Näytetään tekstit, joissa on tunniste rotu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rotu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Koirarotuhullun toimistohommat

Minä olen tilannut Koiramme-lehteä vuodesta 2005 yhtäjaksoisesti. Jokaikisen lehden olen säästänyt siitä asti yhdestä syystä: luen lehtien rotuesittelyjä kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Minä rakastan koirarotuja ja niistä opiskelemista, niistä tietämistä ja myös niistä haaveilua. Sen takia olen säästänyt kaikki 12 vuoden ajalta minulle tulleet Koiramme-lehdet. Muuton yhteydessä kuitenkin totesin, että lehtiä on jo ihan liikaa. Niitä oli yksi matkalaukullinen, viisi kansiollista ja kaksi Ikea-kassillista. No, kyllä ne tänne uuteen taloomme kulkeutui, mutta täällä aloitin hävittämisoperaation. En kuitenkaan aio hävittää minulle tärkeitä rotuesittelyjä, vaan päätin ottaa ne talteen. Revin rotuesittelyt lehdistä irti ja pistin kansioon aakkosjäjestykseen ja roturyhmittäin. Minulle on kasaantumassa siis aivan ihana, oma, kattava koirakirja. Nyt täytyisi päästä vain mappiostoksille, sillä yksi ei näköjään riitä.

Mapittamatta olevat rotuesittelyt ovat tässä kasassa odottamassa vielä lehdistä irroittamista.
Ehkä kaksi kolmasosaa rotuesittelyistä mapitettuna!
Mapitetut FCI1:n rodut tällä hetkellä


Rakastan lueskella rotuesittelyjä! En meinaa millään malttaa pitää sormiani erossa tästä hienosta rotukirjastani. Koiramme-lehdessä on aina erittäin kattava esittely jostain koirarodusta. Artikkelia varten on mm. haastateltu rodun harrastajia ja kasvattajia ja niissä käydään läpi niin rodun historiaa, alkuperäistä käyttötarkoitusta, nykyistä käyttöä, luonnetta, tuloksia ja omistajien kokemuksia. Minulle tulee aina silloin tällöin tunne, että haluan jonkun tietyn rotuisen koiran ja lähes aina minulta kätevästi löytyy rotuesittely siitä. Jos lasketaan, että minulle on tasan 12 vuotta tullut Koiramme-lehti (vanhin numeroni taisi olla 6/05) ja joka vuosi se ilmestyy 10 kertaa. Lähes jokaisessa on rotuesittely, tähän mennessä on tullut vastaan vain kaksi lehteä, jossa rotuesittelyä ei ollut. Minulla on siis noin 120 rodusta esittelyt ja koko ajan tulee lisää! 

En tiedä kiinnostaako teitä muita koiraihmisiä rodut yhtä paljon kuin minua, mutta itselleni nämä rotuesittelyt on oikeita aarteita! Nämä rotuesittelyt ja niiden säästäminen on yksi salaisuuteni, joiden avulla tiedän koiraroduista niin paljon. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut kaikista roduista ja etsinyt niistä mahdollisimman paljon tietoa netistä ja erilaisten dokumenttien avulla. Tällainen rotuesittelymappi on rotufanin unelma!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Minä tahdon koiran

Koiran hankkiminen tulee olemaan varmasti yksi blogini pääaiheista. Minulla on ollut koirakuumetta enempi ja vähempi siitä asti, kun muutin pois kotoa syksyllä 2011. Kotona siis edelleen asustelee rakas 11-vuotias kääpiösnautserinarttuni, jonka kanssa on tullut kyllä koko elämä jaettua. Neiti ei kuitenkaan sopeutunut ikinä kaupunkielämään, joten jouduin jättämään sen lapsuudenkotiini. Sitä on ikävä koko ajan ja joka päivä yhä edelleen. Harrastin käpsyn kanssa pääasiassa agilityä ja tokoa, sekä jonkun verran kierreltiin mätsäreissä.

