Veelan iho-ongelmat

Kiinnitin huomiota siihen, että Veela raapii ja järsii itseään tavallista enemmän joskus marraskuun tienoilla. Erityisen häiritsevää oli yöllinen jalkojen napsuttelu, johon aloin heräilemään kesken yön, kun kiinnitin asiaan päiväsaikaankin enemmän huomiota. Ostin koiramessuilta Veelalle Yumegan Ichy Dog -öljyä ja ajattelin, että ehkäpä se auttaa. Jos kutina johtuu vaikka pakkasista ja sen aiheuttamasta kuivasta ihosta. Öljyn luvattiin auttavan 3 - 6 viikossa. Kuusi viikkoa meni, mutta kutina ei hellittänyt. Eräänä viikonloppuna huomasin, että Veela oli syönyt takajalkojaan niin, että niistä oli karva jo paikoin ohentunut. Heti maanantaina soitin eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo samalle päivälle. 

Veelan takajalka pahimmillaan.

Eläinlääkäri tutki Veelan tarkoin loisien varalta, koska sen hän sanoi olevan todennäköisin vaihtoehto ja se, mikä ensimmäisenä suljetaan pois. Loisia ei löytynyt, mutta varmuuden vuoksi saimme Stronghold-lääkityksen. Lisäksi mukaan lähti viikon kutinanestolääkekuuri. Kutinanestolääke auttoikin melko pian, mutta sen loputtua, kutina jatkui entiseen malliin. Piti odottaa vielä pari viikkoa, sillä kuulemma kolmessa viikossa näkisi lopullisesti, auttoiko Stronghold, eli oliko sittenkin kyse loisista, vai ei. No, minulle ei tullut mitenkään yllätyksenä, että kutina jatkui kolmen viikon jälkeenkin. Olinhan tarkistanut itsekin Veelan moneen kertaan läpikotaisin turkissa elävien salamatkustajien osalta, minkä lisäksi kutina olisi varmasti tarttunut Riiankin, jos loisista olisi kyse. 

Eläinlääkärin ohjeen mukaisesti aloitimme hypoallergeenisen ruokavalion ja jätimme tietenkin sen myötä kaikki herkutkin pois, jotka sisälsivät jotain muuta, kuin niitä ruoka-aineita, joita Veelan uudessa ruuassa oli. Lisäksi hain sille apteekista lisää kutinalääkettä, jota annettaisiin sille 2 - 4 viikkoa. Ajattelin, että syötän vanhan paketin lopun lisäksi uuden paketin kokonaisuudessaan. Siitä satsista riittää vähän reiluksi kolmeksi viikoksi. Ruokana Veelalla on tällä hetkellä Pure Naturalin hypoallergeeninen Grain Free Lamb, jossa on lammasta ja perunaa. Namitkin siis ovat pelkkää lampaanlihaa. 

Tilanne tällä hetkellä, kun hypoallergeenista ruokaa on syöty noin kaksi viikkoa ja toista lääkekuuria yhtä kauan.

Tällä hetkellä Veela kutisee edelleen jonkin verran. Ei jatkuvasti onneksi, mutta selvästi enemmän kuitenkin, kuin esimerkiksi Riia. Tästä ei tokikaan mitään kovin suuria johtopäätöksiä vielä voi vetää, kun on tuo kutinanestolääkekuurikin meneillään, toki puolta pienempänä annoksena, kuin se ensimmäinen kuuri oli. 

Kutinan lisäksi Veelan silmät alkoivat yhtäkkiä vuotamaan, mutta se on hieman vähentynyt uuden ruokavalion myötä. Yksi huono puoli uudessa ruokavaliossa kuitenkin selvästi on: Veela kakkaa järkyttävän isoja läjiä monta kertaa päivässä. Lisäksi treeninameja on tosi vaikea löytää pelkää lammasta. Käytännössä ne täytyy itse tehdä. Mutta olen valmis kyllä sen kestämään, jos kutina tällä loppuu ja jos kyse olisi todella vain allergiasta.

Aika näyttää, auttaako ruokavalion muutos, vai onko kyse jostain vakavemmasta. Valitettavasti sain kuulla, että Veelan kaksi pentuesisarustakin oireilevat samalla tavalla. Se herättää minussa pelkoa siitä, voisiko kyse olla jostain allergiaa vakavemmasta. Eläinlääkärin neuvon mukaisesti, odotamme kuitenkin rauhassa vielä lääkityksen loppumisen jälkeenkin kutinan mahdollista loppumista. Saimme ohjeen syöttää hypoallergeenista ruokaa ainakin kolme kuukautta, koska uuden ruokavalion vaikutus alkaa kunnolla näkyä vasta pitemmän ajan jälkeen. Mikäli koira vielä silloinkin kutisee, se menee jatkotutkimuksiin. Ei auta muuta kuin toivoa parasta. 

Riia fyssarilla

Oltiin toissaviikonloppuna käymässä kaverini luona Hyvinkäällä koirien kanssa. Tarkoitus oli ollut, että mentäisiin treenaamisen lisäksi rallytoko-kisoihin sunnuntaina, mutta valitettavasti kisat jouduttiin peruuttamaan hallin katon romahdettua lumen painosta. Niinpä kisaamisen jäi välistä, mutta sen sijaan tehtiin kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä.

Yksi isoimpia juttuja itselleni oli se, kun saimme Riialle fysioterapia-ajan sunnuntaille. Täällä Etelä-Pohjanmaalla on hankalaa saada koiralle aikaa minnekään muualle, kuin hierontoihin, koska toimijoita ei vain ole. Siksi olikin aivan mahtavaa, että kaverini tutulle fysioterapeutille sopi ottaa meidät vastaan sunnuntaina. 

