oma kympin tyttö

Meillä oli tänään taas pitkä ilta koulutuskentällä. Kentällä olikin ihan ennätysmäärä treenaajia ja hyvät treenit saatiin kasaan. Mä otin Riian kanssa aluksi merkin kiertoa. Se ei vaan oikeen tykkää koko hommasta ja se mm. kiersi paljon mieluummin vähän lähempänä olevan ruohotupsun kuin sen tötsän. Sen takia sille pitääkin nyt jotenkin leikin kautta saada merkinkierto mielekkäämmäksi ja etenkin se merkin löytäminen. Otin myös luoksetuloa, joka meni tosi hyvin ja viimeisenä ruutua. Me rakennettiin ruutu tänään tosi vaikeaksi. Matalat oranssit kartiot, pitkässä vihreässä heinässä. Hyvin Riia sen kuitenkin bongasi - ehkä vähän yllättäen. Olin varma ettei se löydä sitä ollenkaan.

Lisäksi meillä oli paikalla olleille pennuille ja yhdelle remmirähjälle oikein supervaikea kontaktitreeni. Pentuja/nuorisoa oli siis kentällä kolmen koiran verran ja siihen päälle vielä yksi nuori sakemanniuros, jolle ohitustilanteet ovat vaikeita. Sitten me otettiin häiriökoiriksi "team Vanha ja Viisas" kuten Askin puheenjohtaja totesi. Eli hänen pappa-aussiensa ja minun "Viisaani." Pennut olivat ringissä ja me Vanhan ja Viisaan kanssa teimme erilaisia harjoituksia pentujen ympärillä ja keskellä. Riian kanssa on aika paljon tehty tällaisia häiriöharjoituksia ja ainut, joka sai sen kontaktin katkeamaan oli rähähtelevä sakemanni, jota Riia vähän säikkyi, jos sakemanni karjaisi liian lähellä. Muuten minun Viisaani toimi kuin ajatus. Tein sen kanssa esimerkiksi paikkaistumista hälisevän pentujengin keskellä sekä yhden luoksetulon siten, että sen molemmilla puolilla lähdössä oli hälisevät pennut ja puolessa välissä matkaa oli vanhuskoira. Se tuli luokse kehenkään muuhun vilkaisemattakaan. 

Riian pystyi aivan hyvin pitämään tuon hälinän keskellä irti, eikä sillä ole enää minkäänlaista tarvetta lähteä luotani minnekään, vaikka ympärillä pyörikin esimerkiksi ihania pentuja. Mä olen niin ylpeä tästä pikkukoirasta. Lopuksi oltaisiin annettu vielä Riian leikkiä parin pennun kanssa kentän ulkopuolella, mutta Riia vain pönötti sivullani. Kyllä se sitten lopulta, kun päästin sen remmistä, niin innostui juoksemaan hihnassa olevien pentujen ympärillä. Mutta parasta tuossa kaikessa oli se, ettei minulla ollut missään vaiheessa mitään pelkoa siitä, että Riia minnekään lähtisi.

Kyllä minä varmaan jotain olen sen kanssa tehnyt oikein, kun Riia 2,5 v. nimetään meidän treenien häiriintymättömäksi Viisaaksi vanhan aussien rinnalle. Riialla ei tällä hetkellä ole mitään huonoja tapoja, mistä haluaisin eroon, vaan se on kaikin puolin ihan kympin tyttö. Loistava esikuva tulevalle "pikkusiskolleen" kun sen aika vain on. 

2 x agility ja 1 x toko

Se on tämän(kin) viikon treenisaldo.

Maanantaina meillä oli tokotreenit ja niissä jouduin kokemaan melkoista turhautumista. Riia ei osaa enää liikkeestä seisomista, vaan jostain syystä se menee sekaisin liikkeestä istumisen kanssa. Täytyy varmaan vaihtaa käsky siihen ja lähteä ihan nollasta uudestaan sen asennon kanssa. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno menee kyllä edelleen hyvin. Merkin kiertoa ei otettukaan tällä viikolla ollenkaan, enkä tiedä yhtään, mitä sen liikkeen kanssa jatketaan. Aloitanko opettamisen siinäkin liikkeessä uudelleen ihan nollasta, en tiedä. Jotenkin se pitäisi saada oppimaan sitä merkin bongausta, se kun ei oikein tahdo sitä nähdä/löytää. Ruutuun lähetyskin meni penkin alle, koska ruutu oli rakennettu pitkään heinikkoon. Riia lähti kyllä etsimään sitä ruutua, mutta aivan väärästä suunnasta - sieltä, missä se näki kartioita olevan, eli sorakentän puolella. Sitten se kyllä meni ruutuun, kun käytiin kattomassa, missä se oikein on. Ainut positiivinen asia treeneissä oli se, että kokeilimme ekaa kertaa ikinä luoksetulon pysäytystä maahan. Pysäytyksen seisomaan ja istumaan se osaa (vaikkakin ne menevät välillä myöskin sekaisin), mutta maahan pysäytystä ei olla kokeiltu ikinä. Se meni ekalla yrityksellä heti nappiin! Kyllä Riialla hoksottimet toimii ainakin välillä!

Aksatreeneissä sen sijaan ollaan tällä viikolla koettu onnistumisia. Keskiviikkona Riia meni radalla kepit täydellisesti vain neljän ohjurin avustamana. Se on alkanut myös selvästi oppimaan lukemaan rataa ja irtoamaan paljon paremmin. Keskiviikon radat näyttivät tältä:

Välimatkat ja kulmat esteeltä toiselle saattavat vähän heittää, mutta radat olivat suunnilleen tuollaiset. 

Torstain rata:

Tämänkin piirsin itse ihan ulkomuistista, joten välimatkat ja kulmat saattavat olla kyseenalaisia. 

Molempina päivinä Riia oli aivan tulessa ja torstaina meillä oli jopa eka nolla lähellä! Muuten rata meni nimittäin niinkun pitikin, mutta keppien aikana jäin hieman liian koiran taakse, koska kahdeksas hyppy oli takaakiertona ja jäin itse odottamaan koiraa kasin ja putken väliin. Mutta me ei kepeillä koskaan olla harjoiteltu sitä, että minä jäisin koiran taakse, vaan olen aina vedättänyt Riiaa keppien loppuun asti. Eli ihan ymmärrettävää, että koira hämmentyi ja tuli pujottelusta pois kesken kaiken. Mutta kepithän nyt ovat meillä edellen kesken, joten saan todella olla ylpeä siitä, että muuten radalla oli puhdas suoritus!

Vauhtihan Riialla on kasvanut aivan käsittämättömästi ja sen irtoaminen putkille on jo aivan superia. Itse en vaan vielä osaa sitä aivan täysin hyödyntää, mutta minulla on sellainen tunne, että tässä loppukesän aikana kyllä opitaan, sillä meidän kouluttajamme Lakkella osaa todella laittaa meidät ohjaajat haastamaan itseämme. Itse tykkään muutenkin tuosta ohjaajasta sen vuoksi, että hän laittaa meidät ajattelemaan itse. Joudumme menemään rataantutustumaan ihan omin nokkinemme ja hän katsoo, mitä meinaamme minnekin väliin tehdä ja korjaa sitten, jos suunnitelmat on ihan päin honkia tai ehdottaa jotain pieniä muutoksia. Siinä oppii tosi paljon!

Saatiin kuulla sekä keskiviikon että torstain koutsilta, että meidän olisi aika alkaa katselemaan kisakalenteria jo. Ykkösissä kuulemma radat ovat sen verran helppoja, että kuulemma pärjättäisiin siellä jo hyvinkin. Itse kuitenkin arkailen vielä vähän lähteä keskeneräisten keppien kanssa, mutta ykkösissä kuulemma näkee niin paljon keskeneräisiä keppejä, ettei oltaisi edes huonoimpia. Jäiks.

Meillä on kuitenkin vielä yksi suuri murhe ennen kisauran aloittamista: mittaaminen. Riiahan ei missään nimessä suoraan ainakaan mineihin mene, vaan se joutuu kiertoon, eli useamman kerran mitattavaksi. Minä itse veikkaan, että sen korkeus on jotain 34,5 - 35,5 väliltä. Mä en tiedä yhtään miten tuo homma aksakisoissa edes toimii: jos mennään jonnekin mittaukseen ja se joutuu ns. "kiertoon" niin saadaanko me sitten niissä kisoissa kisata ollenkaan? Koska uusintamittaukset tehdään? Koska me saadaan sitten kisata? Ilmeisestihän koiran voi viedä myös mitattavaksi jonnekin kisoihin vaan ja varmentamaan kisakirja, vaikkei ko. kisoihin olisikaan osallistumassa, vai?

