Eilisen tokokokeen jälkeen päässäni on pyörinyt paljon ajatuksia siitä, minkä rotuisen koiran oletetaan pärjäävän missäkin lajissa ja miten minkäkin rodun oletetaan toimivan. Mitä tuomarin ja muiden kilpailijoiden päässä liikkuu, kun tokokilpailujen osallistujalistalla on niiden bortsujen, kelpieiden ja aussieiden seassa yksi mitteli? Mitä mahtaa miettiä tuomari? Millaiset paineet taas on perinteisten palveluskoirarotujen edustajien ohjaajilla tai seurakoirien kanssa harrastavilla?
Voisin aloittaa ajatuksilla, jotka ovat pyörineet omassa päässäni. Ensinnäkin, minulla on ollut valtavat paineet saada Riia toimimaan samalla intensiteetillä kuin erilaiset palveluskoirarodut. Sen takia lykkäsin tokokokeisiin osallistumistakin niin pitkään. Pelkäsin, että menemme sinne vain nolaamaan itsemme niiden bortsujen ja aussieiden sekaan. Ekan kokeen jälkeen puhkuin kuitenkin ylpeyttä: me tultiin neljänneksi, enkä muista oliko tokaksi tullut paimenkoira, mutta ekaksi ja kolmanneksi tulleet olivat kultsuja. Me voitettiin (ehkä) kaikki kisan paimenkoirat! Tokien kisojen jälkeenkin ajatukset olivat suht samanlaisia: olimme seitsemänsiä yhdestätoista koirasta. Edellä oli paljon paimenkoiria, mutta myös kaikki, jotka jätimme taaksemme taisivat olla bortsuja. Koko luokan voitti papillon ja kilpailun jälkeen sen omistaja päivitteli, että sai todennäköisesti jotain söpöyspisteitä. Todellisuudessa papillon vain oli oikeasti paras. Papillon voitti ihan oikeutetusti. Mutta jos minä olisin voittanut, olisin todennäköisesti ajatellut samoin. Ajattelen niin jo viidestä kympistämmekin. Vaikka oikeasti tavallaan myös tiedän senkin, että Riia oikeasti osaa ne liikkeet ja se teki ne täydellisesti. Se ansaitsi ne kympit.
Antaako tuomari söpöyspisteitä ja tuomitseeko se tiukemmin valtarotuja? Tokokokeiden säännöissä sanotaan, että arvostelussa pitää ottaa huomioon koiran rotu, mutta uskon sen tarkoittavan lähinnä sitä, että otetaan huomioon se, ettei berninpaimenkoira liiku yhtä ketterästi kuin bordercollie. En usko, että ainakaan kumpikaan noista tuomareista, kellä me olemme olleet, antoi meille parempia pisteitä sen takia, että mulla ei ole bortsua. Tätä ajatusta tukee ainakin se, kun juttelin erään bortsun ohjaajan kanssa ja hän epäili saaneensa niin hyvät pisteet, koska hänellä ON bortsu. Olen kuullut myös joitain juttuja tuomareista, jotka katsovat ei-palveluskoirarotuja nenänvarttaan pitkin ja ihmettelevät ääneen, miksi tuollaisen kanssa edes viitsitään yrittää. Täytyy toivoa, ettemme joudu sellaiselle tuomarille koskaan.