Hieman yllättäen Riia sai fyssarilta erittäin positiivista palautetta. Riian liikkeet ja asennot olivat tasapainoiset ja symmetriset. Koira oli fyssarin mukaan erinomaisessa lihaskunnossa ja kireyksiä löytyi tällä kertaa vain takajaloista. Takajalkojen kireyteen fyssari epäili vaikuttavan liukkaat kelit sekä treenialustan vaihtuminen. Olemme treenanneet nyt alkuvuoden hieman kovemmalla alustalla, kun taas aikaisemman seuran hallin matto oli todella pehmeä ja joustava. 

Jatkosuositukseksi saatiin erityisesti takaraajojen venyttelyä liikeratojen aukipitämiseksi, mutta ei muuta erityistä. Ihanaa, että koira on kunnossa!

Kisat 10.2. Kuva Sami Ritoniemi

Tammikuun treenit

Tammikuun treenit kootusti:

7.1. Veelan ratakurssi

Veelan kanssa aloitimme koirakoulu Fiiliksen ratakurssin. Oli kiva mennä vaihteeksi valmiille radalle ja tehokkaisiin treeneihin, jossa tunnin aikana pääsi kahdesti radalle. Halliin oli rakennettu lyhyt putki-hyppy-kepit rata, joka muodostui kahdeksasta esteestä. Veelan kanssa ei tietenkään keppejä radan osana menty, vaan mentiin seitsemää muuta estettä eikä niiden kanssa ollut mitään ongelmia. Veela haki tosi hienosti hypyille ja putkille ja saimme siitä kehuja. Koska rata meni niin hyvin, ei jääty sitä hinkkaamaan, vaan kouluttaja ehdotti, jos tutustuttaisimme Veelan kujakeppeihin. Hän laittoi kepit kujaksi ja pienen epäröinnin jälkeen Veela haki hienosti kujalle ja tietenkin aivan täysillä. Mahtava alku! Toisella kierroksella kentälle otettiin rengas, pussi ja putki-pätkä. Renkaan Veela meni hienosti kylmiltään radan osana ja pussiinkin se meni rohkeasti sisälle. Päästiin melkein kokonaan laskemaan kangas lopulta. Mahtava pentu.

9.1. Itsenäinen toko/rallytreeni

Varasin itselleni tunnin läheisestä hallista ja menin molempien koirien kanssa paikalle. Otin Riialla tulevaa viikonloppua ajatellen ruutua, jääviä ja kaukoja, jotka menivät kaikki yllättävän hyvin. Ruutuun saatiin usea toisto hienosti aivan keskelle, mikä olikin meidän päivän pääagenda. Jäävät se erotteli hyvin, tosin vähän ärsyttävästi jätätti seuraamisessa. Kaukotkin menivät hyvin, joten ei niitä hinkattu sen kummemmin.

Veelan kanssa otin rallyrataa ja alkuun se meni ihan plörinäksi kovien kierroksien takia. Veela roikkui remmissä ja minun käsissäni. Sitten otettiin makupala käteen ja lähdettiin ottamaan rataa kyltti kerrallaan ihan rauhassa. Hitaassa kävelyssä Veela kerkesi istua, mennä maahan ja tehdä vaikka mitä temppuja, mutta muuten alkoi sujua hyvin. Teimme alokasluokan tasoista rataa, tosin ei remmissä, koska siihen roikkumiseen meni hermo. Pitää oikeasti alkaa harjoittelemaan remmin kanssa. Ensimmäinen koe lähestyy!

13.1. Riian koiratanssipäivä (oma postaus)

14.1. Veelan agilityn ratakurssi
Tehtiin rataa, jossa harjoiteltiin takaaleikkauksia. Veelalle laitettiin namialusta ja se haki esteitä hyvin. Siitä on tullut aika hyvin irtoava koira. Rengasta se ei tällä kertaa jostain syystä hakenut ollenkaan, vaan painoi helposti ohi, mutta saattoi olla liian vaikea vielä putken kautta täydessä vauhdissa suoritettavaksi.

Agilitykurssilta jatkettiin Veelan kanssa suoraan toiseen koirakouluun rallyn alotason ratakurssille. Alkuun Veelalla pärisi siellä aivan liikaa ja se oli tokomoodissa: tarjosi istumista joka kyltin väliin seuratessa ja kerkesi sieltä muutama maahanmenokin tulla. Suoraan se ei osannut tällä kertaa mennä maahan ollenkaan, vaan meni aina istumisen kautta. Lisäksi perusasennot olivat vinoja. Lopputunnista alettiin kuitenkin päästä paremmin hommaan kiinni, mutta sitten Veelalla iski totaaliväsy ja se alkoi taas uudelleen säätämään. Pitkät treenit yhdelle pienelle pennulle!

16.1. Riian agilitytreenit
Riian kanssa aloitettiin uudessa treeniryhmässä ja uudessa seurassa. Ensifiilikset ovat aivan katossa, sillä koutsi vaikuttaa erittäin kiinnostuneelta, innostavalta ja pätevältä. Hän tiesi ennakkoon meidän heikkoutemme ja osasi kertoa, miten niiden kanssa edetään (ilmeisesti siis kiinnittänyt meihin kisoissa huomiota). Harjoittelimme keinua, koska Riia on ruvennut roiskaisemaan sieltä kesken kaiken alas ja sen lisäksi otimme keppejä. Molempia tietenkin radan osana, mutta niitä vahvasti silmällä pitäen. Keinulla palkkasimme usean toiston ajan päähän asti juoksemista ja kepeillä harjoittelimme tarkkuutta ja nopeutta sekä sitä, että uskaltaisin jättää sen suorittamaan niitä itsenäisesti. Tästä on hyvä jatkaa.

Riian treenien ohessa harjoittelin Veelan kanssa rallykuvioita. Tällä kertaa sujui jo paremmin. Vahvistin suoraan maahan menoa sekä eri pysähdysasentoja (istu, seiso, maahan), suoraa perusasentoa ja rauhallista seuraamista. Toivo kisaa varten heräsi.

20.1. Eija Heinosen valmennuspäivä (oma postaus)

21.1. Omatoimitreenit Veelan kanssa
Varasin hallin omaan käyttööni puoleksi tunniksi ja ajoin paikalle vain Veelan kanssa. Teimme pikaisen rallyradan ja harjoittelimme vaikeimpia paloja: suoraan maahanmenoa sekä perusasennon suoruutta. Hyödyllistä pikkupuuhaa.

23.1. Riian treenit
Riian kanssa saatiin oikein tehotreenit. Harjoittelimme hankalaa keppikulmaa ja valssia keppien jälkeen, takaakiertoa tiukkaan kohtaan, johon ei vaan ehtinyt tyrkkäämään koiraa, ellei se osannut irrota kunnolla ja suorittaa radan mutkaa itsenäisesti sekä linjauksia. Minulla on niin paljon kehitettävää erityisesti noiden linjauksien kanssa, sillä jos vain seison paikallani ja ohjaan, minne pitää mennä, niin Riiankin vauhti hidastuu. Lisäksi ylikorostan ja varmistelen linjauksia niin, ettei koira pääse etenemään esteille lyhyintä mahdollista kautta, vaan joutuu tekemään kaarroksia. Aivan liikaa kalliitta lisäsekunteja. Keinua ja viimeistä keppiväliä oli selvästi viime viikosta pähkäilty, sillä kummankaan kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia.

27.1. Veelan alokasluokan ratatreeni
Kerrankin olimme sunnuntaina kotona, joten pääsimme paikallisen koirakoulun läheisemmälle toimipisteelle ratatreeneihin. Treenimatkaa vain vartin verran, joten melkeen voisi sanoa sen olevan naapurissa, verrattuna treenimatkaan, jota tavallisesti kuljemme. Teimme erittäin hyödyllisiä takapäänkäyttö- ja peruutusharjoituksia ensimmäisen puoli tuntia, minkä jälkeen oli radan vuoro. Peruutukset edessä meni Veelalla hyvin, koska olemme harjoitelleet sitä juoksareita varten. Sivulla peruuttamista emme juuri ole harjoitelleet, mutta pääsimme siinäkin hyvin alkuun, kun kouluttaja keksi laittaa meidät tekemään seinän vieressä - Veela nimittäin on niin vempula, että ehti pyöräyttää itsensä 360 astetta ympäri koko ajan, enkä saanut sitä ilman seinän tuomaa painetta peruuttamaan suoraan. Rataa varten saimmekin sitten läksyksi harjoitella lähtöä, sillä Veela on sellainen kaikki-mulle-heti -koira. Jos radalle ei lähdetä HETI, se alkaa kuupoilemaan, haistelemaan ja nousee asennosta tutkimaan vähän paikkoja. Kuitenkin, kun vauhtiin päästiin, Veela tuli hyvin mukana, eikä radalla oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Paitsi istumisen sijaan, se ehti tarjota maahanmenoa istu-eteen-sivulle-istu -kyltillä. Mutta olemme harjoitelleet niin paljon suoraan maahanmenoa, että erehdys oli ihan ymmärrettävää. Toisella kierroksella osasin varautua tähän eikä samaa mokaa tehty enää toista kertaa. Itse en tänään osannut myöskään laskea spiraalin tötsiä, joten henkistä valmistautumista minulle sen taidon hallitsemiseen koetilanteessa.

28.1.Veelan ratatreenit
Harjoittelimme pääasiassa Veelan kanssa vain sylkkäriä ja takaaleikkausta putkelle. Molemmat menivät tosi hyvin, eikä juuri ollut mitään ongelmia. Toisella kierroksella harjoittelimme hyvin pikaisesti takaaleikkausta pimeään putkikulmaan, koska halusin sille lisää imua takaaleikkauksiin. Tämä kohta ei mennyt kovin hyvin, koska oma etenemiseni ei ollutkaan niin looginen kuin ajattelin. Takaaleikkaus ei ollut koutsin ohjeistus, vaan omapäähänpistoni tuohon kohtaan ja jouduin toteamaan, etten oikeasti radalla ikimaailmassa tekisi sitä tuollaiseen kohtaan.

Jatkoimme suoraan taas rallyn ratatreeneihin, jossa eilisestä oppineena painotin rauhallisen lähdön tärkeyttä. Kun otin sen huomioon, rata sujuikin oikeastaan tosi hyvin. Palkkasinkin Veelaa vain kahdesti radan aikana ja sillä pysyi motivaatio silti tosi hienosti. Selvää edistymistä siis.

Viikonloppuna meillä olisikin ollut Veelan kanssa ensimmäiset rallytokokisat, mutta paria päivää ennen kisoja saimme tiedon, että hallin katto on romahtamaisillaan lumen painosta ja koko halli näin ollen käyttökiellossa. Ei auta muuta kuin kiikaroida seuraavat kisat tähtäimeen!

Koiratanssin koulutuspäivä... ja miksi kiinnostukseni lopahti

Pääsimme mukaan uuden seuramme järjestämään koiratanssin koulutuspäivään, joka oli toissa sunnuntaina. Koulutuspäivä kesti koko päivän ja menin sinne erittäin innoissani ja odottaen hauskaa ja toiminnallista päivää sekä paljon hauskaa tekemistä oman koiran kanssa. 

Koulutuspäivälle oli tosiaan varattu aikaa kuusi tuntia, joista ensimmäiset kaksi kuuntelimme luentoa siitä, mitä on koiratanssi. Luento oli hyvin asiapitoinen ja oli kiva, kun kouluttajalta sai koko ajan kysyä tarkennuksia, mutta oli se myös hieman puuduttava. Kävimme läpi asioita, jotka olivat tuttuja kaikille vähänkään lajiin perehtyneille ja luennon tyyli oli se, että kouluttajalla oli diat, jotka hän luki meille ääneen. Näin opetuksen ammattilaisena ja kiinnostavaan, aktivoivaan ja ajatuksia herättävään luennointitapaan yliopistossa tottuneena, hieman turhauttavaa. 

