Mitä tehdä kotona yksin?

Mulla on ongelma: mulla ei oo mitään tekemistä, kun oon yksin kotona. Kotona en osaa opiskella, joten meen yleensä kirjastoon lukemaan. Mutta iltaisin, jos oon yksin, en oikeen osaa tehdä mitään. Eikä kyse ole siitä, ettenkö viihtyisi yksin. Mä rakastan yksinoloa ja joskus on todella tarpeen saada jäädä yksin. Mutta muutaman tunnin jälkeen iskee jo armoton tylsyys. Ja pelkään, että hukkaan aikaa. Koko ajan pitäisi muka tehdä jotain. Eikä saa mennä nukkumaan ainakaan ennen yhtätoista...

Tänään J lähti pikkujouluihin ja jäin yksin kotiin. Yksin kotona oleminen ei ole mitenkään harvinaista. Tänään vaan en ollut oikeen osannut varautua siihen, koska en tiennyt tai ainakaan muistanut tietäneeni, että pikkujoulut ovat tänään. Yleensä, jos J lähtee jonnekin, varaan itselleni ajatuksissani jonkun elokuvan, jota sitten katson. Tai lähden kavereille. Mutta koska en etukäteen tiennyt jääväni yksin, en ollut osannut varata mitään leffaa. Tytötkin olivat illan harrastuksissaan ja jouduin olemaan kotona yksin ilman mitään suunnitelmia. Käytiin päivän jumpassakin M:n kanssa tavallista aikaisemmin, jo kolmen maissa. Jumpan jälkeen menin kotiin ja söin. J lähti. Lähdin käymään kaupassa ja ostin JOULUSUKLAATA. Nam. Kävin suihkussa. Majotuin sohvalle Täykkäreiden ja suklaan kanssa. Katsoin yhden jakson, piirsin vähän ja suunnittelin opintojeni aikatauluja. Täykkärit takaisin päälle ja pari jaksoa. Kuvatekstit keskeneräiseen valokuva-albumiin. Tiskikoneen tyhjäys. Siinäpä se. Sitten minulta loppui tekeminen. Kello on kymmenen. Väsyttää. Pitäisikö mennä nukkumaan? Saako kymmeneltä mennä nukkumaan?

Mitä sitten haluaisin tehdä yksin ollessani? Jotain hyödyllistä! Kuten urheilla! Mutta sen olin tälle päivää tehnyt jo ja kerkesin käydä suihkussa. Laittaa ruokaa! Tälle päivälle ruuat tehty ja ostin suklaata, joten ei kannata alkaa nyt ainakaan leipomaan, ettei tuu syötyä enempää ylimääräistä. Fiilistellä musiikkia! Fiilistelin suihkussa ja sen jälkeen kunnes tympäännyin ja päätin tehdä jotain hyödyllistä. Miksi haluan aina tehdä jotain hyödyllistä? Koska nykyään olen tottunut siihen, että koko ajan pitäisi tehdä jotain. En ole tottunut olemaan jouten. Ainakaan yksin ollessani. Kamalaa. Sehän on elämässä parasta, että saa vain lojua omien ajatustensa kanssa. Eikö niin? Ei aina tarvitse tehdä mitään luovaa tai liikunnallista. Ehkä tämä sohvalla suklaan kanssa lojuminen antaa minulle huomista päivää varten aivan uutta energiaa. Huomenna voisin vaikka lukea tenttiin. Tai sitten ottaa rennosti, tenttiin on vielä kuukausi. Pitäisikö lähteä hankkimaan ensimmäiset joululahjat? Se olisi ainakin piristävää!

Takaisin raiteilla

Mulla meni melkeen koko viime viikko sairastellen. Olin lievässä kuumeessa, kurkkukipeenä ja flunssaisena, joten jätin melkein kaiken urheilun väliin. Ainoastaan perjantain balettiin menin ja sen lisäksi vedin parin tunnin liikuntakerhon lapsille ja kävin boulderoimassa lauantaina. Mutta siinä oikeastaan oli viime viikon treenit. Viime viikko oli pitkä, tuskainen ja tylsä.