Mietin myös paineita, mitkä bordercollieiden, kelpieiden ja aussieiden, eri lajien valtarotujen ohjaajilla saattaa olla. Jos mittelin kanssa mokaa, voi vaan päivitellä, että tää nyt vaan on tätä mittelin kanssa. Onko nolompaa mokata paimenkoiran kanssa? Odottavatko tuomarit, yleisö ja muut kilpailijat sitä, että noiden rotujen kanssa pärjätään. Vaikka muiden kilpailijoiden suusta en ole samanlaisia ajatuksia kuullutkaan, itse pääni sisällä ehkä vähän odotan näiden rotujen osaavan ja pärjäävän ja siksi ihmettelen ohjaajia, joiden koirassa on selkeästi potentiaalia, mutta sen kanssa ei vaan olla treenattu tarpeeksi ja siksi ei onnistuta. Ymmärrän toki asian nuoren koiran kanssa ja harrastusten alkutaipaleela. Ja mun puolesta saa ilman muuta mennä kisoihin puolivalmiin koiran kanssa harjoittelemaan kisatilannetta. Itse en vaan siihen pystyisi. Minä haluan mennä kisoihin valmiin koiran kanssa. Silloin ei tarvitse niin paljoa jännittääkään!
Ajattelin noita valtarotujen paineita myös siltä kannalta, että rodun lajiharrastajien välillä ei välttämättä ole samanlaista kannustushenkeä kuin vaikkapa mitteleillä. Todennäköisesti päin vastoin. Voin kuvitella, kuinka joku, joka epäonnistuu bortsun kanssa, saattaa joutua selän takana merkitsevien katseiden kohteeksi. Tai vaikkapa eri kasvattajien välillä saattaa olla kilpailua siitä, kenen kasvatit pärjäävät parhaiten. En tiedä, onko muilla roduilla vastaavia, mutta Facebookissa on ryhmä Toko Spitz, joissa saa aivan mielettömän lämmintä palautetta aina kaikista treenivideoista sekä kullanarvoisia neuvoja, jos joku liike ei vaikkapa ota onnistuakseen. Siellä onnitellaan onnistumisista ja toivotetaan hyvät joulut ja pääsiäiset. Ihana ryhmä! Ja mikä parasta, olen Facebookissa tosi monen ryhmän jäsenen kaverikin, sillä on tullut nähtyä heitä ja tutustuttua esimerkiksi mittelimestaruuksissa tai sitten näyttelyissä. Ja toisia kannustetaan aina kovasti! Jotenkin tuntuu, ettei jossain bortsuryhmässä välttämättä arvostettaisi samanlailla alokasluokan tulosta 172/200. Saa sanoa, jos olen väärässä, olisi ihan mielenkiintoista kuulla!
Itselläni on siis kovat paineet onnistua, siellä kaikkien pk-rotujen keskellä. Oli kuitenkin ihana kuulla ekoissa kisoissa tuomarilta, kun hän kätteli minua, että arvostaa kovasti, kun harrastetaan myös näillä erikoisemmillakin roduilla, vaikka itse bortsuihminen olikin. Näiden kisojen jälkeen minulla on jotenkin sellainen olo, että koen juuri tämän omaksi jutukseni. Haluan näyttää, että muistakin roduista on tähän lajiin. Vaikka toisaalta olen myös sitä mieltä, että myös bortsut, aussiet ja kelpiet ovat koiria, joita pitää kouluttaa, eivätkä nekään ole mitään ruusukeautomaatteja. Silti. Onhan se pirun hienoa, kun oma pieni vahtipystykorva vetää viisi täyttä kymppiä. Meidän paikkamakuuryhmässäkin ainoana. Se pieni pystykorva siellä bortsun ja kelpien välissä.
Aussie piireistä voin ainakin sanoa, ettei siellä kukaan oleta ykköstulosta vaan, koska koira on rodultaan aussie. Aussie ryhmässä mennään enemmän periaatteella "jokainen koira on niin erilainen". Toiset onnistuu nopeammin ja toiset taas tarvitsevat enemmän treeniä, mutta kaikki onnistuvat kyllä. Treeniä vaan lisää.
VastaaPoistaTuosta paineestakin voin omalla kokemuksella sanoa, ettei sitä ole. Enemmän se oma halu saada paras mahdollinen tulos. Tein ehkä itselleni paineet siitä, kun Avan kasvattajalta ei ollut yksikään koira kisannut oikein muualla kuin näyttelyissä ja halusin olla "edes jossain se paras ja ensimmäinen". Ehkä halu näyttää, että on näistä näyttelylinjaisistakin harrastamaan. Käyttölinjaisten aussieiden omistajat tuntuu ajattelevan, ettei näyttelylinjainen ole harrastuksiin sopiva.
