Näytetään tekstit, joissa on tunniste lakke. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lakke. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

One mind dogs -kouluttajan opeissa

Tälle päivälle seuraamme saapui kouluttamaan One mind dogs -kouluttaja Elina Rönnholm. Menimme Riiankin kanssa hänen oppeihinsa. Päällimmäinen ajatus treenien jälkeen on epätoivo omasta muistikapasiteetista, mutta toisaalta ylpeys Riiasta. Se veti taas ihan huippuhyvin!

Rata oli äärettömän monimutkainen ja hankala muistaa ja sisälsi paljon kiemuroita. Harjoituksen teemana taisi olla "katse koirassa" ja sainkin oikein kantapään kautta oppia, kuinka tärkeää se on. Rata oli rakennettu sillä lailla, että siellä oli paljon ansoja, joihin koira helposti meni, jos katse ei pysynyt siellä missä piti, eli koirassa. Riia on tosiaankin herkkä lukemaan ohjaustani, mutta tuntuu, kuin tämä treeni olisi ollut iso edistysaskel kohti parempaa yhteistyötä. Toivottavasti muistan jatkossakin pitää huolta linjoista ja siitä, että kerron koiralle jo ponnistusvaiheessa, minne sen esteen jälkeen mennään. 


Siitä huolimatta, että minun muistikapasiteettini ei riittänyt sisäistämään tuota koko rataa, vaikka olin tahkonut sitä melkein vuorokauden ennen treenejä päähäni, saimme Riian kanssa paljon hyvääkin palautetta tekemisestämme. Riialla on esimerkiksi kuulemma tosi vahva takaakiertotaito, johon voin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Saimmekin hyviä ohjeita mm. siihen, miten pystyn lähettämään Riian vielä kauempaa takaakiertoon. Riian ohjauksenlukuherkkyys vaikuttaa kuitenkin paljon siihen, että minun on oltava juuri oikein päin ja viimeisteltävä ohjaukset loppuun asti. Eli jatkaa matkaani vasta sitten, kun koira on sen esteen lukinnut. Ohjausherkkyys tekee kuitenkin Riiasta siinä mielessä helpon ohjattavan, että sen pystyy pienillä avuilla lähettämään kauemmaksiki esteelle. Nyt kun saataisiin vielä minulta se automaatio-perille saattaminen minimiin, niin meistä tulee vielä jotain!


Meistä tuli Riian kanssa myös astetta uskottavampia agilityharrastajia viikonloppuna, kun hommasin Riialle Back on Track -takin. Ostin verkkoloimen koossa 37 ja ollaan opeteltu nyt käyttämään sitä. Mielestäni se on tosi tyylikäs Riian päällä, mutta muuten ihan tavallisen takin oloinen. Mutta ehkä se oikeasti toimii, mene ja tiedä. Vielä takin käyttöön tottumattomana naurattaa Riian pörröhäntä ja -pää, jotka tulevat esiin takin molemmista päistä. Keskivartalo taas pienenee ainakin kuudella numerolla eikä tunnu sopivan päähän ja peppuun ollenkaan. Olisi tavallaan hauskaa ajaa koiralta karvat joskus kokonaan ja saada sitä kautta vähän parempi käsitys siitä, minkä mallisen koiran minä omistankaan. Se taitaa ollakin todellisuudessa paljon sporttisemman näköinen, kuin karvat antavat ymmärtää!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

2 x agility ja 1 x toko

Se on tämän(kin) viikon treenisaldo.

Maanantaina meillä oli tokotreenit ja niissä jouduin kokemaan melkoista turhautumista. Riia ei osaa enää liikkeestä seisomista, vaan jostain syystä se menee sekaisin liikkeestä istumisen kanssa. Täytyy varmaan vaihtaa käsky siihen ja lähteä ihan nollasta uudestaan sen asennon kanssa. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno menee kyllä edelleen hyvin. Merkin kiertoa ei otettukaan tällä viikolla ollenkaan, enkä tiedä yhtään, mitä sen liikkeen kanssa jatketaan. Aloitanko opettamisen siinäkin liikkeessä uudelleen ihan nollasta, en tiedä. Jotenkin se pitäisi saada oppimaan sitä merkin bongausta, se kun ei oikein tahdo sitä nähdä/löytää. Ruutuun lähetyskin meni penkin alle, koska ruutu oli rakennettu pitkään heinikkoon. Riia lähti kyllä etsimään sitä ruutua, mutta aivan väärästä suunnasta - sieltä, missä se näki kartioita olevan, eli sorakentän puolella. Sitten se kyllä meni ruutuun, kun käytiin kattomassa, missä se oikein on. Ainut positiivinen asia treeneissä oli se, että kokeilimme ekaa kertaa ikinä luoksetulon pysäytystä maahan. Pysäytyksen seisomaan ja istumaan se osaa (vaikkakin ne menevät välillä myöskin sekaisin), mutta maahan pysäytystä ei olla kokeiltu ikinä. Se meni ekalla yrityksellä heti nappiin! Kyllä Riialla hoksottimet toimii ainakin välillä!