Luennon jälkeen alkoi käytännön osuus, joka sekin oli toteutettu todella huonosti. Käytössä oli pitkä kenttä, jonka toisessa päässä soi musiikki ja koirakon piti harjoitella suht lähellä mankkaa, jotta musiikki kuului. Lisäksi siellä päässä kenttää, missä treenattiin, on hallin keittiö/toimistotila, joten me muut treenaajat emme olisi päässee koirakon viereen kuuloetäisyydelle menemättä kentän laitojen sisäpuolelle. Kouluttajalla oli lisäksi kovin hiljainen ääni, joten kentän toiseen päähän ei kuulunut yhtään, mitä kouluttaja koirakolle kommentoi, eli käytännössä vain nähtiin, mitä tapahtui ja eihän sitä juuri kukaan jaksanut kauaa seurata. 

Jokaisella koiralla oli loppujen lopuksi aikaa kentällä n. 15 minuuttia. Minä itse olin vuorossa vähän puolenvälin jälkeen ja odotin omaa vuoroani varmaan noin puolitoista tuntia. Sinä aikana temppuilin Riian kanssa, kävin vähän kävelemässä ja koitin tsempata sitä jaksamaan siitä huolimatta, että se oli aamulla pari tuntia maannut häkissään ja nytkään ei vielä tapahtunut mitään. Riia on sen tyylinen koira, ettei sen kanssa voi mennä minnekään liian aikaisin, koska odottaminen väsyttää sitä.

Niinpä, kun pääsimme kentälle, minulla oli Riian sijasta mukanani jonkin sortin lahna. Yritin ensin vähän tehdä koreografiaani, mutta Riia oli ihan pihalla, eikä sitä kiinnostanut enää yhtään. Jouduin ottamaan herkut käteeni ja teettämään sillä tosi avustettuna koreografian, jonka siis olin suunnitellut etukäteen ja sitä olemme jonkin verran kotona treenailleet. 

Vaikka kouluttaja sanoikin, että meillä on ihan hyvän näköinen koreografia ja jos se onnistuisi kisoissa, niin voisimme saada kunniapalkinnon, jota koiratanssissa siis tavoitellaan. Ja jos lisäisin siihen vielä hieman etäällä suoritettavia temppuja. Mutta jotenkin minulla itsellänikin meni motivaatio aivan täysin, kun koira käyttäytyi niin kuin oltaisiin oltu rallyradalla: EVVK. Minä olin aikaisemmin halunnut harrastaa koiratanssia, koska olin ajatellut, että se voisi auttaa kisatilanteissa palkattomuuden sietoon, kun saisi koiran kanssa tehdä hauskoja temppuja, joista se palkkaantuisi. Mutta jos tässäkin lajissa olisi edessä samanlainen motivaationpuutetaistelu, mikä rallyssakin tämän koiran kanssa on, niin antaa olla. Meille riittää harrastukseksi oikein hyvin toko ja agility ja oikeastaan jopa parempi näin. Voimme keskittää koko treenitarmomme niihin lajeihin. 

Ehkä joskus koiratanssikipinä syttyy uudelleen, ehkä ei, mutta tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen, ettei minulla ole enää mitään tarvetta katsella meille koiratanssikisoja kisattavaksi.

Neljäs tulos avoimesta - ykkösjahti jatkuu

12.1. meillä oli tokokoe. Koe oli maajoukkueen valintakoe, eli pääasiassa EVL-koirille, mutta mukaan sai tulla myös muista luokista koiria, mikäli kokeeseen mahtui. Muille luokille koe oli tietenkin ihan tavallinen tokokoe. Olimme Riian kanssa ainoita avoluokassa ja tuomarina toimi Piritta Pärssinen. Koepäivä oli tosi mukava, sillä aamulla oli ensimmäisenä EVL-luokka, jossa oli kymmeniä koiria, joten meidän vuoro oli vasta kolmelta iltapäivällä. Meidän ei tarvinnut kovin kauaa odotella, kun tuomari kutsui meidän kentän laidalle, teki luoksepäästävyyden ja ilmoitti, että aloitetaan yksilöliikkeillä. Pärssinen on siitä mukava tuomari, että hän ilmeisesti teettää avon aina kahdessa osassa, ainakin molemmissa hänen tuomaroimissa kokeissaan, joissa olen ollut, on näin tehty. Meillä oli ensin liikkeestä seisominen, joka meni ihan hyvin. Ilmeisesti seuraamisen löysyydestä Pärssinen otti pisteen pois. 

Toisena oli seuraaminen, joka meni tosi huonosti, mutta onneksi pysyin itse rauhallisena ja se olikin tässä kokeessa tavoitteeni: etten ala varmistelemaan ja esim. taputtelemaan reittäni turhan takia. Seuraamisesta 6. 

Kolmas liike oli merkin kierto, joka meni ihan ok, tosin palaaminen oli vähän hidas ja perusasento hieman vino. Siitä 8. Neljäs liike taisi olla kaukot, jotka meni tosi hyvin siihen nähden, ettei Riia ole vielä koskaan tehnyt kaikkia vaihtoja kokeessa, koska on jäänyt kuupoilemaan jotain omiaan johonkin asentoon. Nyt kaikki vaihdot onnistuivat, mutta istumiset tulivat pompauttamalla takapään eteen, mitä se on nyt ruvennut tekemään. Ja meillä on siis kaukot, joissa takapään pitäisi olla paikoillaan, eikä päinvastoin. Kokeen jälkeen tuli mieleen, että onkohan sen selkä jumissa, kun se on ruvennut tekemään noin. Tästä vain 7,5, mutta olen tyytyväinen, että saatiin jotain, koska treeneissä tämä on kuitenkin satavarma liike. 

Viidentenä oli vielä hyppyliike, joka meni hyvin, mutta perusasentoon tullessa koira pomppasi reiden kautta ja jäi hieman vinoon. Tuomari oli tiukka, joten tästä vain 8,5. Tämän liikkeen jälkeen pidettiin tauko, jonka aikana sain käydä palkkaamassa koiran häkillä ja käytiin me siinä pissallakin. Kerkesin laittaa koiran jopa häkkiin, kun kentällä vielä häärättiin, mutta sitten liikkeenohjaaja huikkasikin jo, että tulkaa vaan, kun olette valmiita! Ihanan rentoa. 

Niinpä menimme takaisin kentälle ja ekana taisi olla liikkeestä istuminen, jossa taas seuraamisen löysyydestä pistevähennys -1,5. Eli tulos 8,5. Seuraava taisi olla ruutu, joka valitettavasti meni nollille, kun koira jäi nauhan ulkopuolelle puoliksi. Tämä ankarasti treenilistalle nyt oikeasti!

Seuraavana oli luoksetulo, josta saimme 9, enkä muista, että tuomari olisi kertonut, mistä pistevähennys meni enkä muista itsekään, mitä siinä tapahtui. Ehkä perusasento oli taas vino. Harjoittele tätäkin.

Nouto meni paremmin kuin hyvin. Se on Riian lempiliike, mutta myös tosi herkkä hajoamaan kokeessa, ehkä jännityksen takia. Tällä kertaa siitä 9 pistettä, eikä mitään muistikuvaa, mistä tuomari sanoi, vai sanoiko edes, pisteen lähteneen. Noudon jälkeen saimme taas poistua kehästä, minkä jälkeen tsekattiin, että nollakoirat olivat valmiita ja sitten suoraa paikkaistumiseen. Riia kihisi tässä vaiheessa vielä ihan kierroksilla, mutta luojan kiitos sain sen rauhoitettua oikeaan mielentilaan ennen kentän toista päätyä, jonne meidät oli määrätty istumaan. Jännitin aivan hulluna, että pysyykö se koko minuuttia, kun sillä pärisi niin pahasti ennen liikkeen alkua. En tiedä, oliko vieressä istuvilla isoilla, mustilla koirilla (gronttu ja bc) vaikutusta, mutta Riia ei edes hievahtanut istuessaan, eikä pälyillyt minnekään päin, mitä se yleensä jonkin verran tekee. Paikkaistumisesta 9,5, epäilen että kuono käväisi maassa jättäessä, kun en muutakaan selitystä keksi, miksi puoli pistettä puuttui kympistä. Kokonaisvaikutus oli 9.

Pistesaalis siis kaikenkaikkiaan 243,5, 2. palkinto ja luokkavoitto (kun muita ei ollut). Saimme 15 kg koiranruokaa ja suklaalevyn palkinnoksi, mikä oli iloinen yllätys. 1. palkinto jäi vain 12,5 pisteen päähän, mutta se jos jokin motivoi treenaamaan. Seuraavasta kokeesta ehkä jo se ykkönen!

Mun koirien ei ole pakko, vaan ne SAA tehdä

Olin tänään molempien koirien kanssa vanhan agilityseuramme järjestämässä valmennuspäivässä, jonne tuli vieraileva kouluttaja Eija Heinonen kouluttamaan tokoa ja rallya. Otin molempien koirien kanssa seuraamista ja lisäksi Veelan kanssa kapulan pitoa ja Riian kanssa ruutua. Aikaa per koirakko, oli peräti puoli tuntia, eli oikein sopiva aika minun koirilleni, kun tehtiin viidentoista minuutin pätkissä. Minulla oli siis treeniaikaa kokonainen tunti kaiken kaikkiaan. 

Seuraamiseen sain molempien koirien kanssa oikein hyviä vinkkejä. Veelan kanssa lähinnä seuraamisen rakentamiseen ja keston lisäämiseen pieniä kikkakolmosia. Riian kanssa taas keskityttiin pitämään kiinni kriteeristä ja vaatimaan koiralta tarkasti oikeita asioita, eli niitä, miltä haluaa sen oman seuraamisen näyttävän. Riian kanssa saatiin myös hyviä neuvoja ruutuun ja erityisesti sen erottamiseen merkin kierrosta. Riiallahan on ruudun paikka ihan hakusessa ja sen huomasin konkreettisesti tänään. Sitä siis vahvistamme ja treenaamme tulevaisuudessa.

Ajatuksia herättävin osuus tässä koulutuksessa oli kuitenkin kapulanpito-osio. Kapulan pito on vähän sellainen liike, mihin ihmisillä on tosi vaihtelevia näkemyksiä ja Eijan kanssa meillä menikin ajatukset tässä suhteessa aivan ristiin, vaikka muuten olinkin tyytyväinen hänen ohjeistuksiinsa. Hän oli sitä mieltä, että Veelalle pitäisi pakottaa kapulan pito niin, että koirasta pidettäisiin kiinni ja se kapula laitettaisiin sen suuhun eikä annettaisi pudottaa. Vaikka sitten joutuisi pitämään kuonosta kiinni. 

Olinkin vähän etukäteen pelännyt, että mitä jos ohjeistus olisikin tuollainen ja olin koittanut tsempata itseäni siihen, että minä en tuolla tavalla halua tehdä ja että myös sanoisin sen ääneen. En kuitenkaan saanut sanottua ja pari kertaa yritinkin Eijan oppien mukaan tehdä. Huomasin kuitenkin, että Veela selvästi ahdistui ja hämmentyi ja Eija huomasi varmaan minusta, että minäkin ahdistuin, joten hän alkoi lähinnä kertoilemaan, mikä tällä tyylillä opettamisessa on pointti, miksi hän tekee niin jne. Hän myös totesi, ettei koiran kanssa voi päästä EVL:ään, jos sitä ei ikinä pakota mihinkään. Että jotkut asiat on vaan pakko tehdä.