En ole itse ainakaan koskaan edes ajatellut, että eihän muut kuin palveluskoirarodut pärjää. Muutenkin on mielestäni erikoista alkaa katsomaan niitä rotuja, kun osaaminenhan on se millä on oikeasti väliä. Mokaaminen ihan sama millä rodulla ei ole omasta mielestäni ikinä noloa vaan saattoi vaan olla esim. huono päivä tai jännitys oli liian kova.
Kiva kuulla, ettei aussipiireissä oo ainakaan paineita. Ja hyvä, ettei ihmiset välttämättä aatele niin, että vaikka mitteli olis jotenkin huonompi. Niinkuin sanoit, yksilön ominaisuudet ja osaaminen ratkasee.
VastaaPoistaMutta toi jako näyttiksiin ja käyttiksiin on muuten jännä ja varmasti jakaa ihmisiä rodun sisällä. Oon yheltä nimeltä mainitsemattomalta bortsuharrastajalta mm. kuullut, että näyttöbortsut piippailee eikä niiden pää kestä työkäyttöä. Lisäks ne ois nii raskaita, että esim. agilityssä saavat vaan ittensä rikki.
Että voihan sitä olla just noin päin joittenki ihmisten kohalla, että näyttelylinjasia vähä katsotaan tietyissä lajeissa nenänvartta pitkin. Tai jokkut kattoo, tuskin suurin osa! Mutta se on ainaki varmaa, että käyttölinjasia katotaan nenänvartta pitkin näyttelyissä 😀
Erika
Pakko vielä lisätä tuosta, että kun ausseissa kaikki onnistuvat enemmin tai myöhemmin. Olis kyllä tosi mielenkiintoista päästä sellaiseb rodun sisäpiireihin, jonka kanssa paljon harrastetaan. Sielläkin varmaan saa paljon kullanarvoisia neuvoja. Mutta jotenkin kyllä itse ja kaikki oman rodun harrastajat arvostavat valtavasti vaikka alokasluokan koulutustunnuksia, kun niitä harvalla on. Mitteleillä kun oletusarvo on, että niiden kanssa ei harrasteta mitään :D
VastaaPoistaKyllä minä myönnän että minulla on vähän sama ajatus kun Lunan kanssa pärjätään (ja jos satutaan samalla voittaa kisan paimenet) niin se on melkein kuin tuplavoitto. :D Plus onhan se aina hyvän/hauskan näköistä kun "pikkukoira" vetää isojen joukossa. Ja olen huomannut että kun pikkukoira temppuilee kokeessa niin se yleensä saa yleisöltä naurut (ei mitenkään siis pahansuovasti), kun taas paimenen temppuillessa yleisössä enemmän voivotellaan että siinä meni turhia pisteitä.
VastaaPoistaTreenattiin Lunan kanssa pitkään yhden bortsu-uroksen kanssa ja mentiin sitten samaan alokasluokan kokeeseenkin (osittain ihan sen takia että bortsu oli aika reaktiivinen muita koiria kohtaan jos nämä muut yhtään reagoivat tähän urokseen. Kokeen järjestäjissä oli meidän kouluttaja, joka sitten sumpli meidät niin että tämä bc-uros oli paikallaoloissa reunassa ja minä Lunan kanssa siinä vieressä, kun bc ei Lunasta välittänyt. Heillä meni koe sitten mönkään (ja niin meni meilläkin siinä mielessä että minä möhlin meidän kokeen tallaamalla Lunan päälle pisteet tippui juuri ykkösen alle), mutta tätä bc:n omistajaa selvästi ärsytti ja hän totesikin että "hänellä kun pitäisi olla lajissa onnistuva rotu".
