maanantai 11. tammikuuta 2016

Uusi google-tili

Vihdoinkin sain aikaiseksi luoda uuden google-tilin, jonka kautta kirjoittaa tätä blogia. Ongelmananihan oli se, että kun aikaisemmin kirjoitin tätä blogia yliopiston hallinnoiman google-tilin kautta, minulla ei ollut sillä tilillä esim. käyttöoikeutta Youtube-tiliin. Nyt blogilla on siis oma google-tili ja sitä kautta myös Youtube-kanava, joka löytyy nimellä Mitteli Riia.

Siellä on meidän ensimmäinen muutaman sekunnin videokin, mutta lisää on tulossa. Tänään meillä on tokovalmennuksessa viimeinen kerta eli ns. "loppukoe", jossa harjoitellaan ekaa kertaa kokonaista kisasuoritusta. J on luvannut lähteä kuvaamaan meitä sinne, joten saatte nähdä sitten todistusaineistoa siitä, että tokovalmennus on tepsinyt - ainakin toivottavasti!


lauantai 9. tammikuuta 2016

Järvi on jäässä!

Melkein kolmen viikon joululoman maalla jälkeen on taas vähän vaikeaa sopeutua kaupunkiin ja melkein teki mieli ottaa ja lähteä takaisin viikonlopuksi. Mutta onneksi sentään järvi on jäässä ja ihanaa, kun asumme nykyään ihan järven rannalla! Riia pääsee sinne juoksemaan irti vaikka joka päivä. Tänään olimme heittelemässä sille frisbeetä siellä.










torstai 7. tammikuuta 2016

Riian ensimmäinen joulu








Me vietettiin reilun parin viikon joululoma kotonani Alavudella. Muut keräsivät joulukiloja, mutta tuntuu, että Riia vain laihtui, koska pääsi juoksemaan ulkona vapaana kokoajan. Sen kanssa palloteltiin, heiteltiin frisbeetä tai muuten vain juostiin, eikä se meinannut kaiken tohinan keskeltä ehtiä edes päiväunia nukkua! Mutta aamulla nukuttikin sitten sitäkin enemmän.

Riialla oli seuraa meidän perheen porokoiran lisäksi joulupäivänä myös serkkuni cavalieristä ja kultaisesta noutajasta. Käytiin me morjestamassa myös pikkuista chihuahuaa sekä Riian kanssa samanikäistä leonberginkoiraa, jonka kanssa leikit eivät sujuneetkaan enää samalla lailla kuin kesällä, kun kaveri oli vähän kasvanut! Oma isoäitini hemmotteli Riiaa herkuilla melkein joka päivä ja iskän luona se kerkesi joka kerta ahmaisemaan herkulliset kissanruuat lattialta ennen kuin kukaan muisti nostaa niitä ylös.

Riia ehti hajottaa porokoiramme leluista varmaan puolet ja pikkuveljeni kerkesi suuttua sille siitä aika monta kertaa. Ollaan taas vissiin velkaa Pyrylle muutamat pehmolelut :D Lahjojakin Riia sai - herkkuja, leluja, frisbeen, aktivointipelin (joka esiintyy kuvissa) sekä haaveilemani pohjavillaharan. Nyt sitten vain ensimmäistä karvanlähtöä odottelemaan! Aktivointipeliin Riia rakastui heti ja myös hoksasi aika nopeasti sen idean. Pelihän pitäisi tietenkin säilyttää koiran ulottumattomissa, mutta koska emme ole vieläkään kunnolla asettuneet uuteen kämppään ja täällä vallitsee pieni tilanpuute, peli on tällä hetkellä tuossa olkkarinpöydän alatasolla ja Riia käy sitä vähän väliä tökkimässä siinä.

Tässä kuussa alkaa meillä myös frisbeetreenit ja myöskin agilityn alkeiskurssi. Jes!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Rouskis!


Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme Rouskis-koiranherkku-uutuuksia. Makuina naudan keuhko, naudan maha ja possun nenä. Riia tykkäsi näistä herkuista aivan valtavasti ja itse tykkäsin siitä, kuinka niissä oli ainakin pienelle koiralle vähän jotain järsittävääkin, eikä se hotkaissut niitä heti menemään. Rouskis-tuotteet ovat 100 % luonnontuotteista paistettua rapeaa täyslihaa, joita myydään vain Faunatar-liikkeissä. Faunattaren kotisivuilta löytyy tarkempaa tietoa tuotteista. Myös kaikki muut saatavilla olevat maut noiden kolmen, meille tulleen lisäksi on listattu Faunattaren kotisivuille.