Mutta tänään pääsin taas treenin makuun, kun aamuni alkoi liikuntademolla, jossa oli aiheena yleisurheilu. Teimme parin tunnin verran ihan kunnon treenistä käyviä juoksu-, hyppy- ja heittoharjoituksia, minkä jälkeen ainakin etureisissä tuntui jo. Kuitenkin illalla menimme vielä vakiotreenikaverini M:n kanssa pumppiin. Rakastan maanantain pumppia, kun sitä pitää kaikista paras yliopistoliikunnan ohjaaja. Hyvä treenipäivä!

Huomenna, siis tiistaina, on luvassa vain itämaisen tanssin treenit, koska mulla on koulua 14:15 - 18:30, enkä ehdi combatickiin, joka kuuluu mun perustiistaihin. Keskiviikkoaamu alkaa näillä näkymin aamu-uinnilla R:n kanssa ja illalla luvassa abs&booty-jumppa. Torstaina runfit kahden viikon tauon jälkeen (en malta odottaa!!), perjantaina ainakin baletti ja varmaan joku jumppa alle. Lauantaina vielä lasten liikkakerhoa ja sitten pääsen viettämään laatuaikaa kaveriporukalla Tampereelle :) Saa nähdä ehdinkö salille vielä tällä viikolla, mutta jos suinkin mahdollista, voisin sen ujuttaa vielä johonkin väliin, se on kuitenkin kaikista liikuntalajeista suosikkini!

Hyvää treeniviikkoa!

Jotain mun arjesta

Tänään on ollut aika peruspäivä mun elämässä.Yritin ottaa mun arjen tilanteista kuvia, mutta ei niitä niin mahottomasti kertynyt. Olin neljän tunnin liikunta-demolla aamulla ja siellä en luonnollisestikaan ehtinyt tai kehdannut kuvia ottaa. Oikeastaan kuvia on siis vain meiltä kotoa. Mutta kerron sitten kirjallisena, mitä muuta olen tehnyt päivän aikana!

Tapanani on käydä lounaalla kasvisravintolassa aina kuin mahdollista. Kasvisravintola sijaitsee melkein meidän asuntomme alapuolella ja siellä tarjoiltavat keitot ovat jotain maailman parasta. Samoin sämpylät. Ihanaa. Iltapäivällä oli vuorossa pumppi ja sen jälkeen ruuan tekoa. Kun J tuli kotiin, syötiin ja lähdettiin käymään kaupungilla. Me tehtiin viime vuonnakin yhdessä joulukortit meidän kaikille sukulaisille. J on siitä kyllä suloinen, että jaksaa mun kanssa innostua värkkäämään tuollaisia :D Kävimme siis Suomalaisessa hankkimassa tämän vuoden joulukorttien materiaalit.

Muhun iskee iltaväsymys aivan mielettömän aikaisin. Kello on puoli yhdeksän ja mä olisin aivan valmis sänkyyn. Telkkarista tulee Erilaisten äitien uusintoja. Mä en rakastan noita vauva-ohjelmia! Mahdottoman suloisia pikkusia! Siitä tulikin mieleen, että mut kutsuttiin sijaistamaan jälleen paikalliseen päiväkotiin ylihuomenna. On tosi mukava saada tommosia sijaisuuksia, niistä saa kuitenkin ihan hyvin rahaa. Ja se rahahan menee koiranhankintaoperaatioon tai vaatteisiin. Vaatteisiin siksi, että mulla on tällä hetkellä elämässä sellanen vaihe menossa, että mä en jaksa olla enää semmonen resupetteri mitä oon ollu jo monta vuotta! Tilattiin vähän aikaa sitten siskon kanssa iso läjä vaatteita eräästä ulkomaalaisesta nettikaupasta. Oottelen innolla niiden vaatteiden saapumista. Tulossa on pääasiassa urheiluvaatteita, mutta niitä tällä hetkellä ehkä eniten tarvitsen!

Aamupalani.

Koulun jälkeen tulin kotiin ja himoitsin valtavasti suklaalevyä, jonka J oli tuonut eilen kotiin. Söin sen loppuun!

