Agilitya: vuoden vikat kisat

Yskästä parannuttuamme kyllästyin totaalisesti siihen, että emme olleet päässeet kisaradoille sitten syyskuun. Niinpä menin ja ilmoittauduin Tamskin kisoihin ja eilen aamulla puoli yhdeksän maissa otimmekin Riian kanssa suunnaksi Tampereen. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Tamskin hallilla, mutta tiesin sen olevan Suomen suurimpia koiraurheilukeskuksia. Iso se kyllä olikin. Parkkipaikallakin oli liikenteenohjaajat. Vähän toista kuin Seinäjoella kotikisoissa. Kisaratoja oli kahdella kentällä yhtäaikaa ja täytyy kyllä sanoa, että alkuun olin ihan pihalla. Kysyin toimitsijoilta, että mitkä radat ovat menossa ja tuleeko medi kakkoset alkamaan ajoissa. Tilanne selvisi ja saatoin hyvillä mielin lähteä lämppälenkille. Siitä eteenpäin onneksi olin suht hyvin selvillä mitä tapahtui ja kummalla kentällä. 

Iso miinus näissä ison seuran kisoissa oli kuulutukset. Kuulin ainakin kerran jonkun olleen väärässä rataantutustumisessa, kun kuuluttaja kuulutti kenttien tapahtumia puhuen vain "metsän puoleisesta" ja "tien puoleisesta" kentästä. Eikö olisi ollut helpompi, jos ne olisivat oleet ykkönen ja kakkonen ja ne olisi selkeästi merkattu numeroin? Lisäksi oli todella häiritsevää, kun seurasi omaa rataa ja kuuluttaja edelleen kuulutti vain toisen kentän tapahtumia ja oman kentän sisäänheittäjän huuteluita ei kuullut kuulutusten alta ollenkaan. Olikin tosi hämmentävää, kun kuuli vain, että "seuraavana bordercollie..." kun näki, miten kääpiövillakoiraa tuodaan lähtöpaikalle. Onneksi kuitenkin kisakokemusta on sen verran, että osasin itsekin seurata tilannetta ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kisoista olisi jäänyt todella hämmentävä olo, jos nuo olisivat olleet meidän ensimmäiset! 

Mahtavaa oli kuitenkin nähdä Tampereen seudun harrastajien rotukirjo. Koiria oli toden totta laidasta laitaan, toisin kuin meidän kotikisoissa. Makseissa varsinkin hajonta oli totuttua paljon suurempaa: siperianhusky, saksanpaimenkoiria, greyhound, jopa irlanninsusikoira oli lähtenyt mukaan! Aivan mahtavaa! Ja radat menivät muutenkin todella sujuvasti ja nopeasti, edes rakentamisissa ei kestänyt kuin viitisen minuuttia hyvän organisoinnin vuoksi. 

Sitten niihin tuloksiin: ensimmäisellä radalla Riialla todella pärisi. Taas. Mutta se olikin odotettavissa. Ensimmäiseltä hypäriltä tulos 15,36. Ainakin kepeiltä toinen vitonen ja olisiko huonon ohjauksen vuoksi tullut putkelta kielto. Lisäksi aikavirheitä.

Toiselta hypäriltä 26,81 eli meillä ei riittänyt aika ja ratavirheitäkin saatiin 10. Kiellot kepeiltä ja pussilta. Mutta tuolla tuloksella sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin palkintojakin kotiin vietäväksi. Hypäreihin olen kuitenkin todella tyytyväinen, koska suunnittelemani ohjaukset toimivat, eikä saatu hyllyjä ja toisekseen, Riia teki kepit molemmilla kerroilla heti, kun oli vain päässyt niihin sisälle. Se kuumuu radalla edelleen liikaa, eikä kykene menemään keppeihin sisälle ilman, että käy ensin purkamassa minuun vähän paineita. Eli se käy keppien suulla, lopettaa, juoksee päin ja näykkäisee ja joudumme ottamaan uuden lähestymisen. Mutta hienosti se teki ne loppuun asti eilen, joten voin alkaa pikkuhiljaa luottamaan sentään siihen. 

Jouluaaton kuva kuvitukseksi

Eilen teimme vain yhden agiradan, vaikka niitäkin olisi ollut kaksi tarjolla. Odotetusti nappasimme vitosen puomilta ja vähän yllättäen myös keinulta. Lisäksi sekä Riia että minä olimme kolmannelle radalle mentäessä jo niin hapoilla, etten minä jaksanut ohjata kunnolla. Sen seurauksena saimme radalta yhteensä kolme kieltoa ja sitä myöten hylkäyksen. Agiradan jälkeen lähinnä nauratti, koska se oli aikamoinen farssi. Päätinkin, että ensi viikonlopun Seinäjoen kisojen jälkeen pidämme ainakin agiradoilta tauon ja harjoittelemme juoksupuomin kuntoon.