Minä en tiedä, mikä siinä on, mutta mä vaan himoitsen valtavasti sokeria. En oikeastaan nykyään edes kovin paljon tykkää karkkien tai leivonnaisten mausta, mutta silti himoitsen niitä. Sitä taidetaan sanoa sokeririippuvuudeksi. Nykyisten tutkimusten valossahan sokeri on yhtä koukuttava aine, kuin vaikkapa huumeet voivat olla. Sen kyllä huomaa. Sokeri vaan tappaa hitaasti.
Meidän suvussa on melko paljon diabetesta, minkä vuoksi tiedostan sen, että minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syön. Tai huomion kiinnittäminen on huono termi, sillä todellakin kiinnitän huomiota siihen mitä syön. Pyrin syömään terveellisesti ja ryven itsesäälissä pitkän aikaa, kun olen syönyt huonosti. Ainakin niin kauan, että taas sokeri himottaa. Mutta en vain pysty jättämään sokeria lopullisesti pois. Minulle paras vaihtoehto olisi se, etten syö sokeria ollenkaan. Silloin minun ei tee sitä mieli. Harmi vaan, että rakastan aivan hirveästi leipomista, juhlapäiviä ja kaikkea, mihin perinteisesti liittyy myös hyvä ruoka ja herkut. Haluan nauttia niistä. Mutta sitten, jos syön herkkuja sellaisina päivinä, en pysty lopettamaan sitä seuraavana päivänäkään, enkä seuraavana, enkä seuraavana... Kunnes minulle tulee taas olo, että nyt loppuu, ja olen taas jonkin aikaa syömättä herkkuja. Yksi päivä viikossa herkuttelua ei siis sovi minulle alkuunkaan.
Mikähän sille voisi olla vaihtoehto? Yksi viikko kuukaudessa herkuttelua? Enpä tiedä, mitä pitempään syön herkkuja putkeen, sitä hankalempi sitä on lopettaa. Elimistöni jää sokerikoukkuun, vähän niinkuin alkoholisti alkoholiin. Jos tahdon vähentää sitä, minun olisi lopetettava kokonaan. Ongelmani on vain se, etten tahdo lopettaa sitä. Tahdon pystyä vähentämään sitä. Mistä löytäisin sen tahdonvoiman olla syömättä niin paljon herkkuja? Miten osaisin pysyä kohtuudessa, kun olen muutenkin luonteeltani kaikki tai ei mitään -tyyppinen? Erityisesti tällaisina viikkoina, kun en ole päässyt flunssan vuoksi liikkumaan ollenkaan, on erityisen vaikea olla syömättä herkkuja, kun hyvää oloa ja energiaa ei saa liikunnan kautta. Toivon olevani ensi viikolla paremmassa kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti