Mä oon yrittänyt elämässäni varmaan noin kymmenen kertaa tehdä fudgea. Se on tosi hyvää, rakastan esimerkiksi sitä englantilaista fudgea, jota kaupataan monesti kaikilla markkinoilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että sitä ei kannata yrittää tehdä fudgea itse. Toissapäivänä kokeilin jälleen tehdä Kotivinkistä löytyneen ohjeen avulla toffeeta ja ajattelin, että annan sitä lahjaksi jollekin. Ostin oikein syllofaaniakin, johon olisin voinut toffeet kääriä. Mittasin tarkasti lämpötilaa koko valmistusprosessin aikana, jotta toffee saisi varmasti fudgelle tyypillisen, pehmeän ja pureskeltavan koostumuksen. No ei saanut. Se oli sitkeää liisteriä, joka venyi ja vanui joka suuntaan. Seuraavana päivänä (seoksen piti jähmettyä kylmässä mieluiten seuraavaan päivään) kokeilin leikata tavarasta palasia. Siis se tökötti juuttui leikkuulautaan, veitseen, sormiin... Ja se maku - ihan karmea! Oksennus nousi kurkkuun! Ja minä olen oikeastaan ihan hyvä leipuri/ruuanlaittaja. Mulla on kyllä siis semmoinen kinuskitrauma, joka varmaan vaikuttaa sekin siihen, että maku oli mun mielestä niin kamala. Koostumuskin oli niin hirveä, että koko sonta lensi kaaressa roskikseen.
Sanoin J:lle, että kokeilen vielä kerran elämässäni tehdä fudgea. Aineksiakin jäi sen verran, että kokeilin tehdä sitä vielä eilen illalla. Tällä kertaa ohje oli Kinuskikissalta ja tämä ihan oikeasti näytti kunnon fudgelta. Se näytti todella pehmeältä ja kermaiselta, ei siis kovalta ja sitkeältä toffeelta. Jälleen viritin lämpömittarit ja kaikki. Mittasin ainesosien määrät tarkalleen ja olin tarkka lämpöasteista. Koostumus oli tällä kertaa jo vähän parempi, ei niin sitkeä (tarttui kyllä edelleenkin ällöttävästi leikkuulautaan), mutta se maku oli edelleen aika hirveä. En ymmärrä mistä se johtuu! Maku on niin epäfudgemainen ja mulle tulee mieleen vanha kunnon Werther's original - josta muuten mulla on itseasiassa kanssa traumat. Eli näitä kyllä varmaan joku pystyy syömään, mutta itse en tykkää yhtään. Oksettaa. Pitää varmaan maistattaa J:llä, jotta hän voi analysoida, että onko nää nyt vaan mun traumojen takia mun mielestä pahan makuisia, vai onko nää oikeesti pahoja! Ja kehtaako näitä antaa lahjana kellekään...
 |
| Kyllähän nää jo näyttää ihan hyviltä! Mun makuun silti edelleen koostumukseltaan vähän liian tahmeita. |
Kertokaa joku, jos tiedätte, mikä tässä menee pieleen, vai meneekö mikään, kuuluukohan näiden maistuakin tältä? Miten saa aikaan hyvänmakuista fudgea?
Jotta en kuulostaisi kummalliselta noiden kinuskitraumojen kanssa, avaan ne lyhyesti: lapsena sain elämäni ekaa kertaa maistaa Werther's Originaleja. Sain ihan oman pussin ja mussutin niitä koko illan. Sairastuin samana iltana oksennustautiin ja lopun voittekin arvata. Ei oo Wertherssin sen jälkeen maistuneet.
Tapaus 2. Tehtiin J:n kanssa kerran itse kinuskikastiketta, jota oli tarkoitus laittaa jätskin päälle. Se maistui kyllä hyvin, mutta sinä iltana sairastuin elämäni pahimpaan vatsatautiin,joka kesti melkein viikon ja veti minut tosi huonoon kuntoon. Ja loppu on jälleen varmaan aika selkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti