Riia vuosilomalla

Joskus vuosi, tai ehkä kohta kaksi vuotta sitten istuin eläin-ja ihmisfysioterapeutin ja urheiluhierojan pitämällä luennolla koiran lihashuollosta erityisesti agilityn näkökulmasta. Tuo ammattilainen suositteli, että urheilukoiralle pidettäisiin vuoden aikana kaksi kertaa 2 - 3 viikon mittainen täysloma, jonka aikana koiran kanssa ei harrastettaisi (juuri) mitään. Tuolloin koiran mieli ja keho pääsisivät kunnolla lepäämään, stressitaso laskisi ja keho palautuisi. Minä tahdon, että Riia saa harrastaa ja nauttia harrastamisesta mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman täysillä, joten olen pyrkinyt pitämään tuosta "kaksi kertaa vuodessa 2 - 3 viikkoa kerralla" -vuosiloma-ajatuksesta kiinni. Tällä hetkellä Riia on vuoden ensimmäisen lomansa toisella viikolla. 

Ajoitin loman sopivasti agilityjaksojen väliin. Meidän aksatreenit on tauolla kolme viikkoa ja seuraavat kisat ovat vasta kuun viimeinen viikonloppu. Pikkuisen huijaan täyslomassa tulevana viikonloppuna, kun lähdemme koko viikonlopun mittaiselle tokovalmennukselle, mutta en koe sen olevan niin paha asia. Tokossa kun ei keho rasitu ollenkaan samalla tavalla, kuin aksassa. Toki se ei mieltä auta millään lailla rauhoittumaan, mutta tämä nyt on parasta lomaa, mitä tällä hetkellä pystyn tarjoamaan. Saa se sentään melkein kaksi viikkoa olla täysin vapaalla (kaiken kaikkiaan 10 päivää putkeen) ja viikonlopun jälkeenkin lomailu jatkuu vielä muutaman päivän.

Mitäs me sitten olemme nyt lomalla puuhailleet? Riia on viettänyt sen täysin kotona ja pääasiassa koivet kohti kattoa. Olemme kuitenkin lenkkeilleet paljon. Olemme tehneet pitkiä hihnalenkkejä ja eri pituisia vapaita lenkkejä. Lisäksi olemme harrastaneet sellaisia "mietiskelylenkkejä", joissa edetään juuri niin kovaa, kuin sillä hetkellä kumpaakin kiinnostaa. Eli sekä Riia että minä olemme vain kuljeskelleet luonnossa nautiskellen, pysähtyneet tuijottelemaan puroa tai tutkailemaan metsäneläinten jälkiä viimeisissä lumikinoksissa, mitä jäljellä on. Eli todella rentouttavaa meininkiä!

On ollut vaihtelun vuoksi itsellekin jotenkin tosi mukavaa, että on saanut käyttää vapaa-aikansa pelkästään itseensä, tosin vasta pari päivää, sillä viime viikko oli töiden kannalta niin hektistä, että en olisi koirajuttuja ehtinyt varmaan edes tehdä. Mutta tällä viikolla on ollut ihanaa, että ei ole ollut kiire töistä kotiin tai salilta kotiin ja eilenkin vain kokkailin kahden seuraavan päivän ruuat valmiiksi iltasella, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Ai vitsi, kuinka ihanaa! 

Lomailumme jatkuu vielä viikonloppuun saakka näissä samoissa merkeissä, toivomme siis parempia ulkoilusäitä, kuin mitä tässä nyt on pari päivää ollut! Viikonlopun jälkeenkin jatkamme vielä muutaman päivän lomailua ja loppuviikosta treenien pariin takaisin! Sitten sekin on varmasti jo tervetullutta puuhaa! Pääsemme hallikauden jälkeen sitäpaitsi kesäkentille. En malta odottaa! 

Riian ensimmäinen joulu

Me vietettiin reilun parin viikon joululoma kotonani Alavudella. Muut keräsivät joulukiloja, mutta tuntuu, että Riia vain laihtui, koska pääsi juoksemaan ulkona vapaana kokoajan. Sen kanssa palloteltiin, heiteltiin frisbeetä tai muuten vain juostiin, eikä se meinannut kaiken tohinan keskeltä ehtiä edes päiväunia nukkua! Mutta aamulla nukuttikin sitten sitäkin enemmän.

Riialla oli seuraa meidän perheen porokoiran lisäksi joulupäivänä myös serkkuni cavalieristä ja kultaisesta noutajasta. Käytiin me morjestamassa myös pikkuista chihuahuaa sekä Riian kanssa samanikäistä leonberginkoiraa, jonka kanssa leikit eivät sujuneetkaan enää samalla lailla kuin kesällä, kun kaveri oli vähän kasvanut! Oma isoäitini hemmotteli Riiaa herkuilla melkein joka päivä ja iskän luona se kerkesi joka kerta ahmaisemaan herkulliset kissanruuat lattialta ennen kuin kukaan muisti nostaa niitä ylös.

Riia ehti hajottaa porokoiramme leluista varmaan puolet ja pikkuveljeni kerkesi suuttua sille siitä aika monta kertaa. Ollaan taas vissiin velkaa Pyrylle muutamat pehmolelut :D Lahjojakin Riia sai - herkkuja, leluja, frisbeen, aktivointipelin (joka esiintyy kuvissa) sekä haaveilemani pohjavillaharan. Nyt sitten vain ensimmäistä karvanlähtöä odottelemaan! Aktivointipeliin Riia rakastui heti ja myös hoksasi aika nopeasti sen idean. Pelihän pitäisi tietenkin säilyttää koiran ulottumattomissa, mutta koska emme ole vieläkään kunnolla asettuneet uuteen kämppään ja täällä vallitsee pieni tilanpuute, peli on tällä hetkellä tuossa olkkarinpöydän alatasolla ja Riia käy sitä vähän väliä tökkimässä siinä.

Tässä kuussa alkaa meillä myös frisbeetreenit ja myöskin agilityn alkeiskurssi. Jes!

Onnellisuus

Mä oon nyt tosiaan ollu tämän viikon lapsuuden kodissani. Täällä sitä on päässyt taas omille juurillensa ja kiinni siitä, mitä ite on. Oon nauttiny sydämeni kyllyydestä koiralenkeistä ja hyvästä ruuasta, isosta kodista ja tutuista asioista. Oon huomannu, että täällä voi oikeesti rentoutua ja nauttia elämästä. Jyväskylä ja kaupunkiympäristö ei sen puolesta oikeen sovi mulle. Oon kova stressaamaan ja kaipaan sitä, että saa vaan rauhassa iteksensä kulkea mettässä ja pelloilla, mieluusti koiran kanssa. Täällä totesin todellakin, että mun sielu kuuluu maalle. Toivon, että tulevaisuudessa voisin asettua pysyvästi asumaan jonnekin, jossa on paljon peltoa, mettää ja järvi. Pimeitä talvi-iltoja ilman valosaastetta ja armoton hiljaisuus, joka syntyy siitä, että läheisimmälle "isolle tielle" on matkaa pari-kolme kilometriä ja sankka mettä on siinä välissä. Niistä asioista on mun onnellisuus tehty.