Aksatreeneissä sen sijaan ollaan tällä viikolla koettu onnistumisia. Keskiviikkona Riia meni radalla kepit täydellisesti vain neljän ohjurin avustamana. Se on alkanut myös selvästi oppimaan lukemaan rataa ja irtoamaan paljon paremmin. Keskiviikon radat näyttivät tältä:

Välimatkat ja kulmat esteeltä toiselle saattavat vähän heittää, mutta radat olivat suunnilleen tuollaiset. 

Torstain rata:

Tämänkin piirsin itse ihan ulkomuistista, joten välimatkat ja kulmat saattavat olla kyseenalaisia. 
Molempina päivinä Riia oli aivan tulessa ja torstaina meillä oli jopa eka nolla lähellä! Muuten rata meni nimittäin niinkun pitikin, mutta keppien aikana jäin hieman liian koiran taakse, koska kahdeksas hyppy oli takaakiertona ja jäin itse odottamaan koiraa kasin ja putken väliin. Mutta me ei kepeillä koskaan olla harjoiteltu sitä, että minä jäisin koiran taakse, vaan olen aina vedättänyt Riiaa keppien loppuun asti. Eli ihan ymmärrettävää, että koira hämmentyi ja tuli pujottelusta pois kesken kaiken. Mutta kepithän nyt ovat meillä edellen kesken, joten saan todella olla ylpeä siitä, että muuten radalla oli puhdas suoritus!

Vauhtihan Riialla on kasvanut aivan käsittämättömästi ja sen irtoaminen putkille on jo aivan superia. Itse en vaan vielä osaa sitä aivan täysin hyödyntää, mutta minulla on sellainen tunne, että tässä loppukesän aikana kyllä opitaan, sillä meidän kouluttajamme Lakkella osaa todella laittaa meidät ohjaajat haastamaan itseämme. Itse tykkään muutenkin tuosta ohjaajasta sen vuoksi, että hän laittaa meidät ajattelemaan itse. Joudumme menemään rataantutustumaan ihan omin nokkinemme ja hän katsoo, mitä meinaamme minnekin väliin tehdä ja korjaa sitten, jos suunnitelmat on ihan päin honkia tai ehdottaa jotain pieniä muutoksia. Siinä oppii tosi paljon!

Saatiin kuulla sekä keskiviikon että torstain koutsilta, että meidän olisi aika alkaa katselemaan kisakalenteria jo. Ykkösissä kuulemma radat ovat sen verran helppoja, että kuulemma pärjättäisiin siellä jo hyvinkin. Itse kuitenkin arkailen vielä vähän lähteä keskeneräisten keppien kanssa, mutta ykkösissä kuulemma näkee niin paljon keskeneräisiä keppejä, ettei oltaisi edes huonoimpia. Jäiks.


Meillä on kuitenkin vielä yksi suuri murhe ennen kisauran aloittamista: mittaaminen. Riiahan ei missään nimessä suoraan ainakaan mineihin mene, vaan se joutuu kiertoon, eli useamman kerran mitattavaksi. Minä itse veikkaan, että sen korkeus on jotain 34,5 - 35,5 väliltä. Mä en tiedä yhtään miten tuo homma aksakisoissa edes toimii: jos mennään jonnekin mittaukseen ja se joutuu ns. "kiertoon" niin saadaanko me sitten niissä kisoissa kisata ollenkaan? Koska uusintamittaukset tehdään? Koska me saadaan sitten kisata? Ilmeisestihän koiran voi viedä myös mitattavaksi jonnekin kisoihin vaan ja varmentamaan kisakirja, vaikkei ko. kisoihin olisikaan osallistumassa, vai?

Mua askarruttaa myös sellainen asia, että kun Riia pelkää sitä mittaa, niin miten tuomarit suhtautuvat tähän? Suostuvatko edes mittaamaan, jos koira pelkää? Koiranhan pitäisi seistä mahdollisimman rennosti, mutta miten se on mahdollista, jos toinen pelkää? Missä ja miten mittaamista voisi harjoitella? Riialla on myös paksu karvakaulus. Olen kuullut, että jotkut ajaa rajatapauskoirilta karvat sään päältä mitattavaksi viedessään. Mitäs mieltä olette tästä?
Auttakaa joku aloittelijaa!