Kropanhuoltoa

Jyväskylässä käytin Riiaa aktiivisesti hierojalla. Hierontataukoa on ollut tässä noin puolisen vuotta muun muassa muuton takia. Toissaviikolla Riialle sattui treeneissä liukastumistapaturma märässä putkessa, joten päätin, että nyt on aika etsiä meidän uudelta kotiseudulta hieroja. Päädyin urheilukoirahieroja Minnaan. Arvasin, että Riian kroppa on jumissa pitkäksi venyneen hierontavälin sekä liukastumisen takia. Mutta silti vähän järkytti Minnan mielipide koirani kunnosta tällä hetkellä. Aluksi hän katsoi koirasta liikkeet ja totesi, että niissä mättää joku. Se kauhoo etujaloillaan kummallisesti. Siirryimme hierontahuoneeseen ja heti alkuun hän totesi, että koiran selkä on jumissa kaulasta häntäluuhun saakka. Minna hieroikin alkuun pitkään ihan rauhassa selkää, jotta saisi sen edes vähän pehmenemään. Lopulta asetettiin koira kyljelleen ja alue kerrallaan sieltä löytyi pahoja jumeja. Riian vasen kylki ja varsinkin takapää oli saanut kovan osuman. Sen puolen takajalkaa Riia ei meinannut antaa hieroa ollenkaan. Se jännitti sitä pitkän aikaa, ennen kuin Minna lopulta sai sen ojentumaan. Selän ja takapään lisäksi osumaa jostain syystä oli saanut myös rinta. Minna ei keksinyt sille syytä, mutta kuulemma koira oli ihan jumissa sieltäkin. Ainut, mistä Minna ei jumeja löytänyt, oli vatsalihakset. Muuten koiralla oli päällä melkein kokovartalojumi.

Minna sai oikaistua koiraa vasta pintapuolisesti ja sovittiin, että tullaan kuukauden päästä vielä uudestaan. Kauhomisellekaan ei löytynyt selitystä. Nähtäväksi jää, löytyykö sille. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin sanonut, että Riia kauhoisi etujaloillaan, joten luulisin, että sille joku selitys olisi. Toivottavasti jumit helpottuvat, kuten toistamiseen käydään Minnan käsittelyssä.

Vähän paha mieli tuli vaan siinä mielessä, kun itse tekee parhaansa, että oma koira voisi mahdollisimman hyvin. Joka treenejä ennen ja niiden jälkeen käymme Riian kanssa kiertämässä hyvät lenkit ja kotona vielä venytellään satunnaisesti. Ja sitten ärsyttää vielä se putki, jossa Riia liukastui treeneissä. Minä oikein rataa rakennettaessa ääneen totesin muille, että putkessa on vettä johon muut totesivat, että olkoot. Olisi pitänyt vaatia, että putkesta valutetaan vedet pois. Itsekin vaan yhdyin muiden mielipiteeseen siitä, ettei lämpimänä päivänä vesi putkessa olisi pahitteeksi.

No, pääasia, että kukaan ei ole kuollut. Kyllä Riia tästä vielä kuntoon saadaan. Pitää vaan jatkossa olla tarkka tuon putken suhteen, että se on treeneissä varmasti kuiva. Ja käydä nyt taas säännöllisesti sen kanssa hieronnassa. Onneksi se on kuitenkin oma, iloinen itsensä, eikä siitä missään vaiheessa ole huomannut edes, että se olisi noin jumissa. Siitäkin huolimatta, että Minna epäili, että on saattanut olla jo pääkin kipeä, kun selkä oli niin kauttaaltaan jumissa, niskoja myöten. Kurja juttu, kun ne eivät osaa puhua.