Otin jokaisesta pussista Riialle eteen yhden palasen selvittääkseni, mikä niistä on sen suosikki. Ensin se nappasi naudan keuhkosuikaleen, mutta taisikin viime hetkellä muuttaa mielensä ja se vaihtoi keuhkon possun nenään. Kaikki kolme näyttävät kuitenkin maistuvan sille erinomaisesti. Riiahan on vähän malttamaton herkkujen syöjä, eikä aina jaksa kovin kauaa pureskella järsiä esimerkiksi tavallisia puruluita, mutta nämä Rouskis-herkut maistuivat erinomaisesti! 






Näissä herkuissa on kuitenkin kaksi selkeää miinuspuolta, jotka kuitenkin liittyvät myös toisiinsa. Ensinnäkin ne haisevat pussin avaamisen jälkeen aivan järkyttävältä ja haju jää myös käsiin, ellei käsiä pese käsittelyn jälkeen. Toinen on se, että pusseissa ei ole minkäänlaista sulkemismekanismia, joten haju todella leviää sitten koko huoneeseen. Avattuani ensimmäisen Rouskis-pussin, ihmettelin parin päivän päästä mikä hirvittävä haju huoneessani on. Äitikin kävi avaamassa ikkunaa täällä, muttei sanonut kuitenkaan mitään, luuli varmaan, että meidän Riia haisee pahalta, eikä kehdannut sanoa sitä (olemme siis olleet pari viikkoa lomalla lapsuudenkodissani). Lopulta kuitenkin avasin kaapin, jossa säilytin näitä herkkuja ja herran jestas, siellä haisi niin pahalle, ettei voi edes sanoin kuvailla. Sen jälkeen olenkin säilyttänyt Rouskiksia solmuun sidotussa pakastepussissa. Se on toiminut ihan hyvin. Olisi kyllä hyvä, jos ne pussit voisi jotenkin uudelleen sulkea, ettei tarvitsisi säilyttää muovia muovissa...

Mutta tiivistetysti: herkut maistuvat aivan mainiosti myös meidän vähän nirsollekin koiralle, pieni mittelspitz saa niistä jotain järsittävääkin ja itse tykkään, kun ne ovat luonnontuote, ei siis mitään turhia lisä- tai säilöntäaineita tai muuta keinotekoista. Ihan vaan oikeaa lihaa. Ja varmaan myös paljon turvallisempia, kuin esimerkiksi perinteiset solmuluut, jotka ovat sitkeää nahkaa. Tulemme varmasti ostamaan näitä varastoon, kun vanhat ovat loppumassa!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Katseet ensivuoteen

Kyllä alkaa olla ajatukset hyvin pitkälti jo vuodessa 2016. Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan jännitävä ja toiminnantäyteinen, sillä meillä on jo aika paljon suunnitelmia ainakin alkupuoliskolle vuodesta. Loppuvuosi sitten varmaan menee sen mukaan, kuinka meille näyttelyissä, kokeissa ja harrastuksissa käy kevään aikana.

Ensimmäisenä suuntaamme maaliskuussa Korpilahdelle ryhmänäyttelyyn. Maaliskuussa on tiedossa myös tokokoe, jos vain sinne suinkin uskallamme mennä ja mahdumme mukaan. Tosi moni muukin tuttu koiraharrastaja Jyväskylästä on suunnitellut tulevansa sinne kokeeseen, joten saa nähdä, kuinka sinne mahtuu... Seuran omat jäsenet ovat tietenkin etusijalla.


Seuraava näyttely meillä tulee olemaan Tampereen KV vappuviikonloppuna. Riian kasvattaja kysyi meitä jo kasvattajaryhmäänkin esiintymään, jonne tietenkin mielellämme menemmekin. Olemme suunnitelleet Riian parhaan koirakaverin, australianpaimenkoira Avan omistajan kanssa reissua sinne Tampereen koiranäyttelyyn, sillä ryhmät 1 ja 5 ovat samana päivänä, eli sunnuntaina. Siitä tulee kyllä tosi kivaa! Täytyy vaan vielä miettiä sitä, olisimmeko siellä yötä, vai olisiko se vain päiväreissu.