Cockereita nyt on varmaan enemmän tokossa kuin mitteleitä, mutta rodun rekisteröintimääriin nähden kyllä mitättömästi, kisaavia taitaa olla vuodesta riippuen 8-15 kappaletta. Suurin osa alossa, sekä pari jokaisessa ylemmässä luokassa (tällä hetkellä tietääkseni 2-3 avossa, 2 voissa ja 1 evl:ssä). Mutta tällä rodulla menee niin päin että tokovalioista kaikki (tai lähes kaikki) on näyttiksiä. :D Ainakin kun joskus pari vuotta sitten katselin niin kaikki oli näyttelylinjaisia, tilanne tuskin on muuttunut. Käyttiksilläkin tokoillaan, mutta yksikään ei ole päässyt "huipulle" asti.
Tuolla ausssieryhmässä kuulee ihan samaa, kuin bortsuissakin näköjään. Just, ettei pää kestä ja eihän ne nyt voi edes osata esim. paimennusta, kun ne on jalostettu juoksemaan kehässä. Ei käyttö- ja näyttöaussie nyt niin erilaisia kuitenkaan ole. Joo, käyttölinjainen on sellainen slimmi versio ilman karvaa, mutta esim. painoero ei ole kovinkaan iso. Puhutaan ihan muutamasta kilosta.
VastaaPoistaOmasta mielestä taas oli aika fiksua ottaa tuo näyttölinjainen, kun eihän sitä voinut silloin tietää, että tulee innostumaan näyttelyistä näin kovasti. Näyttelylinjaisen kanssa voi tehdä oikeastaan kaikkea mahdollista, kun taas käyttölinjaisen kanssa ei ihan kaikki onnistu.
Aussiessa kuitenkin tosi moni jää "vaan" kotikoiriksi. Useimmat harrastaa, mutta ne on ne tietyt ja samat joilta niitä tuloksia tulee. Kovinkaan moni ei aussien kanssa harrasta tavoitteellisesti vaan lähinnä siksi, koska se koiran pää sen treenauksen tarvitsee. Rally-tokon tultua on taas muutama enemmän lähtenyt ihan kisailemaankin. Näyttelylinjaisten kanssa harrastetaan huomattavasti vähemmän. Näyttelylinjainen otetaan, koska "se on helpompi". Käyttölinjainen on vähän kuin leimattu adhd koiraksi ja näyttelylinjainen on sit se, joka viihtyy kotona.
Jotenkin jännä kuulla, ettei mitteleiden kanssa harrasteta paljoa. Riiaa, kun on oppinut tuntemaan niin tuntuu, että kyllähän tuon rodun on pakko päästä itseään purkamaan jotenkin. Voi toki olla sit vaan niin yksilökohtaista. Välillä tuntuu, että Riia tekee miljoona kertaa paremmin kuin Ava.
Suski, toi on ihan totta. Yleisö melkeen odottaa, että se pikkukoira keksii jotain hauskaa. Ja ite ainakin annan järjettömän suuret hatunnostot sille viime kisan kärkikoiralle, papillonille. Jos voittaja olisi ollut bordercollie, olisin todennut vaan, että "no niinpä tietenkin." Nyt kirjoitan voittajakoirasta blogiini :P Ja kyllä itse on myönnettävä sekin, että jos katson vaikka jotain sm-agility tai toko lähetystä, toivon, että joku muu kuin bordercollie voittaa. Olisi ihanaa, jos eri lajeissa voisi pärjätä jollakin muulla kuin bortsulla :D Mutta sen takia ajattelinkin, että varmaan bortsujen omistajilla on tiettyjä paineita pärjätä, kun niiden koira on sen rotuinen. Ja monesti oon ite kuullut kentällä kahdenlaista lausetta, jotka on hieman ristiriidassa keskenään, mutta silti tosi yleisiä:
VastaaPoista1. Toi on ihan tarpeeksi hyvin ton rotuiselta. Voi olla, ettei sun ton parempaan suoritukseen kannata pyrkiäkään. Sun kannattaa varmaan harjoitella tätä näin... (erilailla kuin paimenkoirat). Nämä lauseet on sanottu minullle.
2. No kai se nyt osaa, kun se on bordercollie. (sanottu niille bortsun omistajille.)
Eli siis bordercollie osaa automaattisesti ja muiden kanssa ei kannata yrittääkään? Okei, tulee sitä itsekin sanottua asioita sen kummemmin ajattelematta, enkä nyt sillä lailla noista ole masentunut. Tuskin kouluttajat nyt ihan tosissaan noin ajattelevat. Kyllä se vaan vähän silti jää kaivelemaan ja tuntuu, ettei välttämättä oteta niin tosissaan, kun itellä on vaan mitteli.
Koiranetin tilastojen mukaan tänä vuonna tokokokeissa on käynyt kaksi mitteliä, joista Riia on toinen. Viime vuonna oli sentään kokeissa käynyt 17 eri yksilöä. Se on aika paljon sinänsä, mutta kuten sanoit, olematon määrä rekisteröinteihin verrattuna.
Ja Jenna, mun mielestä näyttelylinjasia aliarvostetaan ihan liikaa. Ei kai ne osaa paimentaa, jos niillä ei kukaan koskaan edes uskalla kokeilla sitä, ettei naureta pihalle! Ja sekin on ihan totta, että näyttelylinjainen on tavallaan kuitenkin monipuolisempi, koska sen kanssa voi niissä näyttelyissäkin käydä ja aivan varmasti siitä on samallailla harrastuksiin kuin käyttölinjaisestakin. Jonkun verran voi olla enemmän haasteita, mutta kyllä siitä ihan hyvän harrastuskoiran varmasti saa myös.
VastaaPoistaOnkohan täällä Jyväskylässä jotenkin korostunut sitten toi aussieiden osuus kisoissa, kun musta tuntuu, että niitä on aina kaikkialla ja ne saa aina täydet pisteet varsinkin rallysta :D Se voi kyllä olla totta, että niitä on aina ne samat. Ja onhan niitä nyt kuitenkin selvästi vähemmän kuin vaikka bortsuja, mutta jotenkin ne vaan itellä (ja Riialla) pistää niin hyvin silmään, kun tunnetaan Ava niin hyvin.
Mittelithän on hyvin pitkälle kotikoiria. Tai näyttelyt on kyllä suosittuja, mutta ei kyllä muut lajit niinkään. Ja ite ainakin tunnen moniakin yksilöitä, joissa olisi potentiaalia, mutta omistaja ei joko oo jaksanu lopulta ees mennä mukaan harrastamaan tai sitten ei jaksa hinkata sen koiran kanssa liikkeitä tarpeeksi. Ei sen koiran kanssa voi mennä kokeeseen, jossei se esimerkiksi kestä koirahäiriöitä tai jaksa pysyä minuuttia maassa. Tuntuu, ettei näiden kanssa oikeen jakseta yrittää. Mutta ei siinä, eihän nää työkoiria oo, niin harrastakoot jokainen just niin paljon kun tykkää.
Riiassa nyt varmasti on vaan se, että mä oon sen tähän määrään treeniä totuttanu. Varmaan se olis onnellinen pelkkänä kotikoiranakin, vaikka noin energinen ja innokas onkin. Mutta jos se olis menny jonnekin vaan kotikoiraksi, niin olis mennyt kyllä lahjakas ja innokas harrastuskaveri ihan hukkaan. Suuret hatunnostot kasvattajallemme, että valitti tän pennun tulemaan just meille.
Onnittelut tokomenestyksestä, niin siistiä! Kyllä mittelistä vaan on moneksi, kun viitsii nähdä vaivaa. :)
VastaaPoistaKiitos kovasti :) Niinhän näistä on!
VastaaPoista