Koirien kanssa Lapissa

Tehtiin tällä viikolla reissu Leville. Porukkaamme kuului kuusi ihmistä ja kaksi koiraa. Koirat ovat lähes päivälleen samanikäiset (ja hauskasti myös samalta kylältä toisistamme tietämättämme samana päivänä haetut) nartut, eli Riia ja göötti Miisa. Koirat ovat olleet pennusta pitäen melko paljon tekemisissä toistensa kanssa, olemme yökyläilleet ja muuten vierailleet puolin ja toisin toistemme luona. Tytöille tuli viikon aikana kaikenkaikkiaan kolme kertaa yhteenotto, jotka tosin loppuivat melko lyhyeen. Joka kerta kyse oli joko ruuasta tai lelusta/huomiosta. Miisalle ainakin ruoka näytti olevan kuolemanvakava asia, eikä sen ja herkkujen tielle Riian sopinut tulla. Pääasiassa loma meni kuitenkin tosi hyvin ja ajattelin koota meidän reissun osalta vähän vinkkejä koiran kanssa matkustamiseen Levillä ja muutenkin.

Automatka:

Riiallahan on taipumusta matkapahoinvointiin, mutta tässä tapauksessa onneksi sillä on taipumusta myös nirsoiluun. Se ei suostunut puoleentoista vuorokauteen ennen matkaa syömään juuri mitään, mikä loppujen lopuksi ihan hyvä asia, koska automatkoilla se kakoi pari kertaa, mutta tyhjästä mahasta tulee vain vähän vatsahappoja, jotka on helppo peiton päältä pyyhkäistä pois. Jätimme siis myös takaisin päin tultaessa aamun ruuat antamatta, eikä sotkuja syntynyt. Uskon myös, että pahoinvointiin auttoi lisäksi Adaptil-aine, jota ostimme mm. tätä reissua varten. Yleensä Riia kuitenkin on ehtinyt oksennella puolentoista tunnin automatkalla vähintään kolme kertaa, nyt säästyttiin pahimmilta kakomisilta.

Pääasiassa koirat nukkuivat automatkan. Aluksi Riia oli turvavöissä toisessa autossa ja Miisa häkissä toisessa. Miisaa kuitenkin jännitti matka niin paljon, että halusimme kokeilla, toisiko Riia sille yhtään turvaa, jos ne laittaisi samaan häkkiin. Se tuntui auttavan, sillä loppumatkasta Miisakin sai nukuttua. Joko Riian rauhoittavan läsnäolon takia, tai sitten matkanteko alkoi painaa liikaa.

Tässä ei ole kyseessä oikea tappelu :D

Levillä:

Levillä ei mitenkään liikaa tekemistä koiran kanssa ollut, mutta minä ja toinen porukkamme naisista otimmekin loman rennosti koirien ehdoilla. Miehet olivat sen sijaan rinteessä joka päivä. Me kävimme koirien kanssa paljon lenkillä, esimerkiksi koillisrinteiltä Utsuvaaralle lähtevä luontopolku oli lumen määrän vuoksi melko tehokas lenkki. Samalla kiersimme Utsuvaaran ja kävimme katsastamassa lasi-iglut.

Immeljärven jäällä meni tosi hyvät polut, joilla pystyi kävelemään koiran kanssa, tosin irti ei uskallettu päästää, koska vieressä menivät hiihtoladut ja moottorikelkkareitti.

Sammun porotilalla oltiin tosi ystävällisiä koiria kohtaan. Emme olleet ihan varmoja, voiko sinne koiria tuoda, joten menimme sinne koirat sylissä katselemaan ympärillemme. Koirat kuitenkin vähän haukkuivat poroja ja muita ihmisiäkin, mutta yksi paikan työntekijöistä/omistajista tuli sanomaan, ettei koiria tarvitse kantaa ja saa antaa haukkua, koska porot ovat tottuneet niihin. Ei tuollaista ystävällisyyttä koiria kohtaan kyllä etelässä tapaa!

Mökkinämme oli Nallentupa Kätkässä ja sitä voimme kyllä suositella niin alueen puolesta, kuin muutenkin. Kätkänkujan perällä sijaitsevalle mökille olivat koirat tervetulleita ja se sijaitsi sen verran suojassa (lumipenkat) naapureilta ja kaikelta muultakin, että koiria saattoi huoletta pitää irti valvonnan alla siinä pihassa.

Koirat tietenkin väsyivät vieraassa paikassa melko nopeasti, joten jonkin verran uskalsimme jättää niitä myös kahdestaan mökkiin. Vaikka mökki oli paritalo, siinä vaikutti olevan todella hyvät äänieristeet, enkä usko, että mikäli koirat ovat mökissä yksin haukkuneet, että se olisi viereisen asunnon asukkaita haitannut.

Tässä olemme Utsuvaaralla. Siellä oli todella komeat maisemat! 

Riia söi koko viikon jotenkin todella huonosti, ehkä stressin vuoksi, ja Miisa juoksi päin takkaa ja sai silmäkulmansa auki, mutta muuten meidän reissu meni tosi hyvin! Voisin sellaisen vinkin vielä antaa, että hiihtovyö oli melko kätevä kapistus. Siihen sai koiran kiinni ja kaksi kättä vapaaksi valokuvaamista varten! Voin nimittäin kertoa, että ekana päivänä, kun en tajunnut ottaa hiihtovyötä mukaan, oli ihan jännittävää ottaa kuvia, kun koira kiskaisee johonkin suuntaan juuri väärällä hetkellä  - koko ajan :D