Minä kuuntelin siinä ihan hiljaa loppuajan, mutta kotimatkalla oli aikaa ajatella asioita. Päädyin siihen, että pakottaminen ei vain kertakaikkiaan ole minun juttuni. En usko siihen, etteikö koiran kanssa voisi päästä pitkälle pakottamatta. Ja vaikka se olisikin totta, niin sitten minä en sinne EVL:ään edes halua. Minulle tärkeintä on se, että koira haluaa tehdä hommia kanssani ja että sillä on kivaa. EVL:ään pääseminen (esimerkiksi) ei ole minulle itseisarvo. Jos en saa kapulan pitoa positiivisin keinoin opetettua (mitä epäilen vahvasti), en sitä halua koiralleni opettaa. Minä en ala koiriani pakottamaan mihinkään. Niiden ei ole pakko tehdä minulle mitään, vaan ne SAAVAT. Toinen vaihtoehto on se, että ne ovat yksinään häkissä. Ja voin kertoa, että minun koirani todellakin mieluummin tekevät minulle ja yrittävät parhaansa mukaan tehdä minulle oikein, jotta pääsevät palkintoihin (ruokaan tai leluun) käsiksi. Ja sen pitäisi riittää. Pakko ei ole tehdä mitään, mutta vaihtoehto ei myöskään ole se, että ne tekevät mitä haluavat. Ne joko tekevät, mitä minä haluan tai eivät tee mitään. Mutta sen ne SAAVAT itse päättää, kunpaa haluavat tehdä. Jos ei huvita pitää kapulaa, ei tarvitse, mutta ei sitten myöskään saa mitään.

Koiraharrastus on minulle tosi iso osa elämää ja tahdon treenata tavoitteellisesti ja toivonkin, että jonain päivänä ahkeruus ja ilo tehdä, palkitaan. Tahdon kuitenkin, että tekemisen ilo säilyy ja näkyy. Jos menestys vaatii pakottamista, en sitten ehkä menesty koskaan. Mutta sekin on ihan ok. Koira on minulle tärkeä omana itsenään, ei vasta sitten, kun sillä on nimensä edessä TVA. 

Veela 9 kk

Olen Veelan suhteen tosi innoissani tulevasta. Se on monella tapaa lupaava koira ja uskallan odottaa siltä paljon etenkin agilityn osalta. Agilitykoiraksi minä sen hankin ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Tokon ja rallyn osalta sen kanssa joutuu tekemään paljon enemmän työtä, kuin Riian kanssa ikinä, mutta agilityssä pienestä "tuhmuudesta" ja ennen kaikkea Veelan elämänasenteesta tulee olemaan paljon hyötyä. Veelan asenne on lyhyesti ja ytimekkäästi TÄYSIÄ JA HETI! Se tekee nimittäin kaiken täysiä ja tahtoo kaiken heti. Uskon, että agilityssä se tulee palkkautumaan jo ihan vain siitä, että saa juosta, kuten toki useimmat koirat. 

Veelan kanssa haastavinta tulee olemaan ehkä se, ettei se todellakaan mieti. Ja jo nyt on havaittavissa sen herkkyys lukea mun rintamasuuntaa. Jos jonnekin päin osoitan, niin sinne se painaa, tietenkin TÄYSIÄ ja siinä vaiheessa on turha enää sanoa mitään. Se meni jo. Sitä ei todellakaan tule saamaan kääntymään viime hetkellä, kun huutaa sen nimeä, vaan sen kanssa joudun oikeasti ennakoimaan ohjauksia. Siltä ainakin tällä hetkellä vaikuttaa. 

Veela on kotimittauksella 33,5 - 34 cm, mikä sekin enteilee hyvää. Minä todella toivon, että se jää minikokoiseksi. Ja eihän se toki enää kasva, mutta jos jotenkin epäonnisesti sen joku mittaakin mediksi... Aion kuitenkin ehdottomasti ajaa siltä kaikki karvat pois, kun mittaustilaisuus koittaa. Ihan vain varmuuden vuoksi. Sen kaulus on nimittäin extramuhkea ja ulottuu sään päällekin.

Veelalle on tavoitteena rakentaa juoksarikontaktit ja tarkoitus olisi, ettei se pääse puomille ollenkaan, ennen kuin se tietää, että mattoon pitää osua. Tällä tavalla sille ei, toivottavasti, pääse rakentumaan mielikuvaa puomilta loikkimiseen ollenkaan. A on aika varma este ilman opettamista Riiallekin. Siinä osumavarmuus on ehkä 80/20. Eli tarpeeksi hyvä. Toki siihenkin mattoa voi soveltaa ja varmasti sen tulen tekemäänkin, mutta ehkei A:ta ole niinkään tarpeen hinkata, kuin puomia. 

Veelan kanssa treenit jatkuu sekä Lagun pentukurssilla, että Fiiliksellä ratakurssilla. Olen tosi innoissani siitä, että saatiin treeniasia näin hyvin järjestymään, seuran vaihdosta huolimatta. 

Joulukuun treenit

Joulukuun treenit kootusti:

12.12.

Juoksaritreenit: Pääsimme vihdoin maton kanssa puomille ja harjoittelimme maton olemassaolon tiedostamista myös puomin päällä ollessa. Osumatarkkuus oli vielä aika 50/50, ylhäältä asti tultaessa, mutta koko ajan parani. Ehkä se siitä.

Riian treenit: Etenemisharjoittelua ja tutustumista ensi viikon "kisarataan." Hienoa etenemistä, eikä mitään suuria ongelmia. Riia ei hallinnut vippausta (testasin) joten harjoittelimme sitä. Niisto-sokkarilla sen sai kuitenkin taipumaan siihen kohtaan, missä vippausta olin käyttänyt, joten saimme puhtaan radan toisella kierroksella kuitenkin. Pussi meni kaikkien odotusten vastaisesti aivan täydellisesti. Riia teki sen, kuin olisimme sitä aina tehneet, vaikka edellisestä kerrasta on VÄHINTÄÄN puoli vuotta, varmaan enemmänkin. Mutta ihana yllätys. Toki sairasloman jälkeisellä korkealla viretilalla saattoi olla osuutta asiaan. 

