sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Miten aika riittäisi kaikkeen?

Nyt kun Riian kanssa harrastetaan ja kilpaillaan kahdessa lajissa, on koiraharrastus lohkaissut aina vain isomman palan omasta vapaa-ajasta. Minun oli aivan pakko taiteilla meille tulevien kuukausien suunnitelmat Riian omaan treenivihkoon ja tuollaiseen bujoiluun jäikin aika nopeasti koukkuun. Tässäpä muutama ote meidän ruuhkaisesta keväästä.



Maalis-huhtikuussa meillä tulee olemaan ohjattuja aksatreenejä joka toinen viikko kaksi kertaa viikossa. Joka toinen viikko onneksi vain yhdet. Siihen päälle vielä viikonloppujen kilpailut ja vierailevat kouluttajat. Puhumattakaan tokotreeneistä. Sitäkin pitäisi joskus treenata, sillä kevään aikana on tulossa kolmet kokeet.


Haaveilin, että jos me oltaisiin vielä tämän vuoden aikana ehditty rallykokeisiinkin, mutta fakta on se, että ei me ehditä. Ei ainakaan kevään aikana. Katsotaan sitten, miten tokon kanssa tänä vuonna käy. Jos me pääsemme pian voittajaluokkaan, niin joudumme niitä liikkeitä varmaan vielä hetken hiomaan ennen kuin voimme kokeeseen mennä. Siinä välissä voisi olla aika rallyilylle. 

Agilitykisoja taas on luvassa suunninpiirtein kerran kuukaudessa. Kesällä sitten todennäköisesti niiden osalta räjähtää homma ihan käsiin, kun minä olen ensimmäisellä kesälomallani sitten yläkouluiän. 


On kuitenkin TOSI tärkeää muistaa antaa koiralle vapaatakin. Suunnitelmissa on tällä hetkellä, että sitten kun meidän viikkotreeneissä vaihtuu jakso, pidetään ne väliviikot ainakin ihan täyttä lomaa agilityn osalta. Kunnon täyslomaa kaikesta olisi luvassa sitten näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin Riia pääsisi olemaan ihan vain kotikoira ennen kesän kisoja ja tapahtumia. 

Olisi ehkä paljon helpompaa, jos keskittyisi vain yhteen lajiin kerralla. Kahdesta vielä selviää, mutta kolme on liikaa. Väkisinkin tulee ajateltua sitä haavettani pk-koirasta. Jos tähän otettaisiin vielä pk-treenit mukaan (ja tietenkin molempien koirien agility- ja tokotreenit) olisi kyllä aivan mahdotonta edes kuvitella tekevänsä vapaa-ajalla mitään muuta kuin koirajuttuja. Tiukkaa voisi tehdä jo kahden kilpailevan koiran treenaaminen kahdessa lajissa yhtä aikaa. Vaikka menisihän ne osittain siinä, missä toisenkin. Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, miten ihmiset aikatauluttavat treeninsä ja kilpailunsa, jos omistaa kaksi kisakoiraa. Ja jääkö tilaa millekään muulle harrastukselle? Itse yritän pitää omasta kunnostani huolta myös salilla käymällä, mutta yhden päivän aikana ei mitenkään kyllä ehdi käydä töissä, salilla, lenkillä, tehdä ruokaa ja treenata. Miten tämä onnistuu muilta? Vai onnistuuko? Voiko tosissaan treenavalla olla muuta elämää kuin koirat?

2 kommenttia:

  1. Tällein koululaisena kun päivät ovat lyhyet ja vapaa-aikaa löytyy, niin itsellä ei hirveämmin ole ongelmaa ettei aika riittäisi, varsinkin, kun Viima on vielä puoliksi myös siskoni omistama ja hekin harrastavat. Ennemmin tulee aina mietittyä että koiralle ei vaan tule liikaa :D Kieltämättä ei kyllä hirveästi muita oikeita harrastuksia itselläni ole mutta en kyllä myöskään sanoisi että kaikki aika kuluu koirien kanssa! Onneksi joka päivä ei kuitenkaan tarvitse treenata, silloin voi extrapanostaa niihin omiin juttuihin!

    Kaksi kisakoiraa olisi kyllä melko mielenkiintoinen, toisaalta oma suunnitelmani on, että koirat kulkee samoissa treeneissä ja osittain jakavat ryhmäpaikat. Sitä odottelua on treeneissä kuitenkin paljon, toinen voi odottaa häkissä ja treenaan molemmat samalla kahden tunnin treeniajalla. Samoin omatoimitreeneissä, silloin tulisi väkisin myös tauotettua treenaamista mikä on mun paheeni, aina venyy ja venyy kun vielä yks kerta :D Toisaalta taas treenattavat lajit ei varmasti ole molemmilla täysin samat, mikä tuo sitten lisähaasteita..

    VastaaPoista
  2. Mulla onnistui kahden koiran treenaaminen ja kisaaminen ihan hyvin kun asuin vielä vanhempien luona. Lukiossa käydessä kouluun meni aikaa, mutta ehdin silti pelata pesäpalloa ja hoitaa koiratreenit kunnialla - kaksi koiraa tosiaan menee samoissa treeneissä ihan hyvin, kunhan on joku tolppa/häkki missä toinen koira hilluu kun toinen treenaa. Toki äiskä hoiti koirien aamulenkit ja viikonloppuisin piti vähän jopa tapella, kuka saa viedä koiran/koirat metsään :)

    Opiskelujen alkaessa ja yksin asuessa pesiksen peluu jäi pois, mutta tilalle tuli opiskelija-aktiivisuus ja yhdistyshommat. Kahden koiran treenaaminen kyllä meni edelleen ihan samalla lailla kuin ennenkin. Me tosin treenattiin vain tokoa, jota pystyi vallan mainiosti tekemään lenkkien varrella ja satunnaisilla treeneillä kavereiden kanssa tai kursseilla, eikä tarvinnut mihinkään ryhmätreeneihin ja agilityhalleihin ja haku/jälkimetsiin etsiytyä.

    Tulevaisuudessa haluan vielä joskus toisen koiran ja nimenomaan niin, että Voltilla on harrastusikää jäljellä :) Toiveissa olisi vuoden-parin päästä, mutta saa nähdä miten elämä antaa myöten. Näin töissäkäyvänä koira lohkaisee edelleen suurimman osan vapaa-ajasta, mutta tällä hetkellä en enää muuta osaa kaivatakaan, niin paljon on tullut elettyä "muuta elämää" opiskeluaikoina. Aikansa kutakin, saa nähdä milloin koiraharrastus tulee mun osalta tiensä päähän vai tuleeko ollenkaan!

    VastaaPoista