Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavalio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokavalio. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Ruokakriisi



Kasvattajan luona Riia söi Nutron penturuokaa ja raakaruokaa. Me saimme mukaamme Nutrosäkin ja Musti ja Mirrin sponsoroiman Pure Natural-penturuokasäkin. Riia söi sitten meillä aluksi Nutroa ja koko ajan enenevissä määrin siinä joukossa myös Pure Naturalia ja joskus raakaruokaa. Ruoka lakkasi maistumasta jossain vaiheessa, kun se oli pelkkää Pure Naturalia, joten vahdoimme Canaganiin. Ja kyllä, tiedän, että koiraa ei saa opettaa nirsoksi, enkä tietenkään opettanutkaan. Niin kauan, kuin meillä Pure Naturalia oli, niin se oli se ruoka, mitä Riian piti syödä. Mutta ei se mielestäni oli kivaa, että kupissa saattaa olla ruoka vaikka kuinka kauan, ilman, että kasvava pentu syö sitä. Lisäksi toivoin, että ruoka olisi houkuttelevaa senkin vuoksi, että laitoimme kuivaruokaa aktivointilelujen sisään jättäessämme sen yksin kotiin. Eihän sitä ne lelut kiinnosta, jos siellä on pahaa ruokaa.


Canagan todellakin maistui! Ensin Free Chickeniä, sitten vaihdettiin Scottish Salmoniin. Lopulta kyllästyimme siihen, kuinka pahalta tuo koira haisi! Se piereskeli kaiken iltaa ja haisi todella pahalta. Menin jälleen Mustiin ja Mirriin kyselemään, mitä tehdä. 

Kauppias epäili, että peruna aiheuttaa Riialle ilmavaivoja ja ehdotti Canaganin sijasta Pure Naturalin Grain Free Salmonia, jossa on perunan sijaan bataattia. Piereskely loppui, mutta nirsous palasi. Joskus Riia saattoi käydä vilkaisemassa kuppia, mutta tuli sitten pois keittiöstä. Nostin kupin ylös, mutta sama juttu seuraavalla kerralla. Joskus ruoka maistui paremmin sellaisenaan, toisinaan sekoitimme raakaruokaa suosiolla joukkoon (Mustista ja Mirristä saatavaa Maukas-sarjaa), siis sen jälkeen, kun sille oli ruoka maistunut ihan sellaisenaankin, ei ikinä "siksi että se vaan söisi." Aktivointilelut eivät taaskaan kiinnostaneet, jos niissä oli Pure Naturalia.


Viime maanantaina kävimme taas Mustissa ja Mirrissä ja vaihdettiin saman sarjan Grain Free Lamb:iin. Tänään oli viimeinen päivä, kun Riia sai Salmonia. Se oli juuri syömässä, kun olin siirtämässä Lamb-versiota pussista säilytysastiaan. Pussista tippui papana lattialle ja Riia kääntyi katsomaan. Se huomasi pudonneen nappulan, ryntäsi paikalle ja nappasi sen suuhunsa. Mutta sitten sylkäisi sen pois. No niin... Eli meillä on nyt sitten kaksi kiloa vieläkin pahemmanmakuista ruokaa. Tuo sylkeminen oli nimittäin uutta.


Nyt en tiedä mitä tekisin! Palaisinko tämän säkin jälkeen Canaganiin, joka maistui niin hyvin ja ongelmattomasti, mutta sai Riian piereskelemään? Pure Naturalia en enää osta, mutta mikä olisi sitten vielä uusi vaihtoehto? Onko tämmöinen ruualla zumbailu kauhean järkevää? Muuten siirtyisin kokonaan raakaruualle, mutta se on mielestäni liian vaivalloista, koska pakkauskoot ovat isoja, koira on pieni, matkustelemme paljon ja sitä on hankala ottaa mukaan eikä raakaruokaa voi tunkea aktivointipalloon.

Eli siis olisiko mitään vinkkejä? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Mitä ehdottaisitte? Onko joku ruoka, jota erityisesti suosittelisitte?

perjantai 14. marraskuuta 2014

Anonyymi sokeriholisti


Minä en tiedä, mikä siinä on, mutta mä vaan himoitsen valtavasti sokeria. En oikeastaan nykyään edes kovin paljon tykkää karkkien tai leivonnaisten mausta, mutta silti himoitsen niitä. Sitä taidetaan sanoa sokeririippuvuudeksi. Nykyisten tutkimusten valossahan sokeri on yhtä koukuttava aine, kuin vaikkapa huumeet voivat olla. Sen kyllä huomaa. Sokeri vaan tappaa hitaasti.

Meidän suvussa on melko paljon diabetesta, minkä vuoksi tiedostan sen, että minun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syön. Tai huomion kiinnittäminen on huono termi, sillä todellakin kiinnitän huomiota siihen mitä syön. Pyrin syömään terveellisesti ja ryven itsesäälissä pitkän aikaa, kun olen syönyt huonosti. Ainakin niin kauan, että taas sokeri himottaa. Mutta en vain pysty jättämään sokeria lopullisesti pois. Minulle paras vaihtoehto olisi se, etten syö sokeria ollenkaan. Silloin minun ei tee sitä mieli. Harmi vaan, että rakastan aivan hirveästi leipomista, juhlapäiviä ja kaikkea, mihin perinteisesti liittyy myös hyvä ruoka ja herkut. Haluan nauttia niistä. Mutta sitten, jos syön herkkuja sellaisina päivinä, en pysty lopettamaan sitä seuraavana päivänäkään, enkä seuraavana, enkä seuraavana... Kunnes minulle tulee taas olo, että nyt loppuu, ja olen taas jonkin aikaa syömättä herkkuja. Yksi päivä viikossa herkuttelua ei siis sovi minulle alkuunkaan.

Mikähän sille voisi olla vaihtoehto? Yksi viikko kuukaudessa herkuttelua? Enpä tiedä, mitä pitempään syön herkkuja putkeen, sitä hankalempi sitä on lopettaa. Elimistöni jää sokerikoukkuun, vähän niinkuin alkoholisti alkoholiin. Jos tahdon vähentää sitä, minun olisi lopetettava kokonaan. Ongelmani on vain se, etten tahdo lopettaa sitä. Tahdon pystyä vähentämään sitä. Mistä löytäisin sen tahdonvoiman olla syömättä niin paljon herkkuja? Miten osaisin pysyä kohtuudessa, kun olen muutenkin luonteeltani kaikki tai ei mitään -tyyppinen? Erityisesti tällaisina viikkoina, kun en ole päässyt flunssan vuoksi liikkumaan ollenkaan, on erityisen vaikea olla syömättä herkkuja, kun hyvää oloa ja energiaa ei saa liikunnan kautta. Toivon olevani ensi viikolla paremmassa kunnossa.