Veelan treenit: Veelalla oli 14 esteen rata, jonka pääsimme alusta loppuun kolmessa osassa, eli pätkinä tehtiin pisintä, mitä Veelan kanssa on koskaan tehty. Onnistuin takaaleikkaamaan sen putkelle, minkä lisäksi huomasin, että se hakeutuu putkiin tosi hienosti. Hyppyesteille fokusointia pitää harjoitella vielä kovasti.

18.12. Veelan pentutreenit
Viimeinen kerta Veelan pentujen pohjataidot -kurssia. Treeneissä harjoiteltiin pakkovalssia, laukanvaihdoksia ja vippauksia sekä tarkistettiin pennun esteentarjoamisen taitoa. Veela tarjoaa todella hyvin jo esteitä ilman minkäänlaisia vihjeitä, joten koutsi kehoitti harjoittelemaan kovasti jo liike- ja äänihäiriönkin kanssa samaa hommaa. Pakkovalssi meni hyvin Veelan kanssa. Ei mitään ihmeellistä. Veela lukee hyvin ohjaavaa kättä. Vippaus oli vähän hankala ja sitä joudumme vielä harjoittelemaan. Veela helposti tarjoaa estettä suoraan edestä sen sijaan, että tulisi liikkeen mukana esteen "väärälle" puolelle. Laukanvaihtojen onnistuminen oli minulle suorastaan shokki. Teimme sellaisen harjoituksen, että siivekkeitä oli jonossa kolme kappaletta ja toisessa päässä jonoa koutsi piti pentua ja itse menin toiseen päähän. Sieltä piti kutsua pentu ja rintamasuuntaa vaihtamalla saada pentu vaihtamaan laukkaa niin, että se juoksisi siivekkeet pujotellen luokse. Jännä, miten se toimi jo noin pienellä pennulla!

19.12.
Juoksaritreenit:
Riia oli tänään jostain syystä puomilla aivan pihalla, eikä ottanut osumia ollenkaan. Jouduimme palaamaan takaisin maan tasalle harjoittelemaan. Koitimme nostaa kierroksia maassa ja saada sille samanlaisen viretilan, kuin sillä puomillakin on. Viretilan nostatus toimi ja saimme hyviä osumia mattoon maan tasalla. Tätä on siis jatkettava näin. Luultavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä toistoja.

Riian treenit:
Meillä oli sama rata kuin viime viikolla ja nyt tällä kertaa kisanomaisesti. Teimme Riian kanssa puhtaan radan ekalla yrityksellä ja voitimme "treeniryhmän mestaruuden." Palkinnoksi saimme possulelun ja puruluita. Toiselle kierrokselle löytyi kuitenkin korjattavaa. Minun pitää esimerkiksi luottaa koiraan edelleen paljon enemmän eikä jäädä haaveilemaan/ihailemaan sen menoa radalle. Täytyy muistaa edetä ja luottaa.

Veelan treenit:
Veelan treeniryhmälläkin oli pikku kisat viimeisen varsinaisen treenikerran kunniaksi. Veela tuli ekalla kierroksella tasoihin toisen koiran kanssa ja ne "voittivat" molemmat. Toisen kierroksen tulosta en rehellisesti sanottuna edes muista, mutta eipä tuolla niin väliä olekaan. Veela teki oikein hienosti hommia pitkällä radalla - oliko esteitä noin 13 molemmilla radoilla. Se irtoaa jo aivan superisti putkeen ja toisen radan lopussa irtosi hienosti jo hypyillekin. Hyvä siitä tulee!

Turhauttavaa epäonnistumista

Kolme rataa ja kolme hyllyä taas lauantain kisoista. Oli paljon hyvää pätkää, mutta sitäkin turhauttavampia huonoja. Koira toimi hyvin. Itse en. En ohjannut loppuun asti, en ottanut huomioon kaikkea mahdollista rataantutustumisessa. En ole opettanut koiralleni kontakteja kunnolla. Uimme Riian kanssa yhä syvällä epäonnistumisen suossa agilityn osalta. 

Onneksi se ei motivaatiolleni tee hallaa, mutta itseluottamusta se rapistaa. Itseluottamukseni koko lajin ja meidän tulevaisuutemme suhteen on aivan pohjamudissa. En oikein osaa sanoa, mihin tämän koiran kanssa kannattaisi enää tähdätä. Tarvitsen tavoitteita ja tahtoisin tavoitella isoja. Mutta pelkään, ettei se ole järkevää tai kannattavaa. Toisaalta tuntuu tyhmältä tavoitella vain sitä, että meillä olisi kivaa. Agilityn harrastaminen ON kivaa ja kisaaminenkin on kivaa. Sitä meidän ei tarvitse enää tavoitella. Mutta uskallanko ajatella, että olisimme joskus vielä kolmosissa? Menestys ei toki tule ilmaiseksi, se minun on ainakin ymmärrettävä. Kaikki tekevät kovaa työtä menestyksen eteen.

Pidän Riian kanssa nyt juoksarikontaktien opettelun pituisen tauon agiradoilta ja keskitymme harjoittelemaan kontakteja, jotka se kaikki roiskaisi lahjakkaasti alas edellisissä kisoissa. Teemme myös paljon keppitreeniä ja koitan keskittyä ohjaamisen opiskeluun. 

Epäonnistumiset opettavat ja olenkin varma, etten Veelan kanssa tule tekemään sitä virhettä, että meidän kontaktit on noin määrittelemättömät. Juoksariprojektihan meillä Riian kanssa on ollut hyvällä alulla, mutta talvisäät ovat vaikeuttaneet treenaamista. Se täytyy kyllä ottaa nyt asiakseen. Kontaktit on pakko saada kuntoon.

