maanantai 10. marraskuuta 2014

Ei hätää, mä pärjään kyllä. Mulla on suklaata.

Mä oon kipee. En pahasti, mutta vähän kumminkin. Tuskan hiki on koko ajan päällä ja kamala räkäinen yskä. Se alkoi kunnolla viime viikonloppuna. Oltiin J:n kanssa mun kotona käymässä. Lauantaina lähdettiin heti mun töiden jälkeen yhen maissa ajamaan kohti Seinäjokea mun kummipojan synttäreille. Sieltä illalla kotiin Alavudelle. Sinä iltana jo tuntu siltä, että nyt on kyllä kuumetta. Mutta en viittiny mitata. Seuraavana päivänä oli kolmessa paikassa isänpäiväkestit, joten täytyhän minun pystyä juhlistamaan sekä ukkia, pappaa että iskää kakuin ja kahvein. Kun tämä urakka oli ohi, pääsin myöntämään itelleni, että kipeeksihän tässä ollaan tultu. Mittasin kuumeen, kun äiti totesi olevansa kanssa kuumeessa ja oli kaivanut mittarin jo valmiiksi esille. Se näytti 37,3, eli ei paljon mitään, mutta kuitenkin asteen verran enempi kuin mulla on normaalisti, joten kyllähän sen kuumeeksi voi sitten jo laskea.

Nyt podenkin siis sairaspäivää kotona. Vietin sängyssä aamua kahteentoista asti kirjaa lukien. Nyt oon yrittänyt jo vähän reipastua ja aloin vähän tekemään kouluhommia. Ensin piti vaan tietysti hakea kasvissosekeittoa alakerrasta ja suklaata kaupasta. Niiden voimilla sitten olen suunnilleen saanut viimeisteltyä esseen, jonka palautuspäivä on huomenna.

Opiskelua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti