Videota

No niin, hei! Tässä on nyt lupaamaani kuvamateriaalia ihan musiikkivideon muodossa Riian temppuiluista. Tajusin, tuota videota tehdessäni, että näyttää aika hölmöltä tuo namin jatkuva mussuttaminen, mutta täytyy keskittyä siihen sitten seuraavassa videossa :D

Temppuilua

Pahoittelen tämän postauksen kuvamateriaalin puuttumista. Meillä on Riian kans tapana temppuilla silloin, kun oon sen kanssa yksin kotona (= mulla on tylsää ja kodissa on hiljaista), joten kukaan ei ole meitä ikinä temppuillessa kuvaamassa. Kuitenkin, halusin kirjoittaa siitä, kuinka ihanaa koiralle on opettaa uusia asioita.

Olen ajatellut, että olisi mahtavaa osallistua Riian kanssa koiratanssikilpailuihin joskus tulevaisuudessa. Siksi olen opettanut sille vähän temppuja, jotka voisi kuulua meidän tanssiohjelmanumeroon. Riia osaa esimerkiksi hypätä selkään ja vatsan päälle, pyöriä oikean ja vasemman kautta ympäri, pujotella jalkojen välistä ja pyörähtää ilmassa oikean kautta ympäri. Tänään aloin harjoitella koiratanssissa melko paljon käytettyä liikettä, jossa koira koskee tassullaan ihmisen jalkaan. Aloin harjoitella sitä siten, että Riia istuu minua vastapäätä ja ojennan oikeaa jalkaa, jolloin koira koskee vasemmalla tassullaan jalkaa. Riia oppi sen muutamalla toistolla, täytyy vaan muistaa harjoitella sitä useamman päivän ajan monta kertaa päivässä, että se jää kunnolla mieleen.

Koska Riia oppi sen niin nopeasti, niin otin pari kertaa vielä toistepäinkin sitä, eli ojensin vasemman jalan ja Riian piti koskea sitä oikealla tassulla. Ensin se tarjosi vasenta tassua ja oli mahtavaa nähdä, miten sen aivoissa raksutti. Ensin se vain läppäsi sitä vasemmalla tassulla, mutta kun siitä ei saanut palkkaa, se kokeili jättää tassun jalan päälle, mutta ei siltikään. Se vilkaisi minuun ja kokeili taas. Ei toiminut. Vihjeeksi silitin vähän sen oikeaa kylkeä jalalla, jotta sen paino siirtyisi vasemmalle puolelle ja oikea jalka olisi näin ollen helpompi nostaa ylös kuin vasen, jolla paino on. Tämä toimi! Riia kokeili koskea jalkaa oikealla tassulla ja sai heti palkaksi naksautuksen.

Minä tosiaan tykkään kouluttaa temppuja naksun avulla, koska siten koira tajuaa yleensä todella nopeasti liikkeen/asennon ja palkan yhteyden. Se saa palkan juuri silloin, kun tassu on jalan päällä, mikä vahvistaa oikeaa toimintoa. Jos en käyttäisi naksua, se pitäisi varsinaista namia palkkana ja koira kun on kova ennakoimaan, niin satavarmasti ottaisi tassun pois jalan päältä, ennen kuin nami olisi suussa.

Toki kouluttaminen ilman naksuakin onnistuu, mutta mielestäni se on nopeampaa ja helpompaa naksuttimen kanssa. Kun koira on hyvin ehdollistettu naksun ääneen, ei namin antamisen kanssa ole niin kiire. Koira tietää toimivansa oikein naksuttimen äänen kuullessaan ja näin ollen se toiminto, mitä se sillä hetkellä tekee, kun naksaus kuuluu, vahvistuu.

Lupaan, että lataan tänne lähipäivinä videon koulutustuokiosta Riian kanssa. Voisin tehdä myös videon tempuista, joita se osaa :)

Meidän toka mätsäri

Oltiin tänään Taitavien tassujen hallissa Suomen ibazanpodencojen ja faaraokoirien järjestämässä match showssa. Mätsäri oli sisähallissa ja se oli kivaa vaihtelua, vaikka olisi sää sallinut pihalla olonkin. Kuitenkin esimerkiksi Jyväskylän KV-näyttelyyn hyvää harjoitusta.

Osallistuimme tietenkin pienten pentujen luokkaan. Luokassa kilpaili 16 koiraa. Ensimmäisessä kehässä pariksemme saimme tosi hienosti esiintyvän ranskanbulldogin. Saimme kuitenkin ehkä vähän yllättäen punaisen nauhan. Tuomari kehui kovasti Riian esiintymistä ja jopa hampaita. Tässä kohtaa minulla pääsi "oikeestikko?" :D Selitin sitten tuomarille, meidän hammasoperaatiosta ja hän sanoi, että hyvältä näyttää nyt kuitenkin. Hyvä niin.

Toisessa kehässä oli tiukka kilpailu. Hyviä koiria oli paljon ja ajattelinkin, ettemme välttämättä edes sijoitu. Tuomari nosti meidät kuitenkin mukaan neljän parhaan joukkoon! Loppujen lopuksi sijoituksemme oli pienten pentujen punaisten nauhan saaneiden kolmas. Mukaan kotiinviemisiksi saimme pokaalin, ruusukkeen ja koiranruokapussin.

Treenitunnelmia

Tokotreenit taas takana. Olemme Riian kanssa jo Tokon tulevat tähdet-kurssin jatkokurssilla. Riiaa kovasti kiinnostaa häiritsevät tekijät, kuten toiset koirat, pyöräilijät, ihmiset... Kaikki. Tänään sain kuitenki olla siitä ylpeä, kun se ei karannut luotani kertaakaan, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Yritän kovasti palkata sitä melkeenpä aina, kun se ottaa kontaktia minuun kentällä. Ehkä se siitä...

Seuraaminen sujuu loistavasti namit kädessä. Nyt pitäisi saada koulutettua ne namit vielä pois. Riian suurin ongelma on tällä hetkellä ennakoiminen. Esimerkiksi hypyssä ja luoksetulossa se helposti ryöstää, lähtee aikaisemmin liikkeelle kuin olisi tarkoitus. Siihen ei kai auta muu, kuin koiran palauttaminen uudelleen ja uudelleen paikoilleen, kunnes se tajuaa, että lähteä ei saa, ennen kuin annetaan lupa.

Tänään aloitimme myös tunnistusnoudon harjoittelun. Tosi jännittävää! Saatiin koulutusohjaajalta lainaksi useamman tunnistusnoutokapulan ja niillä pääsemme nyt sitten harjoittelemaan! Kivaa saada uusia haasteita. Alokasluokan liikeet meillä alkaa olla kasassa, pitäisi vaan se namiavustus saada pois ja koiralle enemmän keskittymiskykyä. Kisoihin mennään möllien kautta, luultavasti kuitenkin ensi vuoden puolella. 

Loppuun vielä video noutoharjoituksesta. 

Hampaista

Mitteleillä on ongelmana yleisesti se, että maitohampaat eivät tahdo lähteä tarpeeksi ajoissa. Siitä saattaa aiheutua erilaisia ongelmia, kuten purentavikaa. Uudet hampaat voivat puskea läpi väärästä kohdasta. Se ei tietenkään ole toivottua. Viikonloppuna Riian pentueella oli tapaaminen Riian veljen kotona ja kasvattaja oli myös paikalla. Hän tarkisti pentujoukon hampaat ja totesi, että Riialla on yläpurenta, minkä lisäksi sen vasemman puolen yläkulmahammas on tulossa väärälle puolelle alakulmahampaaseen nähden. Saimme määräyksen mennä poistattamaan kaksi jäljellä olevaa yläkulmuria mahdollisimman pian.

Soitin heti maanantaina eläinlääkäriin ja saimme ajan keskiviikolle, eli tälle päivälle. Tänään olimme siis aamusta eläinlääkärissä. Yläkulmureita oli tosin enää yksi suussa, sillä toinen katosi mystisesti eilisen päivän aikana - onneksi. Eläinlääkärissä Riia rauhoitettiin ja vietiin toimenpidehuoneeseen. Itse palasin tunnin päästä hakemaan sitä ja siltä oli otettu pois jäljellä olevat maitohampaat. Nyt pitäisi siis suussa olla tilaa hampaille kasvaa oikeisiin paikkoihin. Toivotaan, että yläpurenta myös korjautuu ajan kanssa, kun alaleuka kasvaa!

Operaatio meni siis kaikenkaikkiaan hyvin. Mutta harmilliseksi tämän asian tekee se, että koska Riia jouduttiin rauhoittamaan, sai se vereensä ainetta, jolla on Kennelliiton antidoping-sääntöjen mukaan varoaika 28 vrk. Eli Riia ei saa osallistua pentunäyttelyyn Muurameen. Eläintenhoitaja sanoi, että ilmoittautumismaksuakaan ei saa takaisin, muuta kuin siinä tapauksessa, että tulee tuomarinmuutos. Voihan kökkö!

Ensimmäinen mätsäri

Riian ensimmäinen mätsäri meni paremmin, kuin uskalsi toivoa. Ensimmäisessä kehässä Riialla oli parina oikein hienosti esiintyvä chihuahua, mutta tuomari antoi Riialle punaisen nauhan :) Se seisoi kehässä kauniisti, ravasi kauniisti. Ainoastaan pöydällä se vähän jännitti ja väisti, kun yritin näyttää hampaat tuomarille.

Toisessa kehässä mukana oli mielettömästi hyviä koiria. En ollut yhtään varma, sijoittuisiko Riia ollenkaan, sillä taso oli todella kova ja mätsäri oli meille kuitenkin ihan ensimmäinen. Riia seisoi rivissä välillä hyvin, mutta välillä innostui haistelemaan vierustovereita tai istumaan. Kun ei tuomari pyytänyt meitä neloseksi, eikä kolmoseksi, ajattelin, että me ei sitten sijoituta. Hyviä koiria oli niin paljon! Mutta sitten tuomari kutsui meidän kakkoseksi ja riemulla ei ollut kyllä rajaa :D Riia on ihana!

Palkinnot olivat kyllä pettymys, jotenkin huvittavaa, kuinka huonot ne olivat. Sponsorina oli kuitenkin Musti ja Mirri ja järjestäjänä joku rotujärjestö muistaakseni. Me saatiin palkinnoksi yksi puruluu, namipussi ja köysilelu. Palkintojen arvo oli siis selvästi alle sen 6 e, mitä ilmoittautuminen maksoi, mutta no... Ei ne palkinnot ole niin tärkeitä. Me haluttiin vaan päästä harjoittelemaan näyttelyä varten. En tiedä oliko sitten aikuisilla koirilla ollut oikeasti ruusukkeet tai vastaavat "oikeat" palkinnot, mutta pentujen palkinnot olivat kyllä aivan surkeat :D

Riia muutamaa päivää vaille 5 kk

Riia on melkein viisi kuukautta vanha. Eilen kävimme hakemassa sille näyttelyremmin Mustista ja Mirristä. Vaihtoehtoja oli tosi huonosti, mutta päädyin sitten kermanväriseen, nahkaiseen, ohueen, noutajatalutin-tyyppiseen näyttelyremmiin. Olisin halunnut sellaisen, joka ei tuollalailla kiristy koiran kaulan ympärillä, mutta saadaan nyt pärjätä tuolla. Ensi viikolla mennään harjoittelemaan mätsäriin. Katsotaan, kuinka Riia siellä pärjää. Syyskuun puolessa välissä onkin sitten ihan ensimmäinen pentunäyttely tiedossa.

Riian loppuvuoden "kisakalenteri" näyttää näillä näkymin tältä:

- 25.8. mätsäri Keljon kauppakeskus, Jyväskylä
- 3.9. mätsäri Keski-suomalaisen parkkipaika, Jyväskylä
- 12.9. kaikkien rotujen pentunäyttely, Riihivuori, Muurame
- 15.11. mätsäri, Jyväskylä
- 22.11. kansainvälinen koiranäyttely, Jyväskylä

Tähän loppuun tämän päivän poseerauskuvia uudessa hihnassa :)

Kuinka pitkän lenkin pennun kanssa voi kävellä?

Viime torstaina, kun oli niin mukava ilma (lämmin, mutta tuuli mukavasti) lähdettiin kaverini ja Riian kanssa käymään Jyväskylän Haukanniemessä. Me ei oltu kumpikaan käyty siellä aikaisemmin, joten ei tiedetty siitä oikeastaan mitään. Ei edes tarkalleen sitä, missä se on. Lähdettiin vaan. Kierrettiin koko niemi ympäri ja Riia sai juosta irtikin vähän aikaa. Maasto oli aika haastavaa, joten lisäpointsit Riialle siitä, että se jaksoi kävellä koko matkan. Aikaa meni pari tuntia ja kilometrejä tuli aktiivisuusmittariin 10 lisää. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan Riiasta, milloin sitä väsyttää: lenkillä se alkaa purra jalkoja tai remmiä ja heittäytyy maahan makaamaan. Joskus koirapuistoilun jälkeen se on niin väsynyt, ettei jaksa kävellä ja sitä pitää kantaa. Ihana kuitenkin huomata, että se on jo niin iso, että jaksaa kävellä noinkin pitkän lenkin. Riiallahan tulee täyteen sunnuntaina 5 kk! Melkein puoli vuotta :D

Parin viikon päästä meillä on tiedossa aivan ihana viikonloppu, kun lähetään Riian veljen kotiin Siposseen, missä järjestetään pentuetapaaminen. Olisi haukaa, jos Riian kaikki sisarukset pääsisivät paikalle, mutta ainakin toistaiseksi ihan kaikki eivät ole varmistaneet tuloaan. Joka tapauksessa, ihana päästä vaihtamaan kuulumisia sisarusten omistajien kanssa!

Sisäsiisteyskoulutus kerrostalossa

Aikaisemmin asuessani vielä kotona, omakotitalossa maalla, oli kohtalaisen helppoa opettaa koirat sisäsiisteiksi, kun ei niitä tarvinnut kuin lykätä takapihan ovesta ulos. Siitä, kun huomasi pennun kiertelevän sen näköisenä, että hätä on tulossa, meni ehkä se kaksi-kolme sekuntia, niin oltiin koiran kanssa ulkona. Toista se on kerrostalossa. Meillä on nurmikkoa ainoastaan takapihalla ja takapihalle pääsee sisältä vain kellarin kautta. Asumme neljännessä kerroksessa ja kellari on kaiken lisäksi vielä lukkojen takana, meni sinne sitten hissillä tai portaita. Varsinkin silloin, kun Riiaa kantaa, on paljon kätevämpi mennä hissillä, koska hississä kellarikerroksen lukittu painike on helpompi avata yhdellä kädellä kuin ykköskerroksen raskas ovi kellariin. Niinpä sen jälkeen, kun huomaa Riialla olevan hätä, tapahtuu seuraavaa: ota pentu syliin, laita sille remmi. Astu porraskäytävään. Jää odottamaan hissiä, joka ei siis todellakaan ole neljännessä kerroksessa, vaan todennäköisesti jossain ihan muualla. Ja hissi on hidas. Odota, odota, odota. Hissi saapuu. Väännä avaimella kellarikerroksen nappia. Odota. Astu hissistä ulos, kävele pitkä käytävä. Avaa yhdellä kädellä taiteillen (ja vielä näin kesällä parhaimmassa tapauksessa, kun toisessa kädessäsi on avaimet ja nameja ((KOSKA NAISTEN KESÄVAATTEISSA EI OLE TASKUJA!!)) toisessa pentu, joudut avaamaan sen itseasiassa ilman yhtäkään vapaata kättä) kellarikerroksen mielettömän raskas ja vastaanpaneva ulko-ovi. Nouse portaat maanpinnalle. Kävele vielä viisi metriä nurmikolle. Paitsi jos siinä on ihmisten autoja, niin täytyy kävellä vielä kauemmas.

Eli tähän kaikkeen menee vähintäänkin minuutti-kaksi. Kerran Riialta pääsi syliini vähän, kun oli jo liian myöhäistä. Mutta pääasiassa olemme ehtineet aina ulos, kun olemme vain yrittäneet. Aina vaan ei jaksa tätä rumbaa ja antaa pennun pissata mieluummin sanomalehdille sisälle. Varsinkin silloin sitä tuli tehtyä paljon, kun sitä pissaa tuli oikeasti koko ajan. Meillä on myös parvekkeen ovi auki ja siellä sanomalehtiä. Riia tykkää käydä siellä, jos ei ole mahdollisuutta päästä ulos.

Luulin aluksi, että Riia ei oppisi pitkään pitkään aikaan sisäsiistiksi, juuri sen takia, että ulos sitä ei vaan kerta kaikkiaan jaksanut viedä viiden minuutin välein. Ja muutenkin, se rupesi aluksi aina vaan leikkimään siellä ulkona sen sijaan että olisi keskittynyt tarpeittensa tekoon. Nyt olemme kuitenkin päässeet siihen pisteeseen, Riian ollessa 4,5 kk, että Riia osoittaa hienovaraisesti tiukalla tuijotuksella, että nyt pitäisi päästä ulos. No, se on aina vähän tulkinnanvaraista, sillä se saattaa herätä yhtäkkiä muutenkin uniltaan ja tulla tarkastamaan, että ollaan paikalla vielä. Ja silloinkin se tuijottaa ihan samalla lailla. Eli ihan aina oikean hädän aikaan ei tule vietyä sitä ja joskus taas vie, vaikkei sillä olekaan oikeasti hätää. Mutta joka tapauksessa, se osaa pyytää ulos! Aamuisin se hyppää sänkyyn, kun sillä on kakkahätä. Se on muutenkin kakannut sisälle ehkä kaikenkaikkiaan kolme-neljä kertaa. Siitä se ei selvästikään tykkää. Eli kakkahädälle me herätään aamuisin puoli kahdeksan maissa viimeistään. Pissat se tekee kyllä yöllä paperille, jos tulee hätä. Tai sitten en vain herää sen varoitukseen ennen kuin vasta tuolloin "ihmisten aikoihin", kun se varottaa jo isommasta hädästä.