Ainakin Riian kanssa meillä oli eilen kivaa. On se ihana ja opettavainen harrastuskaveri, mutta menestys ei tule helpolla. Toisaalta, tuleeko se jollekin helpolla? Useimmille ehkä ei. 

Viime vuoden tavoitteiden toteutuminen

Listasin tässä postauksessa tavoitteita vuodelle 2018. Viime vuoden joulukuussa meillä ei ollut vielä kuin orastava ajatus Veelasta, joten tavoitteet koskevat pääasiassa Riiaa. Viime vuonna joulukuussa asetin uudelle vuodelle tavoitteeksi alkaa kisaamaan agilityssä. Sehän nyt olikin jo tuolloin toteutumassa, koska postausta kirjoittaessani olin jo ilmoittautunut meidän ensimmäisiin agilitykilpailuihin. Jo ekoista kisoista saimme ensimmäisen LUVAmme. Kisasimme noin yhdet kisat kuukaudessa ja kakkosiin pääsimmekin nousemaan kesäkuussa saatuamme samoista kisoista kaksi nollaa eli toisen LUVAn ja OIVAn. Tavoitteeni kakkosiin nousemisesta täyttyikin siis yllättävänkin nopeasti ja helposti. Noiden heinäkuun kisojen jälkeen ehdimmekin kisaamaan sitten enää parit-kolmet kisat, kun jouduimme saikulle + lähialueella oli tauko kakkosten kisojen järkkäämisestä ja viimeiset kakkosten kisat tälle vuodelle kävimme tekemässä toissapäivänä Tampereella. Loppuvuosi meni siis kisojen suhteen plörinäksi, mutta vuosi alkaa heti agikisoilla ensi viikonloppuna, joten eiköhän se taas tästä! 

Tokon suhteen asetin tavoitteeksi saada oikeus voittajaluokkaan. Se jäi toteuttamatta ja ylipäätään tokossa tuli kisattua tosi vähän tänä vuonna. Vain kolmessa kokeessa kävimme. Pitkä, kuuma kesä verotti omaa innostusta sekä treenaamiseen että kisaamiseen, joten se taitaa olla suurin syy, miksi tokokokeet jäivät vähemmälle. Kävimme kuitenkin kolmissa kokeissa saaden oikein hyviä tuloksia: 1x 2. palkinto ja 2x 3. palkinto. Ei hassummin. Tulevalle vuodelle kuitenkin toivon suurempaa aktiivisuutta myös tokokokeiden osalta.

Näyttelyissä minulla oli tavoitteena ensinnäkin käydä niissä ahkerammin. Se ei todellakaan toteutunut, vaan päin vastoin, huomasin, että minua ei oikeastaan kiinnostakaan käydä. Kaksissa näyttelyissä kävimme ja minua alkoi ärsyttämään, kuinka en jaksanut nähdä vaivaa näyttelyiden eteen, eli hädin tuskin harjasin koiran ennen näyttelypäivää ja menin paikallekin vasta viime tipassa. Ja koska Riiakaan ei niin näyttelyistä perusta, niin päätin jättää ne hommat muille. Kaksissa näyttelyissä kuitenkin tosiaan kävimme tuloksin AVO-EH ja AVO-ERI ja molemmista luokkavoitot. Ei siis hassummin, mutta se SA jäi saamatta. Ehkä Riia käy näyttelyissä tulevana vuonna, ehkä ei. Mutta mitään paineita en niistä kyllä enää aio ottaa.

Puhuin myös koiratanssikisoissa käymisestä, mutta se jäi nyt vielä toistaiseksi roikkumaan. Ehkä ensi vuonna! Myöskään luustokuviin ei tullut mentyä, vaikka sekin edelleen on työn alla. Mietin nyt vain, että veisinkö molemmat koirat sitten vasta kerralla. Tosin Veelan kuviin on vielä yli vuosi aikaa, joten katsotaan, jos vuonna 2019 Riia pääsisi kuvattavaksi.

Viime vuoden lopulla olin innoissani kaikesta tulevasta ja erityisesti uudesta valkusta agilityssä ja omien ryhmäläisteni kouluttamisen jatkamisesta. Olen ollut tuolla valmentajalla nyt koko viime vuoden ja hän on vienyt meitä paljon eteenpäin. Nyt vaan puhaltaa taas vuoden vaihtuessa uudet tuulet, kun vaihtuu sekä valkku että edustusseura. Yhtään en vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Muiden valmentamisen lopetin kesällä, kun koutsiparini muutti Etelä-Suomeen ja meille tuli Veela. Mutta hyvän ystävän sijoittuminen Etelä-Suomen ruuhka-alueelle on parantanut siinä mielessä meidän agilityelämänlaatua, että meillä on nyt tukikohta siellä, missä kisoja on joka viikko ja olemme sinne aina tervetulleita. Yhden kisareissun teimmekin sinne viime vuonna ja se oli yksi vuoden kohokohdista. Toinenkin oli suunnitteilla ja lähes toteutumassa, kunnes tuli se yskä... Mutta ensi vuodelle on jo sovittu ensimmäinen E-Suomen reissu huhtikuulle! Luvassa on Veelalle rallykokeet ja Riialle aksakisat. Mahtavaa! 

Vuoden suurin onnistuminen oli Veelan tulo. Viime joulukuussa Veela oli tosiaan vain ajatus, mutta sopiva pallero löytyikin heti keväällä ja kesäkuussa Vee muutti meille. Ensi vuosi näiden karvapyllyjen kanssa tulee olemaan varmasti mahtava. Vuosi 2018 oli myös ihan jees, vaikka ei kovin onnistunut tavoitteiden osalta. Pitkä, inhottava, kuuma kesä pilasi ison osan vuotta ja loppuvuoden pilasi usean viikon saikku. Mutta toivotaan, että ensi kesä on lempeämpi, hankitaan sumut neniin ja painetaan kaasua! Hyvää uutta vuotta kaikille!