Höpöttelyä

Nyt on tulossa tekstejä vähän hitaammalla tahdilla seuraavat viikot, sillä käytiin viemässä viikonlopun aikana mun tietokone huoltoon Verkkokauppaan ja siellä luvattiin huollossa menevän 1 - 3 vkoa. Ja vietiin se tosiaan Helsinkiin asti, eli sitten se tulee tänne Jyväskylään vielä postitse.

Surkeeta, että kone hajoaa, mutta onneksi opiskelut eivät ole vielä tälle vuodelle alkaneet, eli eiköhän tässä pärjätä. Olin vain kuvannut My Dayn juuri ja olin aikeissa alkaa muokkaamaan sitä, mutta nytpä ei muokkaillakaan muutamaan viikkoon mitään! Lisäksi perjantaina olemme lähdössä myös Espanjaan viikoksi, joten senkin puolesta voin luvata, ettei postauksia nyt elokuun puolella varmastikaan enää kauheasti tule.

Riian kanssa päästiin kuitenkin Jatin uudella kaudella eniten toivomaani harjoitusryhmään, mikä oli tosi kiva juttu! Päästään talven aikana treenaamaan agilityä ihan täysillä. Rallyvalmennus loppui, mutta viimeiseltä kerralta jäi hyvä mieli: valmentaja kehui Riiaa teknisesti äärettömän taitavaksi koiraksi ja saatiin hyviä vinkkejä siihen, kuinka koiran huomio pysyy koko radan ajan kiinni ohjaajassa :)

Mutta kuulemiin taas koneen kotiuduttua, ellei ennemmin tule jotain, mistä on pakko päästä kertomaan!

SM-tason peruuttelija

Mä teen Riian kanssa töitä paljon. Melkeinpä voin sanoa, että joka päivä treenataan jotain ja jonkin verran. Jos ei hallille mennä, niin sitten hiotaan jotain yksittäisiä liikkeitä kotona. Koiraharrastus on siinä mielessä kuitenkin välillä ei-palkitseva harrastus, sillä saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että koira ei vaan näytä sitä takana olevan treenin määrää, ei pääse loistamaan tai näytä niitä todellisia taitojaan. Etenkään palautetta omasta edistymisestään ei saa, jos treenaa paljon yksin. Mutta sitten joskus tulee niitä hetkiä, jolloin ihan oikeasti tajuaa, että me osataan jotain ja ollaan jossain tosi hyviä. Tänään oli sellainen hetki ja sen seurauksena kipinä tokoon vain kasvaa kasvamistaan. Ja ylpeys tietenkin Riiasta ja luotto siihen, että siitä tulee vielä jotain.

Meillä oli tänään rallyvalmennuksessa teemana peruuttaminen. Elli avasi taas hyvin koiran ajatusmaailmaa ja sitä, kuinka sen saa oppimaan peruutuksen. Riialla jonkin verran pohjaa olikin jo siihen MES-luokan edestä peruuttaamiseen: se osaa ottaa joitain askelia. Vähän olemme siinä liikkeessä jumissa, mutta lisää harjoitusta vain! Meidän tähtihetki oli kuitenkin se, kun tunnin lopuksi Elli kysyi onko joku harjoitellut koiransa kanssa vierellä peruuttamista. Totesin siihen, että me ollaan ja Elli pyysi näyttämään. Ja minä näytin. Se meni huikean hyvin, Ellikin sanoi, että liike sujuu ihan täydellisesti. Hän pyysi kokeilemaan vielä käännöksiä peruuttaen ja siirtyi hetkeksi muiden koirien luokse. Ottettiin Riian kanssa muutamia kertoja kääntymisiä peruuttaen, kun Elli sitten palasikin jo katsomaan meidän suoritusta. Hän totesi sitten, että oli ollut tokon SM-kisoja katsomassa Laukaassa ja siellä 90 % koirista ei ollut osannut peruutuksia niin hienosti kuin tämä koira osaa. Olin ihan haljeta ylpeydestä, minun oma pikku-mittelini on SM-tason peruuttaja :D Siinä tuli tunne, että minä oikeasti olen osannut opettaa sille jotain oikein ja että vielä me noustaan sinne erikoisvoittajaluokkaan saakka, jossa tätä liikettä tarvitaan.

Tässä nyt on tämmönen lyhyt ja ihan hirvee videonpätkä Riian peruutuksista. Anteeks kauheesti noi mun hirveet vaatteet :D Oli vaan niin kova into saada tänään tää postaus tehtyä ja eihän sitä nyt ilman videokuvaa voi laittaa! Jos tässä joku päivä sais taas J:n lähtemään hallille, nii sais vähän asiallisempaa videomatskua!