Listasin tässä postauksessa tavoitteita vuodelle 2018. Viime vuoden joulukuussa meillä ei ollut vielä kuin orastava ajatus Veelasta, joten tavoitteet koskevat pääasiassa Riiaa. Viime vuonna joulukuussa asetin uudelle vuodelle tavoitteeksi alkaa kisaamaan agilityssä. Sehän nyt olikin jo tuolloin toteutumassa, koska postausta kirjoittaessani olin jo ilmoittautunut meidän ensimmäisiin agilitykilpailuihin. Jo ekoista kisoista saimme ensimmäisen LUVAmme. Kisasimme noin yhdet kisat kuukaudessa ja kakkosiin pääsimmekin nousemaan kesäkuussa saatuamme samoista kisoista kaksi nollaa eli toisen LUVAn ja OIVAn. Tavoitteeni kakkosiin nousemisesta täyttyikin siis yllättävänkin nopeasti ja helposti. Noiden heinäkuun kisojen jälkeen ehdimmekin kisaamaan sitten enää parit-kolmet kisat, kun jouduimme saikulle + lähialueella oli tauko kakkosten kisojen järkkäämisestä ja viimeiset kakkosten kisat tälle vuodelle kävimme tekemässä toissapäivänä Tampereella. Loppuvuosi meni siis kisojen suhteen plörinäksi, mutta vuosi alkaa heti agikisoilla ensi viikonloppuna, joten eiköhän se taas tästä!
Tokon suhteen asetin tavoitteeksi saada oikeus voittajaluokkaan. Se jäi toteuttamatta ja ylipäätään tokossa tuli kisattua tosi vähän tänä vuonna. Vain kolmessa kokeessa kävimme. Pitkä, kuuma kesä verotti omaa innostusta sekä treenaamiseen että kisaamiseen, joten se taitaa olla suurin syy, miksi tokokokeet jäivät vähemmälle. Kävimme kuitenkin kolmissa kokeissa saaden oikein hyviä tuloksia: 1x 2. palkinto ja 2x 3. palkinto. Ei hassummin. Tulevalle vuodelle kuitenkin toivon suurempaa aktiivisuutta myös tokokokeiden osalta.
Näyttelyissä minulla oli tavoitteena ensinnäkin käydä niissä ahkerammin. Se ei todellakaan toteutunut, vaan päin vastoin, huomasin, että minua ei oikeastaan kiinnostakaan käydä. Kaksissa näyttelyissä kävimme ja minua alkoi ärsyttämään, kuinka en jaksanut nähdä vaivaa näyttelyiden eteen, eli hädin tuskin harjasin koiran ennen näyttelypäivää ja menin paikallekin vasta viime tipassa. Ja koska Riiakaan ei niin näyttelyistä perusta, niin päätin jättää ne hommat muille. Kaksissa näyttelyissä kuitenkin tosiaan kävimme tuloksin AVO-EH ja AVO-ERI ja molemmista luokkavoitot. Ei siis hassummin, mutta se SA jäi saamatta. Ehkä Riia käy näyttelyissä tulevana vuonna, ehkä ei. Mutta mitään paineita en niistä kyllä enää aio ottaa.
Puhuin myös koiratanssikisoissa käymisestä, mutta se jäi nyt vielä toistaiseksi roikkumaan. Ehkä ensi vuonna! Myöskään luustokuviin ei tullut mentyä, vaikka sekin edelleen on työn alla. Mietin nyt vain, että veisinkö molemmat koirat sitten vasta kerralla. Tosin Veelan kuviin on vielä yli vuosi aikaa, joten katsotaan, jos vuonna 2019 Riia pääsisi kuvattavaksi.
Viime vuoden lopulla olin innoissani kaikesta tulevasta ja erityisesti uudesta valkusta agilityssä ja omien ryhmäläisteni kouluttamisen jatkamisesta. Olen ollut tuolla valmentajalla nyt koko viime vuoden ja hän on vienyt meitä paljon eteenpäin. Nyt vaan puhaltaa taas vuoden vaihtuessa uudet tuulet, kun vaihtuu sekä valkku että edustusseura. Yhtään en vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Muiden valmentamisen lopetin kesällä, kun koutsiparini muutti Etelä-Suomeen ja meille tuli Veela. Mutta hyvän ystävän sijoittuminen Etelä-Suomen ruuhka-alueelle on parantanut siinä mielessä meidän agilityelämänlaatua, että meillä on nyt tukikohta siellä, missä kisoja on joka viikko ja olemme sinne aina tervetulleita. Yhden kisareissun teimmekin sinne viime vuonna ja se oli yksi vuoden kohokohdista. Toinenkin oli suunnitteilla ja lähes toteutumassa, kunnes tuli se yskä... Mutta ensi vuodelle on jo sovittu ensimmäinen E-Suomen reissu huhtikuulle! Luvassa on Veelalle rallykokeet ja Riialle aksakisat. Mahtavaa!
Vuoden suurin onnistuminen oli Veelan tulo. Viime joulukuussa Veela oli tosiaan vain ajatus, mutta sopiva pallero löytyikin heti keväällä ja kesäkuussa Vee muutti meille. Ensi vuosi näiden karvapyllyjen kanssa tulee olemaan varmasti mahtava. Vuosi 2018 oli myös ihan jees, vaikka ei kovin onnistunut tavoitteiden osalta. Pitkä, inhottava, kuuma kesä pilasi ison osan vuotta ja loppuvuoden pilasi usean viikon saikku. Mutta toivotaan, että ensi kesä on lempeämpi, hankitaan sumut neniin ja painetaan kaasua! Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti