torstai 13. huhtikuuta 2017

Totuus Riiasta

Kuten varmasti jokaisessa koirassa, myös Riiassa on piirteitä, jotka mielelläni laittaisin vaihtoon. Monesti tulee täällä blogin puolella vain kehuttua Riiaa, koska päällisin puolin se on loistava harrastuskoira ja juuri omaan käteen sopiva. Kuitenkin jotkut asiat siinä on sellaisia, joiden kanssa ollaan saatu tehdä rutosti töitä ja tehdään vieläkin. 


Yksi itseäni eniten aivoon ottavista asioista Riiassa on sen impulsiivisuus. Koen, että Riian häiriöherkkyys ja kentältä karkailu, joka meille joskus oli ongelma, johtuvat sen impulsiivisuudesta. Riia ottaa häiriötä KAIKESTA. Oli sitten ihminen, koira, karvapallo kentällä, namin jäämiä, ilmastoinnin pauketta tai mitä vain, sen pää pyörii helposti 360 astetta ympäri KOKO AJAN, jossei siihen puutu. Olen joutunut tekemään sen kanssa paljon keskittymisharjoituksia, joskus ihan sekuntikellonkin kanssa, keskittymiskykyä sekunti sekuntilta harjoittelemalla. Silti impulsiivisuus puskee päälle tilanteissa, joissa itse en ole ehkä niin tarkkana, kuten vaikkapa lenkkien aluksi tai kisajännityksissä. Pihalle meno varsinkin aamuisin, kun itse ei yhtään jaksa välittää, on Riian kanssa rasittavaa. Se ottaa häiriötä kaikesta ja käyttäytyy kuin pellolla kasvanut, kun en jaksa puuttua siihen. Se haukkuu kaiken ihmisistä toisiin koiriin, jahtaa kadunlakaisukonetta tai pyöriä, tuijottelee ja kiihtyy. Se on tosi rasittavaa. En tiedä, oppiiko se siitä koskaan pois. Maalle muuttaessamme tilanne toki rauhoittuu, kun siellä ei mitään liiku missään, mutta se ei ongelmaa kuitenkaan kokonaan poista. 

Kentällä impulsiivisuus ilmenee siten, että jos en itse ole koko ajan skarppina, kuten vaikkapa kouluttajalle puhuttaessa tai kisajännityksissäni, koira helposti ryntää haukkumaan ihan pieniäkin häiriötekijöitä. Tai tutkimaan jotain karvatolloa. Olen erityisopettaja koulutukseltani ja Riia käyttäytyy kuin AD(H)D-oppilas. Sen aivot etsivät kokoajan jotain impulseja ympäristössä, jotain mihin reagoida. Ja sille kelpaa vaikka se karvatollokin. Paikoillaan pysymättömyyttäkin esiintyy, mutta onneksi ollaan saatu treenattua paikkamakuu satavarmaksi. Vaikka paljon työtä se on vaatinut. 

Kotonakin Riian on vaikea olla reagoimatta erilaisiin ääniin. Itseäni rasittaa aivan tuhottomasti, kun se joka ikisestä narahduksesta nousee katsomaan, mikä se oli. Se nukkuu yleensä aina sängyn alla ja kuinka rasittavaa onkaan, kun se juuri sinne päästyään nousee katsomaan, kun pudotan jonkun huulirasvan lattialle tai naapurin ovi kolahtaa. Joskus se myös pöhisee äänille, mutta luojan kiitos ei sentään hauku! 


Toinen rasittava ominaisuus impulsiivisuuden lisäksi on se, kun Riia käy käsiini kiinni. Mun kädet on ihan taisteluarvissa, kun se sekä turhautuessaan että innostuessaan ottaa niihin kiinni. Toisaalta arvostan sitä, että se ottaa kiinni asioista ja on sillä tavalla vietikäs. Harmi vain, kun se vietikkyys iskee yleensä käsiini. Ja lelunkin kanssa revitellessä sitä ei yhtään haittaa vahingossa napata sormesta. No, siihen olisi pitänyt tietenkin puuttua jo pentuna, eikä se nyt niin kauheasti haittaa. Vähän vaan noloa, kun olen joka treeneissä Haukkiksen lääkekaapilla tai kädet verillä...

Riia on myös helkutin itsepäinen ja juonitteleva. Jos se ei halua tehdä jotain, ei sitä voi siihen pakottaakaan, koska se vain lähtee pois paikalta. Tai vaihtoehtoisesti kääntää katseensa pois eikä reagoi mihinkään. Olen saanut sille aika hyvän työmotivaation kasvatettua ja sellaisia tilanteita, ettei se haluaisi tehdä jotain asiaa, esiintyy tosi harvoin. Yleensä vain silloin, kun se on väsynyt tai jostain syystä ahdistunut, kuten vaikkapa taannoin keinu-pelossa. Väsyneenä, jos se saa päähänsä, että hänhän lähtee tauolle, niin hänhän sitten lähtee. Ja jos on jano kyseessä, niin se menee vaikka seinäkkeestä läpi vesikupilleen. Toki se on koiran hyvinvoinnin kannalta hyväkin asia, että osaa määritellä sen, milloin koira ei vain jaksa. Riia ei tosiaan ole sellainen koira, joka tappaisi itsensä työllä. Ei todellakaan. Toisaalta semmoinen koira olisi ihana, sellainen joka niin kiihkeästi nauttii työnteosta, mutta eihän se kovin tervettä ole. 

Juonittelevuus tulee ilmi siten, että jos Riialla on jotain kiellettyä suussaan, tai sellaista, jonka minä siltä haluan syystä tai toisesta pois, se osaa kyllä juoksuttaa. Ja tietää olevansa nopeampi. Kaikista ärsyttävintä on se, kun se tuo sen esineen tai asian, vaikka nyt pallon, ihan siihen lähelle, mutta juuri kun olet kumartumassa ottamaan pallon siltä, se kääntää päätään juuri sen verran, ettet saakaan otettua sitä. Jos otat askeleen Riiaa kohti, se ottaa kaksi poispäin. Jos yrität syöksyä, se syöksyy nopeammin. Ja juuri vain sen verran, ettet saa siitä kiinni. Aarg!


Riia on muutenkin vähän liian fiksu ja ihmisiä hyvin lukeva. Kuten olen jo täälläkin kirjoittanut, olen saanut monta kertaa kuulla kouluttajilta, kuinka se kusettaa minua mennen tullen saadakseen herkkuja helpommin. Ja minä tyhmä tanssin sen pillin mukaan. Senkin lopettamiseksi tehdään kovasti töitä. 

Vielä yksi rasittava asia tulee mieleen: Riian tietynlainen herkkyys. Sille jäi aika pahat traumat silmätarkastuksesta, jonka jälkeen se ei ole antanut senkään vertaa ihmisten koskea siihen, kuin aikaisemmin antoi. Tämä tuo omat ongelmansa niin näyttelyihin, kuin vaikkapa tokon luoksepäästävyyteen. Ei se onneksi aggressiivisuutena purkaudu, mutta väistämisenä ja sellaisena paniikkina. Riia pyrkii vain pois. 

Olen kuullut sekä Riian äitistä, että sen parista sisaruksesta, että niiden kanssa on ollut jonkun verran haasteita tai jopa vaikeuksia. Uskon, että toisenlaisessa kodissa ja toisenlaisilla ihmisillä Riiassakin olisi paljon potentiaalia ihan mahdottomaksi ongelmakoiraksi ja kiusankappaleeksi. Olen kuitenkin itse käyttänyt aina melkein kaiken vapaa-aikani koiran kanssa harrastamiseen ja pyrkinyt pääsemään monien eri ihmisten koulutettavaksi ja todella myös ottamaan kaikista neuvoista opikseni. Vielä meillä on matkaa hyvin käyttäytyvään unelmakoiraan, enkä tiedä, päästäänkö sinne asti edes koskaan. Mutta Riiassa on juuri sopivasti ollut haastetta. Sen kanssa on kuitenkin loppujen lopuksi kiva harrastaa. Uskon, että kaikkiin ongelmiin pystyy vaikuttamaan. Pitää olla vain oikeat keinot. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti