Juokseminen saa olon tuntumaan paremmalta

Mä olen aina inhonnut juoksemista. Mun mielestä se on ollut silkkaa kidutusta, jonka aikana hengittäminen on vaikeeta, kylkiin pistää, kaikkialle sattuu. Ylämäkiä ei vaan jaksa juosta. Perhanan ylämäet. Keski-Suomi on tehty niistä. Ylämäen jälkeen on aina alamäki, vai miten se meni? Joo niin varmaan. Ei täällä.

No mutta sitten mä kuulin, että jos meinaa saada reitensä kapeemmaks, nii ainoo oikee tapa on juokseminen. Juokseminen kuulemma auttaa. Ja onhan juokseminen muutenkin kuningaslaji. Kaikki, jokka jaksaa juosta on kuninkaita. Ite oon aina nauttinu pitkistä kävelylenkeistä musiikit korvilla. Kunnes eräänä päivänä mä halusinkin juosta.

Kyllästyin siihen, että mun jalat on paksut. Kyllästyin siihen, että näytän possulta. Kyllästyin siihen, että juoksijat juoksee mun ohi kun mä oon kävelemässä. Ja hankin aktiivisuusmittarin. Siihen piti saada askelia ja tuloksia! Lähdin juoksemaan. Onhan se nyt aivan perseestä. Sattuu edelleen joka paikkaan ja hengittäminen on vaikeeta. Mutta mä päätin pystyä siihen. Päätin käydä semmoset kolme kertaa viikossa Lenkillä. Siis JUOKSUlenkillä.

Se on siis pyllystä, kuten totesin. Mutta pikkuhiljaa, ihan vähän kerrallaan, se ei olekaan niin pyllystä. Kun se tulee se hyvä biisi soittimesta ja askeleet osuu just niihin biitteihin. Tai kun on edessä piiiitkä ylämäki ja joku oikeen aggressiivinen laulaja karjuu sydämensä pohjasta. Tai kun vaan yhtäkkiä kasvattaa vauhtia, koska se tuntuu hyvältä ajatukselta. Tai sitten kun viimein päässyt sen ylämäen päälle ja siellä ihan totta on se alamäki sittenkin ja saa vaan rauhassa rullailla sitä alas? Tai juosta niin lujaa kun kintuustaan pääsee? No viimeistään se ei ole yhtään pyllystä siinä vaiheessa, kun kaatuu makuuhuoneen lattialle puuskuttamaan. Peilikaapin ovesta näkyy punanen naama. Ja sitä voi pitää voittajan naamana ainakin koko sen illan ja seuraavan päivän.

Takaisin raiteilla

Mulla meni melkeen koko viime viikko sairastellen. Olin lievässä kuumeessa, kurkkukipeenä ja flunssaisena, joten jätin melkein kaiken urheilun väliin. Ainoastaan perjantain balettiin menin ja sen lisäksi vedin parin tunnin liikuntakerhon lapsille ja kävin boulderoimassa lauantaina. Mutta siinä oikeastaan oli viime viikon treenit. Viime viikko oli pitkä, tuskainen ja tylsä.

Mutta tänään pääsin taas treenin makuun, kun aamuni alkoi liikuntademolla, jossa oli aiheena yleisurheilu. Teimme parin tunnin verran ihan kunnon treenistä käyviä juoksu-, hyppy- ja heittoharjoituksia, minkä jälkeen ainakin etureisissä tuntui jo. Kuitenkin illalla menimme vielä vakiotreenikaverini M:n kanssa pumppiin. Rakastan maanantain pumppia, kun sitä pitää kaikista paras yliopistoliikunnan ohjaaja. Hyvä treenipäivä!

Huomenna, siis tiistaina, on luvassa vain itämaisen tanssin treenit, koska mulla on koulua 14:15 - 18:30, enkä ehdi combatickiin, joka kuuluu mun perustiistaihin. Keskiviikkoaamu alkaa näillä näkymin aamu-uinnilla R:n kanssa ja illalla luvassa abs&booty-jumppa. Torstaina runfit kahden viikon tauon jälkeen (en malta odottaa!!), perjantaina ainakin baletti ja varmaan joku jumppa alle. Lauantaina vielä lasten liikkakerhoa ja sitten pääsen viettämään laatuaikaa kaveriporukalla Tampereelle :) Saa nähdä ehdinkö salille vielä tällä viikolla, mutta jos suinkin mahdollista, voisin sen ujuttaa vielä johonkin väliin, se on kuitenkin kaikista liikuntalajeista suosikkini!

Hyvää treeniviikkoa!

Anonyymi sokeriholisti

Minä en tiedä, mikä siinä on, mutta mä vaan himoitsen valtavasti sokeria. En oikeastaan nykyään edes kovin paljon tykkää karkkien tai leivonnaisten mausta, mutta silti himoitsen niitä. Sitä taidetaan sanoa sokeririippuvuudeksi. Nykyisten tutkimusten valossahan sokeri on yhtä koukuttava aine, kuin vaikkapa huumeet voivat olla. Sen kyllä huomaa. Sokeri vaan tappaa hitaasti.

Meidän suvussa on melko paljon diabetesta, minkä vuoksi tiedostan sen, että minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syön. Tai huomion kiinnittäminen on huono termi, sillä todellakin kiinnitän huomiota siihen mitä syön. Pyrin syömään terveellisesti ja ryven itsesäälissä pitkän aikaa, kun olen syönyt huonosti. Ainakin niin kauan, että taas sokeri himottaa. Mutta en vain pysty jättämään sokeria lopullisesti pois. Minulle paras vaihtoehto olisi se, etten syö sokeria ollenkaan. Silloin minun ei tee sitä mieli. Harmi vaan, että rakastan aivan hirveästi leipomista, juhlapäiviä ja kaikkea, mihin perinteisesti liittyy myös hyvä ruoka ja herkut. Haluan nauttia niistä. Mutta sitten, jos syön herkkuja sellaisina päivinä, en pysty lopettamaan sitä seuraavana päivänäkään, enkä seuraavana, enkä seuraavana... Kunnes minulle tulee taas olo, että nyt loppuu, ja olen taas jonkin aikaa syömättä herkkuja. Yksi päivä viikossa herkuttelua ei siis sovi minulle alkuunkaan.