Olen suunnitellut osallistuvani myös ehkä Seinäjoen ryhmänäyttelyyn toukokuussa ja Jämsän kansalliseen kesäkuun alussa. Mutta näihin osallistuminen riippuu kyllä täysin siitä, kuinka Korpilahdella ja Tampereella menee, eli jos Riia saa vaikka vaan jotain H:ta molemmista, eikä kauhean hyvää arvostelua, niin sitten ei välttämättä mennä. Mutta Tuuriin ajattelin kuitenkin osallistua kesäkuun puolen välin tienoilla, sillä siihen on hyvä yhdistää kyläreissu minun kotiini. Loppuvuoden näyttelyistä en muuten tiedä, muuta kuin, että todennäköisesti myös erkkariin olemme menossa heinäkuussa. Ihan vain mielenkiinnosta. Oli näyttelymenestys sitten alkuvuodesta mitä tahansa, niin kyllä erkkarissa ihan mielenkiinnosta voisi lähteä käymään.


Tammikuussa J tosiaan aloittaa koirafrisbeekurssin Riian kanssa ja itse ilmoittauduin agilityn alkeiskurssille, joka alkaa myös tammikuussa. Lisäksi harrastamme siinä välissä tokoa, ostan varmaan jotain irtotreenejä sekä mahdollisesti häiriötreenikurssin, jonka ajankohta taisi olla helmi-maaliskuu. Kivasti on tekemistä, enkä meinaa malttaa odottaa!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Koska koirakuume loppuu?

Riia on nyt yhdeksän kuukautta ja viisi päivää vanha. Minä haaveilen salaa jo toisesta koirasta. Pehmeistä pennun tassuista ja pumpuliturkista. Rotuja mietin jälleen lähes päivittäin, mutta luulen, ettei se ehkä lopukaan koskaan. Minulla on nyt aivan täydellinen koira, jonka kanssa on tekemistä vielä vaikka kuinka. Silti joka päivä jaksaa mietityttää, mikä koira meille tulee seuraavaksi.


Olen melko varma, että kun jonain päivänä hankimme toisen koiran, tulee se olemaan myöskin mittelspitz, koska Riia on kertakaikkiaan vain täydellinen koira minulle. Lisäksi mittelit varmasti ajattelevat asioista suunnilleen samalla lailla ja sen vuoksi tulisivat parhaiten keskenään toimeen. Eikä kukaan voi vastustaa näitä ihania pörriäisiä!


Mutta toki mielessä on käynyt muitakin rotuja. Enemmän "tosissaan" pääsisi kisaamaan paimenkoirien (bordercollie, auspai, belggari) kanssa. Haaveeni on ollut lapsesta saakka se, että pääsisin edustamaan Suomea joskus jossakin lajissa jonnekin :D Se voisi olla toko, agility tai oikeastaan mikä vaan. Mitteli on ihana rotu ja sopii lajiin kuin lajiin, mutta ei sillä ehkä kuitenkaan ihan riitä motivaatio/keskittymiskyky/nopeus ihan maailman huippusuorituksiin. Joskus olisi kiva olla edes Suomen parhaita :P 


Minua kiinnostaisi myös pk-lajit. Niihinhän mittelillä ei tietenkään jo pienen kokonsa vuoksi ole oikeuksia. Mutta loppujen lopuksi kovinkaan moni pk-rotu ei sitten kuitenkaan iske minuun. Ainut, mitä voisin tosissani harkita on paimensukuinen lapinkoira. Se ja toinen mitteli ovat todennäköisesti ne vaihtoehdot seuraavaksi koiraksi. 

Jos ajatellaan seuraavan koiramme rodun top 3:sta, mittelin ja paimensukuisen jälkeen tulevat vinttikoirat. Olen aina ihaillut niitten jaloa kauneutta ja rakastan vinttikoirajuoksuja. Haluaisin joskus olla mukana vielä siinäkin toiminnassa. Vinttikoiraroduista kauneimpia ovat mielestäni venäjänvinttikoira, whippet, englanninvinttikoira ja afgaani. Mutta luulen, että afgaanilla on liian vaikea turkki ja borzoi ja grey ovat mahdottoman suuria. Päästäisivätkö ne päiviltä ihanat mittelini, kun luulisivat niitä jäniksiksi? Mutta whippeteistä olen aina pitänyt niiden luonteenkin puolesta. J vain inhoaa valitettavasti vinttikoiria täydestä sydämestään, koska ne ovat hänen mielestään rumia. Joten tämä toive ei kyllä ainakaan heti seuraavaksi toteudu. 


