Ajatuksia toisesta koirasta

Koirakuume on iskenyt minuun tosi isolla voimalla. Tilanne on kaikin puolin mitä parhain, koska mitään varsinaista estettä koiran hankinnalle ei ole. Ei tässä nyt ehkä ihan viikoista puhuta, monien käytännön asioiden takia, mutta uskaltanen sanoa, että toinen koira saapuu perheeseen vuoden sisällä. Suurin syy toisen koiran hankintaan on ehkä se, että treenaaminen kahdella koiralla, täällä pitkien treenimatkojen maassa, on vaan niin paljon käytännöllisempää. Kun kahden koiran kesken jakaa treeniajan, on treenaaminen myös paljon tehokkaampaa. Yksi syy lisää on myös oman koirakaverin saaminen Riialle. Se on tosi seurallinen koira, joka rakastaa koirakavereita ja leikkimistä. Oma "pikkusisko" olisi sille varmasti enemmän kuin mieluinen. 

Kauniita koiria. Riian isä juoksee Riian takana, sisko tässä etualalla ja äitikoira perässä. 

Minkäs rotuista kaveria me ollaan mietitty? No, meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa: se on joko mitteli tai joku muu kuin mitteli. Hehe. 

Mitteli on minulle sopiva rotu kaikin puolin. Ne ovat vilkkaita, energisiä, helppoja kouluttaa ja motivoida ja kaikin puolin mahtavia harrastuskoiria. Ainut syy, miksi tuleva koira ei välttämättä ole mitteli, on se, että minä tosiaan ehkä vähän haluaisin niitä pk-lajeja päästä kokeilemaan. 

Jos tuleva koira ei ole mitteli, se tulee todennäköisesti olemaan bordercollie, islanninlammaskoira tai mudi. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Noista eniten omakseni koen islanninlammaskoiran, mutta niissä on omat huonot puolensa (kuten varmasti kaikissa roduissa). Islanninlammaskoirien luonteenvaihtelut ovat niin suuria, että aikamoista arpapeliä on, sattuuko itselle hyvä harrastuskoira vai ei. Bordercollie taas ei tunnu omalta ollenkaan, vaikka se kaikkien rotutestien ja omien pähkäilyjen jälkeen tuntuukin minulle teoriassa kaikista osuvimmalta valinnalta. Mutta kun se on bordercollie. Priimusoppilas, hikipinko, täydellisyydentavoittelija. Toki tähtiin on turha kurotella minkään muun kuin bortsun kanssa, varsinkaan, jos tokosta puhutaan, ja todennäköisesti jonain päivänä minä haluan bortsun omistamisen ilot ja surut kokea, mutta en ole yhtään varma, että nyt olisi juuri se hetki. 

Kolmas vaihtoehtoni on mudi, joka on pitkäaikainen suosikkini. Niitä on viime aikoina näkynyt yllättävän paljon agilitykisoissa ja ihan tuloslistojen kärkipäässä. Seuraan Instassa ainakin paria mudi-käyttäjää ja ne koirat ainakin ovat tosi upeita. En vaan tiedä juuri mitään mudeista käytännössä, vaikka teoriassa tiedän paljonkin. Niiden sanotaan olevan kovia koiria, joilla on voimakas vartiointivietti ja jotka vaativat runsaasti sosiaalistamista. Minä olen tosi pehmeä ohjaaja ja siksi epäröin, onko mudi minulle liian kova koira. 

Mitteli tuntuu tämän kaiken jälkeen tutulta, turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta. Riia on ollut unelmakoira, joka toimii kuin ajatus ja joka on luotettava kuin kallio, vaikka ikä ei ole edes kolmea vuotta vielä. Sen kanssa elämä on helppoa. Tiedän kuitenkin kokemuksesta myös sen, millaista on elää vaikean koiran kanssa, joten valitsen rodun tarkkaan. 

Onhan mittelinpentu nyt jotain maailman suloisinta!

Kuinka kauan aion sitten miettiä? Minulla on salainen toive päästä jonain päivänä Helsingin messukeskuksen puppy-showhun pentuni kanssa joulukuussa. Eli kovin paljon minua ei haittaisi, jos pentu olisi syntynyt siten, että vuonna 2018 joulukuussa pääsisimme vielä puppy showhun. Ikärajat sinne on 5 - 9 kk, eli niin ollen pennun pitäisi syntyä ensi vuonna maalis - heinäkuun välimaastossa. Tokikaan tuo ei ole mikään yksi ja ainut kriteeri, joten jos hyvä pentu löytyy ennen sitä, niin en aio viivytellä sen takia, ettei me sitten päästäisikään enää joulukuussa puppy showhun. Mutta ehkä ensi vuoden heinäkuu voisi muodostaa eräänlaisen takarajan? Minä olen nimittäin maailman huonoin päätöksentekijä, joten voi olla parempi asettaa tällekin asialle joku "deadline", että mitään päätöksiä syntyy!