Rotupohdinta vol. 500

Mä oon pahoillani, jos jonkun mielestä tällaiset haaveilupostaukset ovat ihan turhia ja tylsiä, mutta mä vaan tykkään tehdä näitä. Lisäksi tajusin myös, että tästä aiheesta en ole tehnyt tällaista postausta vielä enkä ainakaan tästä tietystä näkökulmasta. Eli esittelen seuraavassa rodut, joita ihan tosissani mietin itselleni harrastuskaveriksi (nimenomaan pk-lajeihin) ja toivon, että jos sinä, joka tätä nyt luet, omistat, tai tiedät ko. rodun muuten hyvin, kommentoisit tähän postaukseen rodun hyviä ja huonoja puolia sekä huomion arvoisia asioita, esim. terveys. Etenkin niitä huonoja puolia ja huomionarvoisia asioita, sillä oman näkemykseni mukaan monesta rodusta on olemassa sellaista "hiljaista tietoa", jota helposti pimitetään uusilta pennunostajilta, mutta jonka jokainen rodun parissa enemmän ollut tietää. Nämä jutut on yleensä tosi ikäviä ja liittyvät esim. rodun terveyteen tai luonteeseen.

Olen aivan äärettömän kiinnostut eri roduista ja voin vakuuttaa, että jokaisesta näistä, jotka nyt luettelen, olen selvittänyt kaiken mahdollisen. Perustelen jokaisen rodun kohdalla lyhyesti, että miksi se ja miksi mahdollisesti ei. Kaikki kommentit puolesta ja vastaan ovat kuitenkin enemmän kuin tervetulleita! Jokaisen rodun kohdalta olen tutustunut mm. alkuperäiseen käyttätarkoitukseen ja luonnetestien tuloksiin. En lähde erikseen määrittelemään, mitä esim. luonnetestien tuloksista olen tulkinnut, mutta jos rodun kohdalla on mainintaa luonteesta, niin se perustuu luonnetestattujen koirien tuloksiin ja joissain tapauksissa myös omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Bordercollie

Bortsu on rotuvaihtoehtona numero 1. Ei sen takia, että bortsu on bortsu ja huipulla kaikissa lajeissa, mitä koiran kanssa voi harrastaa, vaan yksinkertaisesti ihan vaan sen takia, että bordercollie vaikuttaa kaikin puolin minulle sopivimmalta. Linjoista kallistun enemmän käyttölinjaisen puolelle siitä syystä, että olen kuullut niiden olevan parempihermoisia näyttiksiin verrattuna. Haluaisin kyllä kiertää koiran kanssa näyttelyissäkin siten, että siinä olisi jotain mieltä, joten tällä hetkellä teen tutkimustyötä kasvattajien suhteen siten, että koitan löytää jonkun, joka käyttöominaisuuksien ja luonteen ohella (jälkeen) panostaa myös ulkonäköön.
Plussat ja miinukset:
+ sopiva koko
+ potentiaali vaikka mihin
+ aktiivisuus
+ sopiva luonne päällisin puolin
+ terveys: tietääkseni ei ole kummemmin perinnöllisiä sairauksia ja ongelmia
- jotkut yksilöt omaavat heikon hermorakenteen
- mahdollinen tapaturma-alttius liittyen juuri luonteeseen ja temperamenttiin
- linjajako, en haluaisi valita käytön ja näytön väliltä
- paimentaminen/silmän käyttö --> osaisinko kouluttaa pois tai pystyisikö hillitä ja hallita

Tsekinpaimenkoira

Tsekinpaimenkoira on rotu, josta en tunne henkilökohtaisesti yhtäkään yksilöä ja rodusta on muutenkin olemassa melko vähän tietoa Suomessa/suomeksi. Tämä johtuu varmaan siitä, että rotu on Suomessa melko uusi tai ainakin harvinainen eikä niitä ihan joka kylällä ole. Kiinnostuin rodusta jo lapsena, kun näin koirakirjassa kuvan, mutta todellinen kiinnostus tutkia rotua lisää heräsi Riian kautta, kun sen kasvattajalla on myös näitä. Olen aina ollut "saksanpaimenkoiratyttö" eli mun mielestä saku on vaan maailman komein ja vaikuttavin rotu, mutta valitettavasti ihan pilattu. Chodsky on vähän semmoinen pikkusaku ulkonäöltään, mutta luonteeltaan vaikuttaa olevan sakemannia vähän helpompi.
+ luonne (tämä ei perustu LTE-tuloksiin, koska testattuja ei kauheasti ole, mutta rotuyhdistyksen mukaan chodskyt on rauhallisia, mutta reaktioissaan nopeita, temperamenttisia, mutta helposti käsiteltäviä, erittäin oppivaisia ja monikäyttöisiä)
+ ulkonäkö on ihan kymppi
+ kompakti koko
+ käsittääkseni pääosin terve koira

Varsinaisia miinuspuolia en pystynyt tästä rodusta luomaan, koska tietoa siitä on tosiaan saatavilla niin vähän ja niin harvalla on itsellä kokemusta tsekinpaimenkoirasta. Pitäisi päästä tutustumaan choskyjen omistajiin ja tietenkin koiriin - täällä Jyväskylässäkin niitä kuitenkin on...

Australian kelpie

Kelpieitä tiedän ja olen nähnyt halleilla aika paljonkin, joten sikäli se on minulle tuttu rotu.
+ pieni koko
+ luonne
+ monipuolisuus ja potentiaali
+ terve ja terverakenteinen peruskoira
+ linjajaosta huolimatta myös näyttökelpparit pärjää käyttölajeissa
- tylsä ulkonäkö: kelpieitten ulkonäkö ei vaan nappaa mua yhtään

lk. pyreneittenpaimenkoira

Pyrtseistäkin oon tykännyt jo pitkään, koska ne vaikuttavat tosi oppimiskykyisiltä ja haluisilta pikkukoirilta, joissa on potentiaalia ainakin agilityn puolelle. Niitäkään ei kuitenkaan kauheasti tule kaduilla vastaan, joten henkilökohtaisesti en tunne yhtäkään yksilöä. Pitkäkarvainen versio ei muuten miellytä silmää yhtään, joten vaihtoehtona minulla vain tämä lk. versio.
+ pieni koko
+ oppimiskyky ja aktiivisuus
- taitaa olla vähän liian pieni pk-lajeja ajatellen
- olen lukenut luonteesta ja etenkin hermorakenteesta aika paljon huonoa
- Suomesta lk. pyrtsiä saattaa olla vaikea saada
- jollakin tasolla ulkonäkö ei miellytä, vaikka tämä nyt on ehkä vain hyvin pieni miinus. En minä kaikkien mitteleittenkään ulkonäöstä tykkää, mutta otin riskin, että itselle osuu ruma yksilö. Onneksi ei osunut :D

labradorinnoutaja

Tämä on minun kestosuosikkini tässä paimenkoirien rinnalla. Minä vain olen pitänyt kaikista labukoista, jotka olen elämäni aikana tuntenut. Labradorit on myös tämmöisiä mukavia peruskoiria: aina iloisia ja ystävällisiä kaikille. Labbis on myös monipuolinen, sillä niitä näkyy niin tokossa kuin pk-lajeissakin melkein aina kun eri lajien kisoja seuraa, mutta plussaa myös siitä, että näitä todistetusti on ihan vaan kotikoirinakin, eli täytyy olla hyväpäisiä koiria.
+ luonne kaikin puolin
+ monipuolisuus
+ helppo koulutettavuus ja motivointi (ruoka)
+ vesikoira! Tästä isot plussat koska haluaisin aina omistaa koiria, jotka rakastavat vettä ja uimista!
- ulkonäkö ei ihan täysin miellytä
- monet yksilöt tosi raskasrakenteisia, agility voisi olla tästä syystä terveyden kannalta poissuljettu
- jatkuva karvanlähtö (pidän pystykorvien "kaksi kertaa vuodessa tuppoina, ei yksittäisinä karvoina" - pudottamistyylistä)
- terveys: monella tuntemallani labukalla on ollut/on mm. hotspottia tai muita ihosairauksia, vesihäntää, korvatulehduksia, allergioita, kasvaimia,
- metsästyskoirahistoria: vaikka ei olekaan ajava tai jäljestävä koira, niin tietyssä määrin sellainen nenän käyttö ja kiinnostus riistaan ei miellytä.

belgianpaimenkoirat

Belggarit ovat mielestäni tosi kauniita koiria ja todistetusti erittäin monipuolisia. Niistä saa hyvän ja mahdollisesti jopa menestyvän harrastuskaverin niin tokoon, agilityyn, pk-lajeihin tai vaikka koiratanssiin, mihin vaan haluaa siis! En ole kauhean läheisiin väleihin päässyt yhdenkään belgianpaimenkoiran kanssa, mutta halleilla jonkun verran tehnyt tuttavuutta joidenkin yksilöiden kanssa ja niissä on ollut kyllä tosi paljon eroavaisuuksia eikä edes muunnosten välillä, vaan ihan niiden sisälläkin yksilötasolla! Osa koirista on ollut todella kiihkeitä ja tulisia ja niissä on ollut toden teolla pitelemistä. Mutta sitten on ollut niitä, joiden hermot ovat kuin kiveä, jotka eivät kiihdy juuri mistään ja/tai malttavat ainakin mielensä siihen, että annetaan lupa irrotella.
+ kaunis ulkonäkö
+ monipuoliset käyttöominaisuudet
+ vakavasti otettava palveluskoira
- iso koko ei miellytä
- vartiovietti ja puolustushalu, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia eli niillä on haastava luonne, joka osaavissa käsissä tuo koiraan myös potentiaalia ja hyviä harrastuskoiran ominaisuuksia, mutta osaamattomissa käsissä saattavat olla todellisia ja vakavia ongelmia.
- sairaudet, kuten epilepsia ja allergiat

novascotiannoutaja

Tämän rodun suuri fani olin joitain vuosia sitten. Perehdyin rotuun tosi hyvin, mutta jollakin tasolla kuitenkin hylkäsin sen jo. Välillä se kuitenkin edelleen pomppii mielessäni vaihtelevasti enemmän ja vähemmän. Jokin siinä miellyttää, mutta en tiedä onko se kuitenkaan yhtään minun tyyppinen koira.
+ ulkonäkö miellyttää: mukavan pienikokoinen ja erikoisen näköinen, kaunis koira
+ hyvät mahdollisuudet moniin eri harrastuksiin ja jopa pärjäämiseen
+ ei suoranaisia linjajakoja, joten yksilöstä on mahdollisesti niin näyttöön kuin käyttöönkin potentiaalia.
- olen kuullut tollereilla olevan hankala (itsepäinen ja herkkä) luonne
- kuulemma saattavat olla myös vaikeasti motivoitavissa, vaikka näkemäni tollerit ovat kyllä olleet jotain ihan muuta
- dominoiva koira, jonka kasvatuksessa tulisi olla selkeät rajat (olenko itse liian herkkis ja pehmeä)

Tässäpä oli hyvä lista. Jokaisessa rodussa on totta kai hyvät ja huonot puolensa, mutta ainakin omia ajatuksia tämä listaus selkeytti. Minulla on onneksi vielä tosi paljon aikaa miettiä, sillä haluan päästä ainakin töihin ja asettumaan jonnekin aloilleni, ennen kuin otan tällaista haastavampaa harrastuskaveria. Sinä aikana lista varmasti muuttuu sata kertaa, mutta tässä tämän hetken mietteeni kuitenkin. Nyt sana on vapaa: mille rodulle ääni ja miksi? Onko jotain, mitä en ehkä välttämättä jostain rodusta tiedä? Olinko väärässä jonkun rodun suhteen?