Mutta väänneltiin tätä asiaa niin tai näin, niin mitteli on kyllä ihan minun koirani. Se on mielestäni hyvänkokoinen, monipuolinen harrastuskoira ja erittäin nopea oppimaan.Kaiken lisäksi vielä kauniskin. Aivan täydellinen koira muuten, paitsi, että sen kanssa ei voi kisata pk-lajeissa. Mutta joskus, kun on isompi talo, oma piha ja vaikka lampaita (tai poroja ;)) niin voihan sitä hankkia sen pk-rotuisen ja vinttikoiran. Luultavasti kuitenkin, jos toinen koira tulee, kun asumme vielä kerrostalossa, se tulee olemaan mitteli. Ei nimittäin ole Riiaa parempaa koiraa!

Monet ovat kysyneet, teetämmekö Riialla pentuja. Luultavasti emme, koska en halua ottaa sitä riskiä, että jotain tapahtuu, kun enhän minä mitään mistään tiedä. Mutta ihanaa olisi silti saada samanlainen koira kuin Riia on, joten lähisukulaista voisi koittaa etsiä ;)


Riia ei nyt tosiaan ole vielä vuottakaan, mutta itsekseni mietin, että sitten, kun Riian kanssa olemme löytäneet ne omat lajit ja minäkin olen löytänyt lajeista oman suosikkini (oli se sitten Riian suosikin kanssa sama tai eri), voimme alkaa miettiä sitä uutta koiraa. Riia jää sitten harrastamaan niitä, mistä se kaikista eniten pitää ja uuden koiran kanssa suuntaamme sitten ehkä yhteen lajiin suoraan. Olisihan se aika mahtavaa, jos moni tuntisi minut mitteleistäni. Taitavista mitteleistäni. Ehkei sitä tarvitsekaan olla lajin huipulla, mitä jos olisikin rodun huipulla? ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Pikaiset kuulumiset

Me olimme Riian kanssa viime kesänä erään Jyväskyläläisen koirankouluttajan (Eläinapu) Tokon tulevat tähdet -tokokursseilla. Eläinavun Facebook-sivuilla julkaistiin joulun kunniaksi arvonta, jonka voittaja saisi ensi vuodelle ilmaisen kurssipaikan tai yksityiskoulutuksen. Ja minä voitin arvonnan! Vitsi miten siistiä, en ikinä voita mitään :D 

Päätin, että käytän voiton rally-tokon tutustumiskurssiin, eli pääsemme Riian kanssa keväällä/kesällä sitten rallyilemaan tokoilun vastapainoksi! Kuten varmasti huomaatte, minulla on kova tarve harrastaa koiran kanssa vähän kaikkea, koska olen joutunut olemaan niin monta vuotta ilman koiraa ja vain haaveilemaan siitä, mitä sen kanssa voisi tehdä. Mutta eiköhän se tästä rauhoitu, kunhan löydetään Riian kanssa ne meidän omat lajit!

Viime viikon tokotreeneissä meni aivan loistavasti, kävimme läpi kaikki alokasluokkaan kuuluvat liikkeet, eikä kouluttajalla ollut kauheasti huomautettavaa. Lisäksi Riia oli minulla koko ajan irti (koska erästä koiraa ei ollut siellä treeneissä mukana joten uskalsin pitää Riiaa irti...) eikä se karannut kertaakaan ja teki muutenkin loistavasti töitä! Hyvillä mielin siis maaliskuun kokeeseen! 

Ensi vuodelle on rallyn lisäksi tulossa kaksi muutakin uutta lajia: J menee tammikuussa koirafrisbeen tutustumiskurssille Riian kanssa ja itse haaveilen agilityn aloittamisesta. Sitä varmaan sitten, kun J:n ja Riian frisbee-kurssi loppuu, ettei tule liikaa kerralla. Itse kuitenkin jatkan luultavasti ainakin jollain tasolla tokoa siihen maaliskuun kokeeseen asti. 





