Me olimme tilanneet itsellemme autokuljetuksen kentältä hotellille ja se olikin melko kätevä juttu, sillä meidän ei tarvinnut kuin mennä sellaiselle autoyhtiöiden/hotellien(?) tiskille ja ilmoittaa, että olemme saapuneet ja auto lähti hakemaan meitä. Pääsimme hotellille stressittömästi ja itse ainakin olin siinä vaiheessa jo ihan poikki, päässäni pomppi niiden ilmakuoppien takia ja koko kroppa tuntui olevan ihan sekaisin, koska olin ollut paniikissa koko lentomatkan ajan ja tietenkin myös aikaeron takia - Suomessahan oltiin siinä vaiheessa jo aamuyössä. Menimme siis suht aikaisin nukkumaan.
Jottei tämä postaus leviäisi ihan käsiin, koitan todella tiivistetysti kertoa pääasiat meidän reissulta. Kaiken kaikkiaan tuli käveltyä tosi paljon, varsinkin kun meidän hotelli oli ihan Times Squaren läheisyydessä, eli sieltä oli lyhyt matka kaikkialle. Ja tällöin todella melkein kaikkialle tuli käveltyä! Ainoastaan yhtenä päivänä käytimme metroa, mennessämme Vapaudenpatsasta katsomaan ja siinä ohessa myös 9/11 museo ja SoHo. Eli suosittelen lämpimästi hyvien kenkien mukaan ottamista. Tuohon aikaan vuodesta vedenpitävyys on ihan plussaa ja sen verran lämpimätkin kengät saavat olla, ettei varpaat jäädy. Minulla oli mukana vain yhdet kengät ja vaikka ne eivät alkaneetkaan hiertää, olisi jotkut toiset tehneet vaihtelun vuoksi varmaan jaloille hyvää välillä.
Suosikkijuttujani olivat Broadway-show, American museum of Natural History, turistibussikierros, Empire State Building ja taksiajelut. Broadwaylla kävimme katsomassa Illusionist-shown. Olimme ajatelleet olla taktisia ja ostaa liput vasta paikan päältä, jolloin ne saattaa saada jopa puoleen hintaan. No, sillä säästöllä oli toki oma hintansa: jonotimme lippuja kaksi tuntia! Jonotus oli kyllä kaikin puolin sen arvoista, sillä show oli aivan huikea! Todellakin kannatti jonottaa.
American museum of Natural History oli erittäin mielenkiintoinen ja jättimäisen suuri paikka. Itse olisin viihtynyt siellä varmaan koko päivän, mutta muu seurue alkoi jo kyllästyä, joten siellä vierähti "vain" neljä tuntia. Tosin neljään tuntiin sisältyy myös jonotukset ja puolen tunnin dokumenttielokuva. Menimme paikalle taksilla, jota kulkuneuvona suosittelen New Yorkissa lämpimästi. Se on helppo "tilata" eli siis huiskauttaa vain kättään ohi ajavalle autolle. Lisäksi taksin kyydissä näkee hyvin maisemia. Jos joku miettii samaa kuin me mietittiin, ennen kuin uskallettiin kysyä: on ihan ok, että neljä ihmistä menee tavallisella taksilla. Eli vaikka New Yorkin takseissa on taka- ja etupenkin välissä se semmoinen pleksilasi, on kuskeille nähtävästi ihan ok, että yksi asiakas istuu etupenkille. Ehkä me ei näytetty siltä, että me halutaan ryöstää heidät.