Miten opetimme sen näin nopeasti ja sujuvasti sisäsiistiksi, vaikka olosuhteet olivat haastavat? Kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä siihen vaadittiin. Mutta kuten totesin jo edellä, niin aina ei siltikään jaksa, eikä tarvitsekaan! Kuitenkin kun pääpiirteittäin jaksaa pennun viedä ulos aina kun se on herännyt, lopettanut leikkimisen tai ollut muuten pitemmän aikaa hereillä, se kannattaa viedä ulos. Palkkasimme aina nameilla pissan tekemisen ulos ja jätimme huomioimatta sisälle tehdyt tarpeet. Sanomalehtiä meillä on ollut aina vain makuuhuoneessa ja parvekkeella. Iltaisin, kun Riia on enemmän hereillä, suljemme makkarin oven, jolloin sitä on helpompi pitää silmällä ja huomata, jos sillä on hätä. Päivällä se oikeastaan pääasiassa nukkuu, joten se viedään ulos silloin, kun se herää.

Opetimme sille myös erittäin kätevän käskyn: "pissaa." Tällöin sen saa pissaamaan, jos itsellä on kylmä tai kiire. Kakata se ei käskystä osaa, mutta sen hädän huomaa kyllä erilaisesta käytöksestä ja kuulostelemalla pennun kehontoimintojen aikataulua. Riia esimerkiksi kakkaa kolmesti päivässä: aamulla ensimmäiseksi, alkuiltapäivällä ja myöhään illalla. Muina kertoina ulkona käydessä sitä kakkaa ei oikeastaan siis tarvitse odottaakaan tulevaksi.

Avainsanat sisäsiisteysopetuksessa on viitseliäisyys ja säännöllisyys. Pentu pitää viedä ulos monta monta kertaa päivässä. Kolme ei riitä. Kolmekymmentä on ehkä aika lähellä. Alussa pentu pissaa 5 min - 1 h välein suunnilleen. Eli ulos pitää käytännössä viedä koko ajan! Ja pikkuhiljaa, kun rakko kehittyy, kannattaa yrittää keskittyä siihen säännöllisyyteen: meillä esimerkiksi Riia pääsee heti ulos, kun se aamulla pyytää, sitten aina tasaisin väliajoin pitkin päivää. Ehkä se näin oppii pidättelemisen jalon taidon.

Koulutuskuulumisia

Riian kanssa ollaan päästy jo hyvään vauhtiin meidän tokoharrastuksessa. Oon saanut opetettua sille jo kohtalaisen hyvin sivulle tuloa ja siitä liikkeelle lähtöä. Lisäksi ollaan harjoiteltu oikeaoppista luoksetuloa ja paikalla makuuta ja istumista. Sivulle se osaa tulla jo melko siististi. Ihan vähän tarvitsee käsiapua oikean paikan löytämiseen. Luoksetulon otan sillä tavalla, että kutsun sen vain suoraa sivulle samalla käskysanalla, kuin sivulletulo muutenkin on. Mielestäni se on toimiva ratkaisu tokoa ajatellen. Liikkeelle lähtö sujuu namikäden avulla, paikkamakuu on vielä melko alkeissa, mutta tänään koulutuksessa malttoi jo tosi hyvin olla paikalla, vaikka siirryin kauaskin. Paikalla istuminen sujuu loistavasti.

Tänään tokossa harjoittelimme myös ruutua ja estehyppyä, sekä luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyyden uskon olevan Riialle helppoa, kunhan saataisiin siihen enemmän harjoitusta. Mittelit muutenkin ovat yleensä sellaisia koiria, jotka eivät niinkään vieraista ihmisistä välitä. Estehypystä Riia innostui, kun sen tajusin, joten uskon, että senkään kanssa ei tule olemaan mitään ongelmia :) Ruutuun lähettämistä harjoittelimme vain vähäsen lelun avulla siten, että koira oppisin ruutuun juoksemisen olevan hauskaa. Noutokapulaakin olen alkanut opettaa siten, että palkkaan naksuttimella sen koskettamisesta. Siitä aion vaikeuttaa vaatimustasoa pikkuhiljaa siihen, että se lopulta ottaa sen suuhunsa.

Riialta tuntuu melko hyvin sujuvan tähän mennessä kaikki, mitä olen sille yrittänyt opettaa. Se on aivan supermahtava koira ja saan siitä kovasti kehuja koko ajan. On se hirmuisen viisas, kiltti ja ihana. Oikea päivänpaiste!