Kotona asuu myös viisivuotias porokoirauros. Sen kanssa harrastin myöskin yhden syksyn ajan tokoa, kunnes tuli talvi ja kotipaikkakunnallani loppui koiraharrastus. Seuraavana kesänä totesin, että koira ei enää siedä muita koiria lähellään ja harrastus loppui siihen, kun tuli taas syksy ja koiraharrastukseen pakostakin tauko. Asuin maalla, jossa ei ikinä törmännyt kehenkään toiseen koiraan, joten minulla ei riittänyt aika, eikä oikeastaan ollut mahdollisuuttakaan sosiaalistaa sitä, kun taajamaan olisi pitänyt ajaa autolla ja minulla ei tuohon aikaan ajokorttia vielä ollut. Koira on kuitenkin mitä parhain ystävä vielä kotona asuvalle pikkuveljelle ja kaikesta huolimatta muutenkin ihana pakkaus. Energinen ja viisas, juuri sellaisen koiran haluaisin itsellenikin.

Miksi en sitten omista koiraa? No siihen on syynä raha. Tahdon, että minulla on mahdollisuus viedä koira lääkäriin, jos se sitä tarvitsee, ostaa sille laadukasta ruokaa ja harrastaa kaikkea mahdollista. Aikaisemmin siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Kuitenkin J tekee nykyään opiskelujen ohessa opettajan hommia, joista saa ihan hyvin rahaa. Itsekin tienasin aika hyvin kesällä. Tarkastelemme siis tilannetta keväälllä ja mietimme olisiko nyt aika ottaa koira.

Minkä koiran haluaisin? Vastaus tähän kysymykseen vaihtuu nopeammin kuin sää ulkona. Minulla kuitenkin on muutama suosikkivaihtoehto, jotka pysyvät mukana päivästä toiseen. Samoin J:llä on asiaan oma näkemyksensä.
Kääpiösnautseri - rakastan snautserien itsepäistä ja huumorintajuista luonnetta. Oma käppänäni on kuitenkin samalla fiksu ja on oppinut kaiken, mitä olen halunnut sille opettaa. Se osaa satoja temppuja ja olemme saaneet ihastuttaa sukulaisia niillä tempuilla. Huono puoli käpsyissä on kuitenkin se, että niitä täytyy trimmata. Sehän tietää enemmän rahanmenoa ja stressiä, meillä kun ei autoa ole ja epäilen, että täällä Jyväskylän keskustassa ei ainakaan kovin lähellä ole ihmistä, joka osaisi trimmata snautsereita.
Länsigöötanmaanpystykorva - tämä on J:n suosikkirotu. Suloinen, pieni energiapakkaus. Minusta käyttöominaisuudet ja luonne muutenkin vaikuttaa meille sopivalta. Ainut mikä minua häiritsee, on yhdennäköisyys hirvikoirien kanssa. Vaikka ei se mikään ratkaiseva asia olekaan. Luonne on kuitenkin tärkeintä. Se, että koiran kanssa pystyy harrastamaan.
Mittelspitz - mittelit ovat suloisia ja ainakin tokossa ja agilityssä pärjäävät ihan hyvin, joten uskoisin niissä olevan tarpeeksi harrastuspotentiaalia myös minun tarpeisiini.
Schipperke - näihin en ole ehtinyt tutustua tarkemmin, kun olen vasta viime päivinä tajunnut, että myös schipperke saattaisi sopia meille. Pieni paimenkoira/rottakoira Belgiasta kuulostaa kuitenkin hyvältä, sillä rakastan terrierien luonteen sähäkkyyttä ja energiaa, mutta myös paimenkoirien miellyttämisenhalua ja laumaviettiä (eli sitä, että se pysyttelee lähellä).
Sekarotuinen - toisaalta minua houkuttelee pelastaa joku koditon koira vaikka Romaniasta. Katselen aina välillä kodittomien koirien kuvia. Huono puoli on vain se, että sekarotuisella on rajoitetut mahdollisuudet harrastaa, elikkä esimerkiksi agilityvalioksi niitä ei saa, siihen kun tarvitsee myös näyttelytuloksen. Lisäksi "löytökoira" voi tuoda mukanaan ongelmia, joihin ehkä taitoni ei riitäkään. Lisäksi asumme vuokrakämpässä kerrostalossa, joten koiran täytyisi olla hyvätapainen. Pentu on helpompi opettaa hyvätapaiseksi, kuin korjata aikuisen koiran käytösongelmia.

Joka tapauksessa tahtoisin melko pienen koiran. Olen todennut, että ne ovat minun juttuni. Tahdon pystyä ottamaan koiran kainaloon sohvalle ja tahdon pysyä sen perässä agilityradalla.

- Erika