Rengasongelmia ja yhteentörmäyksiä

Eilisten agilitytreenien jälkeen fiilis on kyllä melko epäonnistunut. Meillä ei mennyt tällä kertaa melkein mikään putkeen, vaan ongelmia oli vähän yhdessä jos toisessakin asiassa. Rata näytti tältä:

Ensimmäiset ongelmat ilmenivät jo kolmannen esteen kohdalla. Jos juoksin putken oikealta puolelta, mulla ei ollut mitään tsäänssejä ehtiä koiran edelle putken toiseen päähän, vaan törmättiin yhteen. Ja Riiasta huomaa, kuinka se turhautuu, jos mä oon sen tiellä ja ohjaan huonosti. Plaah. No, vaihdoin sitten taktiikkaa ja juoksin putken vasemmalta puolelta, mutta seuraavaksi tuli ongelma sen kanssa, että neloshypyltä tullessa en olisi koiran tiellä, vaan se pääsisi juoksemaan sinne putkeen. Tällä kertaa koitin tehdä niin, että lähettäisin sen kauempaa neloshypylle ja siitä, kun se olisi lukinnut vitosputken, lähtisin pinkomaan edelle ja tekisin sokkarin putken jälkeen. Yllättäen en ollut kuitenkaan edelleenkään koiraa nopeampi, joten törmättiin jälleen. Eli sitten olikin taas päästävä jollain keinoin vitosputken vasemmalle puolelle ja se ratkesikin valssaamalla nelosesteeltä vitoselle. Tällä ratkesi myös se, etten ollut neloshypyn jälkeen koiran linjalla, vaan sain väistettyä pois.

Kutosesteelle en olisi siltikään mitenkään ehtinyt juosta ohjaamaan, mutta onneksi Riia osaa eteenlähetyksen, joten sillä mentiin. Siinä vaiheessa ehdinkin jo mukaan ohjaukseen sen verran hyvin, että esteet sujuivat aina tuonne renkaalle asti. Jostain syystä meillä olikin yllättäen ongelma renkaan kanssa, vaikka viime kerralla ei ollut. Vauhdissa Riia meni aina renkaan sivusta, joten jouduttiin vähän aikaa jumittaa renkaalla ja palkata sitä läpi hyppäämisestä. Sen ilmeestä näin, että jostain syystä sitä jännitti hypätä läpi, mikä oli kyllä vähän outoa, koska ei sille ole ikinä sattunut renkaan kanssa mitään.

No esteitten välillä 11 ja 12 oltiinkin sitten taas törmäyskurssilla, koska mun ohjaustekniikkaymmärrys on niin vähäistä, että ajattelin, että jos teen vaan putken nro 10 jälkeen sokkarin ja sitten vain huitelen käsilläni, niin koira menee hienosti esteet 11, 12 ja 13. Mutta eihän se nyt ihan niin mennyt, vaan olin jälleen koiran tiellä, kun sen olisi pitänyt päästä leikkaamaan hypylle 12. Siihen väliinhän tarvitsi sitä sokkaria taas ja nopeaa juoksua, että ehtii juosta pois koiran linjalta. Loppupätkä meni onneksi hyvin, mutta eipä siinä paljoa mokaamisen paikkoja enää ollutkaan.

Fiilikset on siis se, että mä olen toivottoman hidas. Mä en osaa hahmottaa, miten mun koira toimii, enkä osaa juosta pois sen linjalta. Riia yleensä tekee, miten ohjataan, mutta vielä on joissain ohjaustekniikoissakin opeteltavaa. Näiden treenien jälkeen tuntuu, että ollaan sittenkin vielä valovuosien päässä kisavalmiudesta, vaikka aikaisemmin fiilis sen suhteen on ollutkin tosi hyvä. Sujuukohan meillä ikinä kokonainen rata niin hyvin, että se menisi ekalla yrityksellä nollana?