Turistibussikierrokselle menimme yhtiöllä nimeltä Big Bus Tours. Siitä yhtiöstä jäi pääasiassa hyvä maku suuhun, mutta muutama miinuspuolikin oli. Nimittäin Big Bus Tourssin bussit ovat yläkerroksestaan vain puoliksi katettuja. Me satuimme haluamaan kierrokselle sateisena päivänä, joten ylähällä istuessa kastui ja paleli. Toisekseen jonotus oli aivan hirveää. Eli turistibussit, tai ainakin tämä yhtiö, näyttivät olevan turistien suosiossa, joten jouduimme jonottamaan bussiin pääsemistä yleensä aina pitkään. Jos ensimmäiseen bussiin ei mahtunut, niin toinen kyllä tuli melko nopeasti yleensä, mutta ei aina. Yhtenä päivänä odotimme ekaa bussia yli tunnin, eikä se tullut, joten emme sitten käyttäneetkään lippujamme sinä päivänä, vaan menimme vasta seuraavana päivänä. Silloin bussi tuli ehkä reilun puolen tunnin odotuksella. Big Bus Tours siis toimii niin, että kun ostat liput, voit käyttää sitä yhden päivän aikana niin paljon kuin ehdit. Niitä kierrosvaihtoehtoja on useampia. Me kävimme Up Town ja Down Town -kierroksilla ja ne olivat kyllä tosi hyviä kierroksia. Jokaisella pysäkillä sai jäädä pois tai nousta kyytiin, miten halusikaan ja opas oli koko ajan kertomassa missä ollaan ja mihin mennään seuraavaksi. Opas piti myös huolta siitä, että halukkaat pääsivät pois eikä kenenkään tarvinnut istua sateessa, jossei se ollut ok. En tiedä olisiko opastuksen saanut muillakin kielillä kuin englanniksi, mutta bussin kyytissä oli kuitenkin aina englantia puhuva opas, jotka ainakin mielestäni osasivat kertoa New Yorkista tosi hyviä pointteja niin historian kuin vaikkapa paikallisten julkkistenkin osalta. He olivat myös humoristisia ja aika bussissa kului ihan siivillä!
Pieni vinkki Empire State Buildingia varten: jonot ovat JÄÄTÄVÄT ja jos et halua odottaa tuntikausia pihalla, mene sinne heti aamusta, kun se aukeaa. Me mentiin. Jonoa oli siitä huolimatta pihalle asti, mutta jono silti liikkui koko ajan eteenpäin, joten pääsimme melko nopeasti sisätiloihin jonottamaan. Olimme itseasiassa varautuneet jonotukseen eväillä (aamupalalla), mutta minä itse en esimerkiksi edes ehtinyt syömään koko sämpylääni, kun pääsimme jo turvatarkastuksiin ja siitä eteenpäin. Minua vähän jännitti, koska en ole aikaisemmin ollut missään noin korkealla eli 320 metrissä (86. kerroksen näköalatasanne). Vertailun vuoksi - olen käynyt korkeimmillaan Eiffel-tornin tokassa kerroksessa eli 115 metrin korkeudessa. Mutta eipä tuntunut onneksi missään! Vähän alkoi huojua päässä, kun J mainitsi, että "tämähän huojuu" mutta pakotin itseni olemaan ajattelematta sitä, niin kaikki meni ihan hyvin. Maisemat olivat huikeat ja onneksi päivä sattui olemaan kirkas, joten saimme hyviä kuviakin. Alas päästyämme jono oli jumahtanut paikoilleen ja kasvanut niin pitkäksi, etten osaa edes arvioida kuinka pitkäksi. Varmasti useita satoja metrejä.
Kävimme kävelemässä myös Keskuspuistossa eräänä ihan lämpimänä ja suht aurinkoisena päivänä. Suosittelen sitäkin kaikille, vaikka keväällä tai syksyllä puisto onkin varmaan vielä kauniimpi. Tosin näin talvella siellä oli ihana pieni luistelukenttä, tosin oli aika hassun näköistä, kun kauheen moni ihminen siellä, ei tuntunut luistelevan kovinkaan sulavasti. Lisäksi kenttä oli ihan tupaten täynnä (yllättäen) porukkaa, joten ei sitä tilaa luistella kovin paljon ollut. Keskuspuistoa kiersivät myös tuollaiset ihanat hevosvossikat, joiden kyytiin olisin kovasti halunnut päästä, mutta seuralaiseni eivät olleet asiasta yhtään innostuneita, joten jätettiin väliin tällä kertaa.
Uuden vuoden aatto New Yorkissa oli jotain todella kaoottista. Koko Times Squaren alue suljettiin juhlimista varten, paikalla oli poliisi, armeija ja kaikki mahdolliset suojausyksiköt. Ja ihmisiä oli PALJON. Ei voi edes sanoin kuvailla sitä ihmisten määrää. Minun on pakko sanoa, että minä en oikeasti pidä ihmisistä. Inhoan tungosta, inhoan odottamista, inhoan sitä, kun ihmiset haisee hielle tai hajusteille ja tuppautuvat liian lähelle. Inhoan sitä, kun ihmiset pukkivat ja käyttäytyvät idioottimaisesti. Inhoan sitä, kun ihmiset ovat ällöttäviä (oksentavat, räkivät, kuseskelevat, mitä ikinä) ja kaikki tämä kärjistyi New Yorkissa varsinkin uutena vuotena. Onneksi me emme kuitenkaan tunkeutuneet Times Squaren hulinaan mukaan, vaikka olisihan se omalta osaltaan ollut varmaan hieno kokemus - jostain yksityiskatsomosta tai kaikkien omien tuttujen kanssa ilman muita ihmisiä. Olimme illaksi varanneet kivasta ravintolasta illallisen ja ruoka siellä olikin tosi hyvää ja meillä oli oikein mukana uuden vuoden aaton ilta. Tosin vähän hankalassa paikassa ravintola oli, sillä se oli ihan siellä suljetulla alueella ja meidän piti kulkea sen suljetun alueen läpi poliisisaattueessa. Se oli ehkä elämässä hienoimpia hetkiä kävellä tyhjäksi eristetyn Times Squaren poikki poliisin perässä ja nähdä se kuuluisa lasipallo, joka puolen yön aikaan pudotetaan ja nähdä ne kaikki ihmiset, jotka ovat tulleet katsomaan ja juhlimaan vuoden vaihtumista.
Loppuloman aikana käytiin mm. Rockefeller Centerin Top of the Rockilla, vähän kaupoilla, MoMassa ja varmaan jotain muutakin, mitä nyt juuri ei tule mieleen. Muut kävivät myös Vapaudenpatsaalla ihan siellä saarella, mutta minä en halunnut sinne mennä, koska tiesin tulevani niin pahoinvoivaksi siellä lautalla, että olisin taas katunut lähtöä ja halunnut vain hypätä pois ja uida rantaan. Kokemus olisi varmasti ollut hieno, mutta jopa J:lle oli tullut lautalla vähän huono olo ja hänelle ei tule ikinä missään huonoa oloa, joten olen ihan tyytyväinen etten mennyt. Top of the Rock-reissu epäonnistui, koska surkeiden sattumusten takia kokemus jäi viimeiselle päivälle ja yllätys, yllätys, päivä oli sumuinen, kuten melkein jokainen päivä siellä. Sumu oli niin paksua, ettei näköalatasanteelta nähnyt mitään. Voisi kuvitella, ettei sumu ehkä nousisi niin ylös, mutta näköjään voi nousta!
MoMa oli ihan mielenkiintoinen paikka myöskin, sillä siellä oli muutamia kuuluisiakin teoksia, kuten Goghin Starry Night, Dalin Muiston Pysyvyys ja Rousseaun Nukkuva mustalaisnainen sekä kyseisiltä maalareilta myös vähemmän tunnettuja teoksia. Mielenkiintoni loppui vain siihen museon nykytaiteen osuuteen. Mä en vaan tajua, miksi jonkun maalaama musta pystyviiva on hieno juttu, vaikka maalaustaidetta muuten arvostankin.
Siinäpä oli tosi lyhyesti ja ytimekkäästi meidän New Yorkin matkasta. Suosittelen varaamaan mukaan ainakin Holiday Seasonin aikana matkustaville hyviä hermoja, hyviä kenkiä kaksikin paria, paljon lämmintä vaatetta ja jonottamisvalmiutta. Ihmismäärä ainakin tuohon aikaan oli niin mieletön, että oli mulle ainakin vähän liikaa. Viikossa uuvuin jo kaupungin sykkeeseen, enkä olisi jaksanut yhtään enempää. Näkemistä ja kokemista jäi vielä paljon, mutta mieluummin teen ne sitten jollain uudella reissulla. En olisi jaksanut toista viikkoa putkeen. Mutta silti jollakin tasolla NYC jäi kyllä sydämeen ja uskon, että palaan sinne vielä uudestaan. Ai niin, se piti vielä mainita, että New Yorkissa on muuten hirvittävän kallista. Mutta senhän nyt voi arvatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti