Riia avoimessa luokassa

Tällä kertaa puhutaankin näyttelyistä. Ilmoitin nimittäin Riian Tuurin koiranäyttelyyn 11.6. Näyttelyissä Riia tulee esiintymään ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Eniten jännittää se, että tuomari on mies, mutta toisaalta on hyväkin saada kokemusta kivoista miehistä (kun ei niitä liikaa koirapiireissä pyöri, ei kivoja eikä vähemmänkään kivoja). Menestyksen suhteen olen jo aikalailla heittänyt toivoni, vaikka onhan Riialla junnuluokasta se SA ja hyvinhän se on sijoittunutkin. Eikä sillä EH:ta huonompaa olekaan, mutta silti jotenkin tuntuu, että se on ollut vain junnu- ja nuortenluokkien sormien läpi katsomista. Mitteleissä suositaan nykyään sellaista pommimaisuutta, pitkää ja runsasta turkkia sekä pientä kokoa. Riian säkä on noin 36 cm, joten se erottuu kyllä narttujen joukossa selkeästi isompana kuin muut. Omaan silmäänkin eroa on valtavasti, muut nartut ovat varmaan about tuon 30 cm. Karvaakaan Riialle ei ole siunaantunut edes murto-osaa siitä, mitä muilla nartuilla on. Omaa silmää Riia miellyttää kovasti. Mun mielestä mittelin pitäisi näyttää mitteliltä, eikä ylikasvaneelta pomeranianilta. Etenkin, kun tietää, että pommin pitäisi olla kääpiöversio mittelistä, joka on alkuperäinen saksanpystykorva. Mutta mitteleitä on näyttelyissä aina tosi paljon, joten menestykseen vaadittaisiin aika paljon tuuria. Vaikka hienoahan se olisi joskus saada edes yksi serti... 

Talvista rakennekuvaa Riiasta.

Ilmeestään Riia saa aina kovasti kehuja. Onhan se söpö, tiedetään!

Näyttelyihinhän mennään kuitenkin aina hakemaan sen tuomarin mielipide koirasta, joten eihän sitä tiedä, jos jonain päivänä satuttaisiin sellaiselle tuomarille, joka ei sano Riiaa "isoksi tytöksi" ja joka osaa arvostaa sen lihaskuntoa, hyvää rakennetta ja liikkumista turkin ja koon sijaan. Eikä se menestys ja tittelit loppujen lopuksi ole näyttelyharrastuksessa tärkeintä, vaan se, että pääsee näkemään tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Kaikista eniten odotan mitteli-ihmisten tapaamisen lisäksi sitä, kun pääsee näkemään Jyväskylän tuttuja. Tuurin näyttelyiden aikaan olemme jo asuneet pitemmän aikaa pois Jyväskylästä, niin on kiva, että ainakin siellä sitten näkee vielä vanhoja tuttuja naamoja.