Lakken uuden hallin avajaisepikset

Tänään taas episteltiin kahdella radalla, tuloksina HYL ja 5. Vihdoinkin saatiin tulos, kolmansista epiksistämme. Vihdoin ja viimein! Nyt kyllä jo palan halusta päästä korkkaamaan viralliset kisat, koska niistä jää sentään jotain jälkiä jonnekin - ainakin koiranettiin. Ja sitä paitsi agility on laji, jossa voi edistyä vain tekemällä. Voidaanhan me vaikka hamaan ikuisuuteen asti hinkata erilaisia ohjauskuvioita treeneissä, mutta rataa oppii tekemään vaan rataa tekemällä. Eli kisaamalla. Treeneissähän harvemmin tehdään rataa kuitenkaan kisamielessä, vaan tyyliin sillä tavalla, että radalla on joku yksi teema, vaikkapa takaakierrot, ja niitä harjoitellaan koko radan ajan. Ja radan vaikeimpia kohtia hinkataan uudestaan ja uudestaan. Meidän ohjauskuvioarsenaali on kyllä jo sen verran suuri, että varmasti ykkösluokan kisoissa jo pärjättäisiin. Meidän pitäisi ennemminkin saada kokemusta oikeiden ohjauskuvioiden valitsemisesta ja radan muistamisesta. Eli kisaamaan vaan! Täytyy alkaa kisakalenteria kasaamaan, jahka mittelien tokomestaruuksista toivutaan.

One mind dogs -kouluttajan opeissa

Tälle päivälle seuraamme saapui kouluttamaan One mind dogs -kouluttaja Elina Rönnholm. Menimme Riiankin kanssa hänen oppeihinsa. Päällimmäinen ajatus treenien jälkeen on epätoivo omasta muistikapasiteetista, mutta toisaalta ylpeys Riiasta. Se veti taas ihan huippuhyvin!

Rata oli äärettömän monimutkainen ja hankala muistaa ja sisälsi paljon kiemuroita. Harjoituksen teemana taisi olla "katse koirassa" ja sainkin oikein kantapään kautta oppia, kuinka tärkeää se on. Rata oli rakennettu sillä lailla, että siellä oli paljon ansoja, joihin koira helposti meni, jos katse ei pysynyt siellä missä piti, eli koirassa. Riia on tosiaankin herkkä lukemaan ohjaustani, mutta tuntuu, kuin tämä treeni olisi ollut iso edistysaskel kohti parempaa yhteistyötä. Toivottavasti muistan jatkossakin pitää huolta linjoista ja siitä, että kerron koiralle jo ponnistusvaiheessa, minne sen esteen jälkeen mennään. 

Siitä huolimatta, että minun muistikapasiteettini ei riittänyt sisäistämään tuota koko rataa, vaikka olin tahkonut sitä melkein vuorokauden ennen treenejä päähäni, saimme Riian kanssa paljon hyvääkin palautetta tekemisestämme. Riialla on esimerkiksi kuulemma tosi vahva takaakiertotaito, johon voin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Saimmekin hyviä ohjeita mm. siihen, miten pystyn lähettämään Riian vielä kauempaa takaakiertoon. Riian ohjauksenlukuherkkyys vaikuttaa kuitenkin paljon siihen, että minun on oltava juuri oikein päin ja viimeisteltävä ohjaukset loppuun asti. Eli jatkaa matkaani vasta sitten, kun koira on sen esteen lukinnut. Ohjausherkkyys tekee kuitenkin Riiasta siinä mielessä helpon ohjattavan, että sen pystyy pienillä avuilla lähettämään kauemmaksiki esteelle. Nyt kun saataisiin vielä minulta se automaatio-perille saattaminen minimiin, niin meistä tulee vielä jotain!

Meistä tuli Riian kanssa myös astetta uskottavampia agilityharrastajia viikonloppuna, kun hommasin Riialle Back on Track -takin. Ostin verkkoloimen koossa 37 ja ollaan opeteltu nyt käyttämään sitä. Mielestäni se on tosi tyylikäs Riian päällä, mutta muuten ihan tavallisen takin oloinen. Mutta ehkä se oikeasti toimii, mene ja tiedä. Vielä takin käyttöön tottumattomana naurattaa Riian pörröhäntä ja -pää, jotka tulevat esiin takin molemmista päistä. Keskivartalo taas pienenee ainakin kuudella numerolla eikä tunnu sopivan päähän ja peppuun ollenkaan. Olisi tavallaan hauskaa ajaa koiralta karvat joskus kokonaan ja saada sitä kautta vähän parempi käsitys siitä, minkä mallisen koiran minä omistankaan. Se taitaa ollakin todellisuudessa paljon sporttisemman näköinen, kuin karvat antavat ymmärtää!

Mun koirani onkin medi.

Mentiin Riian kanssa käymään mittaustilaisuudessa Seinäjoella. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Riia mitataan useaan kertaan ja joka kerta olisi tappelua, sillä se arastelee mittatikkua. Ajattelin, ettei sitä saada millään seisomaan suoraan. Minä luulin omien mittauksieni perusteella, että Riia olisi jotain 34,5 ja 35,5 cm välillä ja toivoin pienesti, että se mitattaisiin lopulta miniksi. Mutta mikään ei mennyt niin kuin etukäteen ajattelin. 

Mentiin paikan päälle, Riialta katsottiin siru ja tarkastettiin paperit. Mentiin odottelualueelle ja samantien ystävällinen miestuomari ohjasi meidät pöydälle seisomaan. Nostin Riian sinne ja mies (Kari Jalonen) asetteli Riian tassut parempaan asentoon ja pyysi minut seisomaan koiran eteen. Riia seisoi yllättäen tosi hienosti, eikä väistänyt yhtään. Lähinnä järkyttyneenä yritti katsoa muualle, mutta ei mennyt kyyryyn tai koittanut paeta paikalta. Se saatiin mitattua helposti ja nopeasti. Koira alas pöydältä ja sitten tuomari ilmoitti mittaustuloksen: 36 - 37 cm. "Tämä oli tällä selvä", hän totesi ja pisti ruksit paperiin. Riia menikin kerrasta mediksi. 

Nyt tuntuu vähän hassulta. Ollaan aina treenattu niinkuin Riia olisi mini. Se on kisannut mölleissäkin aina mineissä. Mutta hyvästi helpot hyppykorkeudet, Riia on nyt virallisesti medi. Yllättäen en olekaan niin pettynyt, mitä etukäteen ajattelin, että tulisin olemaan. Asia on oikeastaan ihan ok. Varsinkin, kun se oli ihan selvästi medi. Nyt tehdään mediluokassa se mitä pystytään. 

Agilityä: Hyppytekniikkaa koko viikonlopun edestä

Viime viikonloppu oli ihanan koirantäyteinen. Meillä oli Riian kanssa hyppytekniikkakoulutusviikonloppu Lapualla ja päästiin molempina päivinä tositoimiin. Ollaan aikaisemmin tehty hyppytekniikkaa vain osana viikkotreenejä, eikä olla ikinä varsinaisesti oltu oikean hyppytekniikkakouluttajan opeissa yhdessä. Itse kyllä koulutusohjaajakurssiin liittyen sain hyppytekniikkaopastusta. Joka tapauksessa viikonloppu oli mukava ja antoisa. Saatiin Riian kanssa "hyppyresepti" kotiin mukaan vietäväksi. Kaikista suurin lahja oli kuitenkin se, ettei meitä heitetty kurssilta kesken kaiken pois sen takia, että Riia olisi jumissa (yksi koira nimittäin joutui keskeyttämään sen takia, että kouluttaja sanoi sen olevan liian jumissa). Päinvastoin, Riia sai erittäin hyvää palautetta kropanhallinnastaan ja voimankäytöstään. 

Riia sai hyvää palautetta kaikista muista harjoitteista, paitsi sunnuntain viimeisestä, jossa kuulemma huomasi jo, että koiran selkä väsyi. Se ei enää jaksanut koota itseään, jolloin leiskautti viimeisessä hypyssä peräpäänsä selkälinjan yli. Mutta muuten sen suoritukset olivat aivan loistavia.

Miksi hyppytekniikkaa?

Hyppytekniikassa tavoitteena on opettaa koira käyttämään kehoaan oikein, eli niin sanotusti hypätä oikein. Kun koira osaa hypätä oikein, sen kroppa säästyy ylimääräisiltä, mahdollisesti kipuihin ja jopa onnettomuuksiin johtavilta nytkähdyksiltä, tömähdyksiltä ja esteeseen osumisilta. Hyppytekniikassa treenataan myös hyppäämisen arviointitaitoja, jotka hyvin hallitessaan johtavat siihen, että koira hyppää nopeammin, varmemmin ja virheettömämmin. 

Mitä tehtiin?

Perussarjaa, jossa koiran on tarkoitus suorittaa estesarja neljän jalan estevälillä puhtaasti käyttäen ilman välihyppyjä. Eli laskeutumispaikka toimii myös ponnistuspaikkana seuraavalle esteelle. 

Setpointtia, jossa viimeinen hyppy on okseri, jonka korkeutta muutetaan. 

Kasvavaa sarjaa, jossa seuraava esteväli on aina jalan edellistä isompi. Koiran tulisi pystyä pomppaamaan estesarja jälleen ilman välihyppyjä lisäten joka esteelle aina pikkuisen ponnistusvoimaa.

Etäisyydenarviointia, jossa viimeistä estettä siirretään kuudesta neljääntoista jalan päähän toisiksi viimeisestä esteestä.

Etäisyyden arviointisarja.

Sain kyllä olla tyytyväinen Riian suoritukseen, etenkin, kun miettii, kuinka huonosti se on joskus hypännyt. Se on selvästi kehittynyt ja sai reilusti rasteja "koira osaa" sarakkeeseen. Vain kaksi rastia "koira vielä opettelee sarakkeessa" sellaisissa kohdissa, joissa ei ollut rastia myös "koira osaa jo" sarakkeessa. Joihinkin kohtiin kouluttaja siis laittoi rastit molempiin sarakkeisiin, koska jokainen toisto ei onnistunut. Oli tosi mielenkiintoinen viikonloppu ja aivan parasta, että Riia osaa käyttää kehoaan noin hyvin!

Ilmoitin sen muuten myös mittaustilaisuuteen Seinäjoelle 23.9. Siellä sitten selviää sen toivottavasti lopullinen kokoluokka.