perjantai 2. maaliskuuta 2018

Vuoden 2017 tokomitteli

Riia sai eilen odotettua ja toivottua postia. Minun korviini oli kyllä kantautunut mittelierkkarissa julistettujen vuoden mitteli-kilpailujen tulokset tokonkin osalta ja tiesin, mitä odottaa. Oli kiva kuitenkin saada mustaa valkoisella ja tuon pystinkin kotihyllyä koristamaan. Riia nimittäin on vuoden 2017 tokomitteli. 

Riian ilme: "Oliko tämä nyt joku yllätys jollekin?"


Minulla on aika kova kilpailuvietti ja en voi valehdella, etteikö koiran kanssa kilpailemisessa yksi motivaattori olisi myös titteleiden ja tunnustusten haaliminen. Haaveeni on aina ollut olla yksi Suomen parhaista jossakin lajissa ja nyt tavallaan ollaankin. Vuoden 2017 menestynein tokomitteli. Rotutasolla ykkösenä oleminen ei tietenkään ole mikään SM-kulta, mutta on se on eräänlainen lievennys tuosta haaveesta olla Suomen paras. Olemme Suomen parhaita ainakin rotutasolla. Ja se on jo iso juttu minulle!


Siitä asti kun Riian hommasin, toivoin, että jonain päivänä olisimme vuoden tokomitteli. Siihen tähdättiin alusta asti ja nyt sen saavutimme. Mitäs nyt? Yksi tavoite on ehdottomasti olla myös vuoden 2018 tokomitteli. Tällä hetkellä meillä on vasta yksi kolmostulos avosta, joten pisteitä on saatava roimasti enemmän. Olemme menossa kokeisiin ainakin huhti- ja toukokuussa, joten tulokset niistä olisi toivottavia. Pelkästä osallistumisesta ei vuoden tokomittelikilpailussa pisteitä heru, vaan tulos on saatava. Mitä parempi tulos, sitä enemmän pisteitä. Tälle vuodelle tavoitteena on ehdottomasti myös saada kilpailuoikeus voittajaan, eli toisin sanoen ainakin yksi ykkönen avosta. En ole vieläkään tehnyt päätöstä, nousemmeko voittajaan jo yhdestä ykkösestä vai keräämmekö koularin avosta kasaan. Se riippuu varmaankin seuraavan kokeen tuloksesta ja fiiliksestä sen jälkeen. Haluammeko mennä eteenpäin heti kuin mahdollista, vai jatkammeko fiilistelyä avossa? Suurin tavoitteeni koko Riian elämälle on se, että siitä jonain päivänä tulee tokovalio. Se on vasta kolme, mutta vuodet menevät tosi nopeasti eikä tokokokeita niin kovin paljoa ole tarjolla. Etenkään, kun ei mielellään lähtisi Suomen toiselle puolelle ventovieraaseen halliin kokeilemaan onneaan. Siksipä voisi olla järkevintä siirtyä suoraan voittajaan, mutta koska meillä on aika paljon työstämistä vielä voi-luokan liikkeiden kanssa, menisi todennäköisesti mahdollisuus vuoden 2018 tokomitteli-titteliin siinä. Ykkössijaa tuskin napsahtaisi (esimerkiksi) yhdellä avon kolmostuloksella ja yhdellä ykkösellä. Vaikka se palkinto onkin toissijainen juttu verrattuna tavoitteeseen TVA-tittelistä. 


Tittelit. Palkinnot. Palkinnot. Tittelit. Joo. Kyllä me oikeasti muustakin syystä kisataan, vaikkei nyt ehkä kuulostakaan siltä. Tärkeintä minulle lajissa on ongelmien ratkaisu ja itsensä voittaminen. Toko on niin siisti laji, kun siinä joutuu oikeasti miettimään, miten koiraa kouluttaa ja miten suorituksista saa täydellistä. Riiakin tuntuu rakastavan juuri sitä. Se rakastaa hiomista ja pikkutarkkuutta. Sen naama loistaa kaksi kertaa leveämmin, kun se hoksaa, mikä siinä ruudussa meni äsken pieleen ja miten se tehdään oikein. Ja totta kai sen naama loistaa, koska vaikean liikkeen mennessä oikein, meillä on aina bileet. Riia saa ykköslelunsa, reikäpallo-karvavarsi-vetolelunsa, johon se ei saa ikinä muuten koskea. Ei edes aksassa. Se on meidän tokopallo. Ja Riia tekee kaikkensa, että se pääsee kiskomaan mun kanssani sitä palloa. Paitsi kokeessa. Kokeessa se saa palkinnoksi häkin luona makkaraa. Se on sen mielestä jopa parempaa, kuin reikäpallo.


5 kommenttia:

  1. Onnea!! Äh, pitää itsekin ottaa seuraavaksi joku harvinaisempi tokorotu, jotta saisi titteleitä. �� joskus ketuttaa olla bc:n omistaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Niinhän se on, että erottuakseen joukosta bortsun on oltava TOSI hyvä. Ja parhaaksi on vaikeaa päästä, kun maajoukkue on täynnä rotukavereita. Mutta yhtä hyvät mahdollisuudet onneksi millä tahansa koiralla on koulareihin ja valion titteliin ;)

      Poista
  2. Voi vitsi, teillä saa oikein diplomin ja pokaalin tittelistä. Epistä! :O Luna oli myös tänävuonna vuoden tokocockeri (en ole siitä vielä mitään maininnut kun ei virallisia tuloksia ole julkaistu), mutta ymmärtääkseni meillä ei tuu mitään tollasta. Tulokset cockerilehdessä ja aukeaman jutun sain kirjoittaa meidän harrastusurasta.

    VastaaPoista
  3. Vau, onnea!
    Kyllä nuo fyysiset tunnustukset lämmittävät mieltä. Niistä jää kiva muistokin. Erityisesti diplomi on kiva, kun siinä on oikein meidän nimetkin. Mitteliyhdistys kyllä panostaa palkintoihin! Harmi, jos ette mitään saa :(

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea vielä tätäkin kautta! :)

    VastaaPoista