Rakastan kaikkea pientä ja kaunista. Kävin hakemassa Harjun paperista isänpäiväkortit iskälle, ukille ja appiukolle, sekä syntymäpäiväkortin hyvälle ystävälle. Harjun paperissa oli paikalla runoilija, joka lupasi tehdä isälle ja apelle persoonalliset runot kortteihin. Käyn hakemassa ne sieltä huomenna.

Ja tässä tämä ihana krääsä! En malta odottaa, että pääsen askartelemaan kortteja!

Minulla on meneillään muuten projekti, jonka tarkoituksena olisi kiinteytyä/laihtua ennen Miamin reissua. Minun ongelmani siis ei todellakaan ole liikunnan puute, vaan herkku/hiilarihimo. En kuitenkaan aio nipottaa asiasta, sillä loppujen lopuksi mielestäni elämässä on tärkeämpiäkin asioita. Kuitenkaan en voi olla ajattelematta, kuinka mahtavaa olisi olla vielä vähän tyytyväisempi omaan kroppaansa. Siksi aion siis vähentää maitotuotteiden käyttöä, hiilareiden syöntiä ja lisäaineita tänä aikana ennen joulua. Okei, söin kahden päivän sisällä n. 150 g suklaata ( J:kin söi pienen osan tuosta levystä). Mutta sitä minä juuri tarkoitan: en aio olla liian nipo, vaan syön kuitenkin herkkujakin, koska yksinkertaisesti minä rakastan niitä :D

- Erika

Identiteetti

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Jollen olisi päässyt opiskelemaan unelma-ammattiini erityisopettaja/luokanopettajaksi, voisin olla toimittaja. Tai kirjailija. Tai kätilö. Tai koirankouluttaja. Tai kahvinkeittäjä. Joo, halusin lapsena kahvinkeittäjäksi. Onneksi pääsin kuitenkin opiskelemaan opettajaksi. Tulevaisuuden toimeentulo on varmaan todennäköisemmin turvattu, kuin jos edelleen haaveilisin kahvinkeittäjän urasta.

Kirjoittamisen tarmoani kuitenkin pääsen tyydyttämään tämän blogin avulla. Ja niiden miljoonan muun, joita olen elämässäni perustanut. En kuitenkaan ole ikinä yhtäkään niistä pitempään jatkanut, tosin ne ovatkin kaikki olleet yksityisiä blogeja, itselleni tarkoitettuja päiväkirjoja, joilla ei ole ollut sen kummempaa sisältöä. Tälle blogille olen kuitenkin asettanut enemmän odotuksia: tarkoituksena olisi jakaa mielipiteitäni ajankohtaisista asioista, kertoa meidän koiranhankinta-operaatiosta, sekä matkoista, joihin pääsen mukaan poikaystävän perheen kanssa (44 päivää Miamiin!).

Olen viimeisen vuoden aikana koukuttunut valtavasti joihinkin blogeihin ja oikeastaan ne ovat aika pitkälti perheblogeja. Oma perhe on aina ollut itsellänikin suurin haave kaikista ja sen vuoksi käytän paljon aikaa lukemalla toisten ihmisten perhe-elämästä. Perheen perustaminen ei kuitenkaan ihan vielä, opiskelujen ollessa niin pahasti kesken, ole meille vielä ajankohtaista, joten joudun tyytymään vain odotteluun ja haaveiluun :D Kuitenkin yksi asia minua harmittaa  monessa blogissa verrattuna omaan elämääni: miten ihmisillä on varaa sisustaa, laittaa ruokaa, hoitaa lapsia, hankkia koiria, harrastaa ratsastusta, käydä salilla, hankkia personal trainer jne.? No vastaus on varmaan siinä, että he eivät ole opiskelijoita. Kuitenkin kaikki nuo edellä mainitut asiat ovat sellaisia, joihin minäkin haluaisin mahdollisuuden. Blogi tulee siis kertomaan myös siitä, millaista on elää opiskelijan opintotuella. Siinä ei kauheasti shoppailla ja hankita merkkivaatteita tai käydä ketju-saleilla. Mutta onneksi on olemassa kirpputoreja, sukulaisten vanhoja vaatteita ja huonekaluja. Ja yliopistoliikunta.

- Erika