Mikähän sille voisi olla vaihtoehto? Yksi viikko kuukaudessa herkuttelua? Enpä tiedä, mitä pitempään syön herkkuja putkeen, sitä hankalempi sitä on lopettaa. Elimistöni jää sokerikoukkuun, vähän niinkuin alkoholisti alkoholiin. Jos tahdon vähentää sitä, minun olisi lopetettava kokonaan. Ongelmani on vain se, etten tahdo lopettaa sitä. Tahdon pystyä vähentämään sitä. Mistä löytäisin sen tahdonvoiman olla syömättä niin paljon herkkuja? Miten osaisin pysyä kohtuudessa, kun olen muutenkin luonteeltani kaikki tai ei mitään -tyyppinen? Erityisesti tällaisina viikkoina, kun en ole päässyt flunssan vuoksi liikkumaan ollenkaan, on erityisen vaikea olla syömättä herkkuja, kun hyvää oloa ja energiaa ei saa liikunnan kautta. Toivon olevani ensi viikolla paremmassa kunnossa.

Jotain mun arjesta

Tänään on ollut aika peruspäivä mun elämässä.Yritin ottaa mun arjen tilanteista kuvia, mutta ei niitä niin mahottomasti kertynyt. Olin neljän tunnin liikunta-demolla aamulla ja siellä en luonnollisestikaan ehtinyt tai kehdannut kuvia ottaa. Oikeastaan kuvia on siis vain meiltä kotoa. Mutta kerron sitten kirjallisena, mitä muuta olen tehnyt päivän aikana!

Tapanani on käydä lounaalla kasvisravintolassa aina kuin mahdollista. Kasvisravintola sijaitsee melkein meidän asuntomme alapuolella ja siellä tarjoiltavat keitot ovat jotain maailman parasta. Samoin sämpylät. Ihanaa. Iltapäivällä oli vuorossa pumppi ja sen jälkeen ruuan tekoa. Kun J tuli kotiin, syötiin ja lähdettiin käymään kaupungilla. Me tehtiin viime vuonnakin yhdessä joulukortit meidän kaikille sukulaisille. J on siitä kyllä suloinen, että jaksaa mun kanssa innostua värkkäämään tuollaisia :D Kävimme siis Suomalaisessa hankkimassa tämän vuoden joulukorttien materiaalit.

Muhun iskee iltaväsymys aivan mielettömän aikaisin. Kello on puoli yhdeksän ja mä olisin aivan valmis sänkyyn. Telkkarista tulee Erilaisten äitien uusintoja. Mä en rakastan noita vauva-ohjelmia! Mahdottoman suloisia pikkusia! Siitä tulikin mieleen, että mut kutsuttiin sijaistamaan jälleen paikalliseen päiväkotiin ylihuomenna. On tosi mukava saada tommosia sijaisuuksia, niistä saa kuitenkin ihan hyvin rahaa. Ja se rahahan menee koiranhankintaoperaatioon tai vaatteisiin. Vaatteisiin siksi, että mulla on tällä hetkellä elämässä sellanen vaihe menossa, että mä en jaksa olla enää semmonen resupetteri mitä oon ollu jo monta vuotta! Tilattiin vähän aikaa sitten siskon kanssa iso läjä vaatteita eräästä ulkomaalaisesta nettikaupasta. Oottelen innolla niiden vaatteiden saapumista. Tulossa on pääasiassa urheiluvaatteita, mutta niitä tällä hetkellä ehkä eniten tarvitsen!

Aamupalani.

Koulun jälkeen tulin kotiin ja himoitsin valtavasti suklaalevyä, jonka J oli tuonut eilen kotiin. Söin sen loppuun!

Rakastan kaikkea pientä ja kaunista. Kävin hakemassa Harjun paperista isänpäiväkortit iskälle, ukille ja appiukolle, sekä syntymäpäiväkortin hyvälle ystävälle. Harjun paperissa oli paikalla runoilija, joka lupasi tehdä isälle ja apelle persoonalliset runot kortteihin. Käyn hakemassa ne sieltä huomenna.

Ja tässä tämä ihana krääsä! En malta odottaa, että pääsen askartelemaan kortteja!

Minulla on meneillään muuten projekti, jonka tarkoituksena olisi kiinteytyä/laihtua ennen Miamin reissua. Minun ongelmani siis ei todellakaan ole liikunnan puute, vaan herkku/hiilarihimo. En kuitenkaan aio nipottaa asiasta, sillä loppujen lopuksi mielestäni elämässä on tärkeämpiäkin asioita. Kuitenkaan en voi olla ajattelematta, kuinka mahtavaa olisi olla vielä vähän tyytyväisempi omaan kroppaansa. Siksi aion siis vähentää maitotuotteiden käyttöä, hiilareiden syöntiä ja lisäaineita tänä aikana ennen joulua. Okei, söin kahden päivän sisällä n. 150 g suklaata ( J:kin söi pienen osan tuosta levystä). Mutta sitä minä juuri tarkoitan: en aio olla liian nipo, vaan syön kuitenkin herkkujakin, koska yksinkertaisesti minä rakastan niitä :D

- Erika