Välillä olen miettinyt, pitäisikö pian hommata toinen koira, ettei Riialle tulisi liikaa treeniä ja harrastuksia. Toisen koiran hankkiminen tässä vaiheessa on kuitenkin tietysti vitsi, eihän Riialla ole ikää vielä paljon mitään ja sen kanssa harrastaminen on ihan alkutekijöissä, mutta olen puolittain silti ihan tosissani. Me olemme J:n kanssa nimittäin esimerkiksi väitelleet siitä, kumpi saa harrastaa Riian kanssa agilityä... Olisihan se siis ihan hyvä, jos molemmilla olisi omat harrastuskaverit :D 

No, nyt mentiin vähän jo aiheen viereen, kun tämän piti olla vain lyhyt kuulumispostaus. Olemme kotonani maalla viettämässä joulua koko "perheen" voimin ja haluan toivottaa kaikille teillekin oikein hyvää joulua!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Yksityistunti

Eilen meillä oli tokovalmennukseen kuuluva yksityistunti. Sain valita liikkeitä, joita haluan harjoitella ja joissa kouluttaja voi sitten meitä neuvoa. Ajattelin, että otamme ainakin sitä hyppyä, koska Riialla on ollut tosiaan sitä ongelmaa, että kun se kerran keksi, että siitä voi juosta ohi, niin se on tehnyt sitä sitten sen jälkeen aina. Viime viikolla kouluttaja antoi meille sellaisen neuvon, että koiran voi jättää kauemmaksikin esteestä, mutta itse pitäisi olla siinä melko lähellä houkuttelemassa koiraa hyppäämään. Ja niin teinkin viime viikolla silloin, kun hyppyä harjoittelimme.

Eilen Riia menikin joka kerta hypyssä innokkaasti ja iloisesti puomin yli noin vaan! Se vähän yllätti minut ja tietenkin vähän pisti myös jauhot suuhun, sillä olin ajatellut, että tämä on se liike, mitä nyt yksityistunnilla treenataan. Teimme sitä siinä aluksi varmaan viisi-kuusi kertaa ja kun se onnistui koko ajan ihan kokonaisena liikkeenä, niin kouluttaja totesi, että eiköhän treenata jotain muuta.

Niinpä halusin, että hän tarkistaisi meidän seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja kauko-ohjaukset. Seuraaminen meillä sujui tosi hyvin, otettiin ekaa kertaa kokeenomainen pitkä seuraamispätkä ilman nameja. Aikaisemmin, jos olemme harjoitelleet pitkää seuraamispätkää, niin olen palkannut Riiaa välissä. Nyt halusin kuitenkin kokeilla miten kokeenomainen pitkä ja ohjattu seuraaminen sujuu. Käännökset ja pysähdykset sujui tosi hyvin (aikaisemmin Riia on ollut ehkä vähän turhan innokas etenemään ja pysähdyksissä on pysähtynyt askeleen minun jälkeeni jääden sen vuoksi oman mittansa verran edelleni istumaan), mutta hallin toisella laidalla, jossa seinän toisella puolella oli meneillään hälinästä päätellen jonkin sortin pentukurssi, Riia jäi vähän jälkeen jäädessään kuuntelemaan meteliä. Kouluttaja antoi vinkiksi, että harjoittelemme edelleen lyhyitä seuraamispätkiä, pitkiä seuraamispätkiä nameilla ja sitten aina välillä niitä pitkiä pätkiä ilman nameja. 

Liikkeestä maahanmenossa ei ollut muuta ongelmaa, kuin minä itse. Kouluttaja huomautti, että hidastan omaa askellustani käskyn aikana ja se ei ole ilmeisestikään kauhean sallittua :D Minun oli myönnettävä, etten ollut edes tajunnut tekeväni niin. Se johtui kuitenkin varmasti siitä, että olemme harjoitelleet liikkeestä maahanmenoa ihan vaan tämän kurssin parilla-kolmella edellisellä kerralla, joten hidastan, koska oletan, että Riia tarvitsee siihen pysähtymiseen apuja. Totesimme kuitenkin kouluttajan kanssa, että Riia tietää, mitä sen pitää tehdä, eikä tarvitse apuja. Saimme siis suoritettua liikkeen, kuten kokeessa kuuluukin. 


Viimeisenä olikin sitten kauko-ohjaus. Siinä olen huomannut, että Riian liikerata vinoutuu hiljalleen, jos muuttaa asentoa useamman kerran. Alokasluokassahan liike suoritetaan seuraavasti: perusasennosta pyydetään koira maahan. Koira jätetään paikoilleen ja lähdetään itse vaaditun välimatkan päähän. Koira pyydetään ensin istumaan, sitten uudelleen makaamaan ja tämän jälkeen palataan koiran luo. Koira pyydetään takaisin perusasentoon. Olen treenannut Riian kanssa kurssin aikana useampaa asennonvaihtoa ja siinä huomaa, kuinka se alkaa vinoutua pikkuhiljaa. Kouluttaja kuitenkin huomautti, että vinoutuminen on kiinni siitä meidän perusasennosta.

