Koiranäyttelyistä

Oon tässä muutamana iltana kattellut Youtubesta live-streamia Cruftsista, maailman suurimmasta koiranäyttelystä. Koiranäyttelyt herättävät paljon keskustelua ja mielipiteitä ihmisissä, puolesta ja vastaan. Itsehän harrastan koiranäyttelyitä Riian kanssa, mutta toisaalta, ymmärrän tosi hyvin, miksi joku on noita tapahtumia vastaan.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se iänikuinen saksanpaimenkoira. Ryhmäkehässä esiintyi erittäin kyömyselkäinen viistoperäinen yksilö, jonka käyttäytymisessäkin oli toivomisen varaa. Myös pekingeesi näytti siltä, että kykenee hädintuskin liikkumaan. Kiinanharjakoira silminnähden pelkäsi tuomaria ja väisti tätä. Nämä koirat eivät ainakaan näyttäneet nauttivan omasta olostaan, eivätkä koiranäyttelyissä olosta, joten herää kysymys, mitä ne tekevät siellä? Etenkään ryhmäkehässä, edustamassa omaa rotuaan Cruftsin parhaana yksilönä. 

Mittelspitz vuodelta 1923

Mittelspitz vuodelta 2016

Mielestäni koiranäyttelyt ovat niin kauan ok, ja jopa hyvä yhteinen harrastus koiranomistajalle ja koiralle, kunhan koira nauttii siitä, eikä koiranäyttelyissä palkita sairaita ja vialliseen suuntaan jalostettuja yksilöitä. Koiranäyttelyjen tarkoitushan on olla eräänlainen jalostusarvontarkastustapahtuma, jossa verrataan koirayksilöä rotumääritelmään. Jokainen tuomari kuitenkin tulkitsee rotumääritelmää parhaaksi katsomallaan tavalla ja tämän vuoksi ollaan päästy siihen pisteeseen, että tietyt rodut ovat muokkautuneet niin sairasrakenteisiksi. Missään ei tietenkään suoranaisesti lue esimerkiksi sitä, että kuinka monta senttiä (tai milliä...) mopsin kuonon tulee olla tai kuinka lähelle maata sakemannin perän pitää painua. Kyse on vain rotumääritelmän tulkinnoista, joita tuomarit tekevät. Ja tiettyinä aikakausina on suosittu tietynlaista tyyppiä. Toivottavasti aletaan pikkuhiljaa suosimaan yhä enemmän niitä terverakenteisia, hyvin liikkuvia ja hyvin hengittäviä yksilöitä.

Tärkeintä on siis tuomarien kouluttaminen. Onhan nykymaailmassa edelleen olemassa esimerkiksi työlinjaiset saksanpaimenkoirat. Nämä yksilöt eivät varmastikaan tänä päivänä näyttelyissä pärjää Quasimodoa muistuttaville rotukavereilleen, mutta ehkä koko ajan mennään taas parempaan suuntaan? Omasta mielestäni kuitenkin joidenkin rotujen kohdalla valitettavasti ainoa vaihtoehto on enää roturisteytykset. Nämä vain ovat tosi hankalia juttuja, koska muihin rotuihin risteyttäminen tietenkin muuttaa myös koiran luonnetta, mikä on monille kasvattajille varsinkin tärkeä, ellei jopa tärkein syy harrastaa rotua. Mutta ehkä kuitenkin kannattaisi kasvattajien, kennelliittojen/klubien ja FCI:n miettiä, mikä on kaikista tärkeintä. Koiran terveys vai se, että rodun maine helppona sohvaperunana on uhattuna?

Kuvat Riiasta otettu koirakoulu Vimmatun tarjoamilta näyttelyharkoilta.

Ps. Sunnuntaina Korpilahden ryhmänäyttelyyn!