Mua askarruttaa myös sellainen asia, että kun Riia pelkää sitä mittaa, niin miten tuomarit suhtautuvat tähän? Suostuvatko edes mittaamaan, jos koira pelkää? Koiranhan pitäisi seistä mahdollisimman rennosti, mutta miten se on mahdollista, jos toinen pelkää? Missä ja miten mittaamista voisi harjoitella? Riialla on myös paksu karvakaulus. Olen kuullut, että jotkut ajaa rajatapauskoirilta karvat sään päältä mitattavaksi viedessään. Mitäs mieltä olette tästä?

Auttakaa joku aloittelijaa!

Kokeenomainen avo-harjoitus

Menimme eilen taas kentälle ajatuksenamme ottaa kokeenomainen harjoitus. Heti, kun olin päässyt kotipihasta starttaamaan, alkoi hiljakseen satelemaan. Sade vain yltyi, mitä lähemmäs kenttää pääsimme ja kentälle päästyämme vettä tulikin jo taivaan täydeltä. Ukkonenkin jyrähteli pari kertaa, joten odottelimme hetken, jos sade rauhoittuisi ja kuulostelimme samalla, jatkuuko ukkostaminen. Ukkonen ei paukuttanut enää, mutta sade ei ottanut laantuakseen, joten päätimme vain aloittaa. Otettiin ensimmäisenä paikkaistuminen kolmen koiran voimin. Jätimme koirat riviin ja käännyttyäni takaisin Riiaa kohti, huomasin heti, että se aikoo mennä maahan. Se istui kaatosateessa selkä köyryssä ja inhoava ilme naamallaan. Hetken kuluttua se alkoikin haistelemaan maata ja lopulta pani makuulle. Kävin ojentamassa sitä ja laittamassa takaisin istumaan ja palasin takaisin riviin. Mutta nollillehan se liike jo meni. Sateesta kärsi myös viereinen sakemanni, joka valui myöskin makuulteen kerran tai pari.

Kuvat kopioitu Ask:in Facesivuilta ja ovat kuvattu viime viikon treeneistä vähän paremman sään aikaan.

Seuraavaksi lähdettiin tekemään yksilöliikkeitä. Ensimmäisenä oli liikkeestä seisominen. Hauskaa, kun olin juuri eilen tänne kirjoittanut, että jäävät on meillä hyvässä paketissa. Juupa juu, ei toiminut eilen ollenkaan. Riia ennakoi liikkurin käskyä, teki väärän asennon ja jätätti seuruussa. Pikkuisen syytän kyllä säätä tästäkin. Monen yrityksen jälkeen lopulta luovutin ja sanoin, että eiköhän mennä seuraavaan liikkeeseen. Nolla siitäkin siis. 

Kaukot menivät ihan nappiin, koira oli suorassa, teki asennot oikein ja minä jopa muistin antaa oikeat käskyt. Siitä oltaisiin saatu varmaan 8 - 10 riippuen tuomarin tiukkuudesta. Vähän hidashan Riia on nimittäin nousemaan, mutta maahanmeno on ihan jees. Ja kivasti olen saanut ennakoinnit siltä pois. Luoksetulokin meni hyvin, siitäkin olisi napsahtanut varmaan vähintään 9. Nouto sujui, mutta takaisin tullessaan Riia ei juossut, vaan ravasi, joten siitä ehkä 8. Seuraaminen meni aika huonosti, jouduin kannustamaan ja hoputtamaan Riiaa vähän väliä ja se peruuttikin ihan vinoon. Siitä oltaisiin varmaan saatu 6. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni ihan ok:sti, paitsi että unohdettiin sekä liikkuri että minä, että siinä pitäisi mennä koiran taakse, ennen vierelle palaamista, joten tehtiin semmoinen alo-tason liikkeestä maahanmeno. Sehän on meillä bravuuriliike. Mutta avo-tason suoritus se ei ollut unohduksen takia, joten en voi arvioida sitä minkään numeron arvoiseksi. 

Hypyssä ei ollut muuta parantamisen varaa muutakuin se, että koira ponkaisi jälleen reiteni kautta sivulle. Tuota pitäisi kyllä erikseen harjoitella siten, että nostaisi tahallaan koiran kierroksia oikeen kunnolla ennen liikettä, jotta pääsisi huomauttamaan siitä reidelle hyppimisestä. Se kun tekee sitä vain silloin, kun käy kierroksilla. Mutta ruutu! Otettiin ruutua suoraan siten, että menin vain lähetyspaikalle ja käskin koiran ruutuun. Se bongasi sen tosi hienosti ja juoksi nätisti nauhojen sisäpuolelle, joskin aika vinoon. Mutta pääasia, että se bongasi ruudun ja asettui sinne makaamaan! En osaa sanoa, paljonko tuosta menisi pisteitä, kun ei ole kokemusta, mutta veikkaisin, että 8 - 9 saataisiin. 

Merkin kierto. Siitä olisi tullut 0 niin, että heilahtaisi. Nimittäin Riia kyllä juoksi merkille innokkaasti, kiersi sen, mutta pysähtyi sitten pissalle ja tuli takaisin. Se oli ihan juosten kustu homma, niin kuin meidän liikkurikin totesi. 

Mutta oli kiva päästä testailemaan kokeenomaista ja nähdä vähän se oma taso. Näköjään meillä on jonkun verran treenattavaa jäävissä sekä yllätys yllätys seuraamisessa ja merkin kierrossa. Yhden positiivisen asian vielä koiran toiminnassa huomasin: pitkään jatkunut huomauttamiseni vinosta perusasennosta on vihdoin alkanut tuottaa tulosta. Riia tuli aina nätisti suoraksi jokaisen liikkeen jälkeen. Ennen liikkeiden alkua jouduin vielä hieman korjailemaan, mutta todella nättejä perusasentoja jopa noudossa, luoksetulossa ja estehypyssäkin, eli noissa vauhtiliikkeissä, joissa se yleensä unohtaa hidastaa tarpeeksi ajoissa ja tulee vierelle miten sattuu. Ehkä me voidaan olla kisavalmiita elokuun lopulla!

Lopuksi vielä otettiin uudestaan paikkaistuminen. Riia valui taas makaamaan puolen minuutin jälkeen. Kävin ojentamassa sitä ja otettiin sitten koko homma alusta. Riia pysyi toisella kertaa hienosti, mutta joku valumistauti iski kaikkiin muihin koiriin. Ensin valui vierestä saku makaamaan, sitten valahti mukaan riviin otettu aussie saken vieressä. Saken omistaja kävi nostamassa koiransa, mutta aussien omistaja antoi olla. Riian toisella puolella paikkaistumista treenasi pentukoira, jonka toimintaa en seurannut ollenkaan, koska muissa koirissa oli niin paljon katsottavaa, mutta varmaan sen ohjaaja, joka oli pentua ehkä noin metrin päässä seisomassa, kävi välissä sitä palkkaamassakin, voisin kuvitella. Riian toisella puolella saku valui uudelleen ja uudelleen, aussikin ehti nousta seisomaan ja rivin päässä kultsu meni maahan. Oli siinä vähän naurussa pitelemistä, kun jokainen koira sooloilee vuorollaan mitä sattuu. Riia kuitenkin pysyi toisella kertaa tosi hienosti, vaikka häiriötä oli aika paljon. Vilinää kentällä enemmän kuin laki sallii, mutta onneksi Riia pysyi. Tuo oli ainakin meille todella hyvä treeni, jonka vielä kruunasi se, että aussie lopulta lähti rivistä omistajan luo. Tulipahan sitäkin harjoiteltua.

Tokoilua uudessa porukassa

Eilen ASK:lla oli tokon yhteistreenit. Mentiin Riian kanssa mukaan jo toista kertaa. Treeniporukka on pieni, mutta mukava ja ennen kaikkea taitava! Koirakoita oli eilen meidät mukaan laskettuna viisi kappaletta ja kentällä vierähtikin melkein kolme tuntia! Treeniporukassa koirat ovat tosiaankin taitavia ja suurin osa on käynyt kokeissakin. Osa tokossa, osa palveluskoirajutuissa, osa molemmissa. Meidät on otettu siellä hyvin vastaan ja tuntuu, kuin oltaisiin treenattu tuossa porukassa pitempäänkin. Pikkuisen on kuitenkin pieni olo siellä palveluskoirien keskellä, eilenkin mukana oli eräs mies erittäin taitavan rottweilerinsa kanssa. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että mitähän sekään ajattelee, kun kaivan autostani tuon pikkuisen pystykorvan. Mieskin kuitenkin totesi, että tuo pikkukoirahan päihittää hänen rotikkansa mennen tullen, joten alemmuuskompleksit onneksi katosivat aika pian. 

Riia kyllä pärjää porukassa taitotasoltansa oikein hyvin ja kukaan ei ole missään vaiheessa katsonut meitä alentuvasti. On se silti jännä, kuinka jotenkin omassa mielessään alentaa itsensä ja koiransa harrastajana noiden käyttösakujen ja rotikoiden alapuolelle. Ikään kuin niillä olisi suurempi oikeus olla kentällä treenaamassa ja olla hyviä. Ikään kuin minä tuhlaisin siellä treeneissä omaani ja toisten aikaa treenaamalla tuota seurakoiraani. Jännä ajatus, joka ei ikinä Jyväskylässä juolahtanut mieleenikään. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että tiedän uuden kotiseutumme olevan vahvasti palveluskoirahenkinen. Täällä treenataan paljon nimenomaan pk-lajeja. Täällä tuollaiset perusspitzit ovat aina pelkkiä kotikoira, täällä tosiharrastajilla on noita käyttissakuja, aussieita, rotikoita ja boksereita. 

Nämä ajatukset on kuitenkin aivan täysin omassa päässäni, sillä jokainen treenaaja on tosiaankin vastaanottanut meidät mukaan ryhmään oikein lämpimästi ja jopa ihailevasti. Onhan pikkukoirani pirun taitava. 

Se niistä ajatuksista ja takaisin eilisiin treeneihin! Oli kiva huomata viime viikon nuuskuttelujen jälkeen, että osaa tuo karvapörrö taas keskittyäkin. Viime viikolla uusi paikka kiehtoi treenaamista enemmän ja se kulki enimmäkseen nenä maassa. Luonnonnurmikko, varsinkin noin hyvinvoiva sellainen, on meille uusi treenipohja, joten sekin toi oman lisähaasteensa treenaamiseen. Kuitenkin eilisistä treeneistä jäi todella hyvä maku suuhun. ASK:in puheenjohtajanakin toimiva Miia ehdotti meille uutta tekniikkaa merkinkiertoharjoitteluun, sillä Riialla on ollut vähän motivaation puutetta kyseisessä liikkeessä. Teemme nyt merkin kiertoa kahden lelun taktiikalla, eli lähetän Riian merkille, jonka takana avustaja vinguttaa Riian lelua. Merkin kierrettyään avustaja muka heittää lelun minua kohti, mutta minulla onkin toinen vastaava lelu taskussa ja se saa sen palkaksi tultuaan luokseni. Eilen tehtiin merkinkiertoa pari kertaa myös ilman leluja ja Riia on todella saanut lisää vauhtia liikkeeseen!

Ja eilen oli ruudun kannalta historiallinen päivä ja saan kyllä kaivertaa merkin jonnekin kiviseinään. Riia nimittäin suoritti eilen ensimmäistä kertaa täydellisen ruutuun lähetyksen kisapituudesta! Muistan, kun olin joskus puolitoista vuotta sitten tokovalmennuksessa Taitavilla tassuilla ja ihailin samaan aikaan treenaavia avokoirakoita, jotka suorittivat ruutua. Niin kaukaa ja niin tarkasti. Ja nyt oma koirani tekee samaan. Vitsi olen haljeta ylpeydestä! Enää meillä ei avoluokan liikkeistä mätä muuta kuin merkin kierto ja seuraaminen. Ei seuraamisessakaan kummempia ongelmia ole, kuin vain sitä kestoa siihen lisää. Pian päästään jo korkkaamaan avo! Tasan kahden viikon päästä olisi Ähtärissä koe, mutta sinne me ei taideta olla vielä menossa. Eihän me olla paikkaistumistakaan harjoiteltu kuin pari-kolme kertaa kokeenomaisesti. Todennäköisesti tähdätään Ähtäriin kokeeseen 26.8. Sitä ennen on kyllä pari potentiaalista koetta suht lähellä, jos alkaa aikaisemmin tuntua siltä, että oltaisiin jo valmiita. Mutta aika näyttää! Tänään meillä alkaa agivalmennus, joten senkin lajin pariin taas uudella intensiteetillä!