keskiviikko 2. elokuuta 2017

Mittelspitzin turkin hoito

Ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta, jos joku rotua miettivä pähkäilee, millaista on hoitaa mittelin turkkia. Minullahan ei kokemusta ole kuin tästä yhdestä yksilöstä, mutta mitä nyt olen muiden mitteli-ihmisten kanssa jutellut ja Facebookin mitteliryhmistä lukenut, on Riialla hyvin tyypillinen mittelin turkki (näin niinkuin hoidollisesta näkökulmasta).

Anteeksi koiran v*ttuuntunut ilme. Se inhoaa valokuvausmallina oloa. 
Mittelin turkki on parhaimmillaan vaikuttavan näköinen, mutta siitä huolimatta erittäin helppohoitoinen. Itse en ole kovinkaan ahkera ja vannoutunut turkin hoitaja, mutta harjaan ja kampaan silloin kun muistan, eli noin kolmen - neljän viikon välein.  Toistaiseksi Riialle ei ole muodostunut takkuja ikinä minnekään muualle kuin korvien taakse ja peppukarvoihin. Ja nekin takut ovat olleet sellaisia, että ne on varsin helposti saanut kammalla auki sen kummemmitta taisteluitta. Silloin, jos muistaa harjata säännöllisesti muutaman viikon välein, ei takkuja tule ollenkaan. Nyt olen harjannut sen viimeksi silloin, kun asuttiin Jyväskylässä (toukokuussa), koska en ole kaiken tämän muuttohässäkän ja tavaroiden uudelleenjärjestämisruljanssin keskellä vain muistanut. Eilen havaitsin pienen takkusen korvan takana, niin muistinpa ottaa harjan taas käteen. Alle vartissa koira oli taas takuton ja siisti. 

Tässä on minun työvälineeni Riian turkin hoidossa, kaikki erittäin hyviksi todenneena.
Ylläolevassa kuvassa on välineet, joita minä pääasiassa Riian turkin hoitoon käytän. Noista eniten harjaa ja kampaa. Pientä punaista kutsun karstaksi, vaikka en ole varma, onko se sen oikea nimitys. Joka tapauksessa sillä on helppo "pehmittää" mahdolliset korvien taakse syntyneet sykeröt ennen kampakäsittelyä. Lisäksi Riian korvantauskarvat ovat ainakin hienonhienoa silkkiä, jotka vähänkin kostuessaan menee laineille. Karsta avaa laineet kätevästi (laineistahan niitä takkuja sitten ennen pitkää muodostuu, jos niitä ei silloin tällöin kampaile).


Peppukarvat eivät juuri takkuunnu, muuten kuin ehkä pohjavillasta. Sen vuoksi ne on helppo selvittää harjalla. Harjana meillä on tuollainen puuvartinen Amico-merkkinen harja. Sain joltakin kessu-ihmiseltä vinkin, että tuommoinen harja, jossa ei ole niitä sellaisia "pompuloita" piikkien päässä on hyvä. Ja kyllä itse olen kokenut tuon toimivaksi. Peppukarvojen lisäksi sillä on hyvä harjata koira läpi kaikkialta muualtakin, erityisesti mahan alta ja rinnasta. Niihin ei takkuja synny, mutta siitä huolimatta nekin on hyvä käydä harjalla läpi. Tuo harja on tosi hyvä myös karvanlähtöaikaan, jolloin karvaa lähtee PALJON. Muutenhan mitteleistä ei juuri lähdekään. Hännän yleensä kampaan, koska se on Riialla ainakin niin ohut ja kaksoiskierteen takia vielä kovin heiveröisen oloinen siima, niin se on mielestäni kivempi ottaa varovaisesti kammalla. Riia ei siitä kovin paljoa tykkää, mutta helpointa se on tehdä, kun laittaa koiran kyljelleen makaamaan ja kampaa häntäkarvat alustaa vasten.


Pesemisen hoidan silloin, kun siltä tuntuu. Sain keväällä Faunattarelta pitkäkarvaisille koirille tarkoitettuja shampoita, jotka vaikuttivat alkuun tosi hyviltä, mutta nyt, kun olen ehtinyt pestä niillä useamman kertaa, olen huomannut, että ne vähän pehmentävät ainakin Riian peitinkarvaa. Muutenhan sillä ei ole mitään väliä, mutta Tuurin näyttelyssä se sai ekaa kertaa vähän moitetta pehmeähköstä karvasta ja olin juuri pari päivää ennen näyttelyä pessyt Riian. Sen vuoksi en aio ennen näyttelyitä kyllä ainakaan noilla shampolla pestä, yleensä en kyllä pese ennen näyttelyitä muutenkaan.

Saksia mittelin turkille ei tarvi muuten näyttää, muuta kuin juurikin näyttelyitä varten. Kuvan oikeanpuoleiset sakset ovat ohennussakset ja niillä leikataan mittelin korvien kärjistä kolmion malliset. Mittelien karvat kasvavat aika nopeasti ja juuri tänään trimmasin Riian korvat taas. Viimeksi trimmasin ne Tuurin näyttelyä varten kesäkuussa. Yläpuolen kuvassa näkyy trimmatut korvankärjet. Tarvikekuvan vasemmanpuoleiset sakset ovat taas tassusakset, joilla leikataan tassuista pienet "kissantassut."Aivan ylimmässä seisontakuvassa huomaa hyvin, kuinka Riian varpaiden väleistä puskee noita pitkiä karvahiippoja. Nekin tosiaan tuli kesäkuussa leikattua ja nyt ne ovat jo noin pitkät. Nekään eivät muuten haittaa, muuta kuin vain esteettisesti. Eli näyttelyitä varten leikkaan ne pois. 

Joskus, kun saa oikeen inspiraation, on ihanaa harjata Riian turkki oikein hyvin ja kammata läpikotaisin. Se tekee turkista tosi ilmavan ja tuuhean näköisen. Onneksi kuitenkaan turkkia ei ihan joka viikko tarvitse huoltaa. Toki syksyllä ja keväällä sitä joutuu sitten taas melko paljon huuhtelemaan, koska imaisee kyllä sisäänsä melkoisen määrän hiekkaa ja kuraa. Mutta itse olen kovin mieltynyt nyt jo tuohon mittelin turkkiin siitä huolimatta. 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti! Jotenkin mittelin turkin kuvittelee vaikeammaksi paksuuden ja pituuden takia mutta ulkonäkö hämää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Niinpä, mä uskon kans, että moni ajattelee, että mittelillä olisi hyvinkin vaikeahoitoinen turkki. Luulen, että esim. takuuntumattomuus johtuu siitä, että niiden karva on suhteellisen karkeaa. Lisäksi ilmava pohjavilla pitää turkin irti ihosta, jolloin takkuja ei synny ainakaan ihoa vasten, vaan ne jäävät turkin "pinnalle", josta ne onkin helppo harjata auki :)

    Erika

    VastaaPoista
  3. Hei! Mun kysymys ei nyt liity turkin hoitoon, mutta haukkuuko teidän mittelit kovinkin paljon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mittelspitzin alkuperäinen käyttötarkoitus on ilmoittava vahtikoira, eli hälyttäminen haukkumalla on näiden tehtävä. Omasta mielestäni meillä molemmilla haukkuminen on kuitenkin kohtuuden rajoissa: haukutaan vain, kun on aihetta. Varoituspuhina on yleisempää. Kumpikaan ei hauku kodin ulkopuolella, mistä olen todella kiitollinen. Ei siis todellakaan ole mitään turhanräkyttäjiä edes agilityhallissa. Veela meillä käyttää enemmän ääntään ja se haukkuu epävarmuuttaankin kotona esim. vieraille tai äänille, eikä lopeta, ennen kuin käsketään. Riia haukkuu vain todelliseen tarpeeseen; kun joku vieras oikeasti tulee sisälle. Haukkuminen on siis hyvin yksilöllistä, mutta kyllä nämä kaikki varmasti jonkin verran haukkuvat. Äänenkäyttö on vahvasti perinnöllistä, joten kannattaa kysyä vanhempien, erityisesti äidin, haukkuherkkyyttä ja tarkkailla itsekin, miten emo käyttäytyy esim. vieraita kohtaan. Lopettaako nopeasti, vai jääkö räkytys päälle :)

      Poista