Ensinnäkin, Riian perusasento saattaa olla itsessään välillä vino. Viimeistään se alkaa mennä vinoon siinä, kun käsken sitä maahan. Pieni koira on maassa ollessaan hyvin matalalla, joten se helposti ottaa etäisyyttä ohjaajaan maahan mennessään nähdäkseen tämän kasvot paremmin. Riia kallistuu toisen lonkkansa päälle ja on siten ihan hienovaraisen vino. Se on kuitenkin oppinut, että maasta noustaan takaisin istumaan etutassuilla, joten se ei istumaan noustessaankaan suoristaudu tasasaisesti molemmille persposkille, vaan on edelleen kallistuneena toiseen suuntaan. Eli läksyksi saimme treenata suoraa perusasentoa ja siitä suoraa maahanmenoa. 

Ihanaa saada oikeasti henkilökohtaisia ohjeita treenaamiseen! Ajattelin, että voisimme ennen koetta ottaa uudelleen yksityistunnin tai -tunteja tokosta, jotta joku kattoisi oikeasti, missä meillä menee vikaan. Mutta joka tapauksessa, vitsi tokoon syttyy joka kerta vaan suurempi ja suurempi motivaatio mitä enemmän sitä tekee! 


tiistai 8. joulukuuta 2015

Nyt myös Instagramissa!

Jos kiinnostaa, Riiaa pääsee seuraamaan nyt myös Instassa käyttäjänimellä MitteliRiia!
Instan kautta päivittyy nopeiten kuulumiset ja söpöimmät kuvat, kannattaa siis seurata myös siellä ja vinkata vaikka kavereillekin! Söpöyssaaste on taattu :D


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tokovalmennus jatkuu

Tänään oli tokovalmennuksen viides kerta ja vitsi tossa koirassa huomaa kehityksen! Meillä on ihan hyvä kouluttaja, vähän sekavaksi sen valmennuksen tekee se, että siellä on melkeinpä kaikista luokista (vissiin voittaja puuttuu) koirakkoja, eli kouluttajan täytyy revetä moneen suuntaan tunnin aikana ja neuvoo monella eri tapaa liikkeitä. Mutta joka tapauksessa hän osaa tarvittaessa neuvoa.


Riialla on siis mennyt valmennukset vähän niin ja näin. Sehän on siellä koirista nuorin ja selvästi keskittyy vähiten. Sitä ei (ainakaan enää, toissaviikkoisen episodin jälkeen, jossa se juoksi yhden uuden koiran luokse. Koira olikin irti ja se lähti jahtaamaan Riiaa, Riia kiljui kauhusta ja uusi koira sai naukattua sitä pepusta ennen kuin omistajansa sai sen kiinni. Riia pelkäsi tuota koiraa koko sen kerran ajan ja vähän vielä viime viikollakin.) kauheasti uskalla luottaa irti siellä. Lisäksi se on aikaisemmin laahustanut seuratessa, kapulanpidossa katsellut taivaalle ja estehypyssä juossut esteen ohi.


Omalla ajallamme olemme harjoitelleet kapulanpitoa ja seuraamista ilman, että nami on kädessä. Ja vitsit, tänään se teki kaiken todella hyvin! Se piti kapulaa ainakin vaaditut viisi sekunttia. Kouluttaja antoi minulle vinkkejä estehyppyyn, eikä Riia juossut kertaakaan ohi, vaan saimme tehtyä jopa kaksi täydellistä liikettä esteellä. Ja Riian seuraaminen oli superinnokasta ja tiivistä ja kaikki käännökset ja pysähdykset sujuivat. Liikeestä maahanmeno on nyt hallussa, samoin kauko-ohjaukset. Luoksetulonhan se onkin osannut jo kauan. Meillä alkaa siis olla alokasluokan liikepaketti hallussa!


Riiallahan ikää kisoihin olisi joulukuussa, mutta ajattelin tähdätä Jyväskylässä pidettävään tokokokeeseen 25.3.2016. En ole ikinä ennen kisannut tokossa koiran kanssa, joten se jännittää ainakin sata kertaa enemmän kuin näyttelyt. Uskon kuitenkin, että siitä selvitään, varsinkin, jos pystyy luottamaan siihen, että Riia oikeasti osaa liikkeet. Täytyy varmaan alkuvuodesta koittaa päästä jonnekin möllitokoon testaamaan omia hermoja ja ottaa joitain yksityistunteja tokosta. Saa nähdä kuinka meidän käy!