Miksi en vienytkään pentuani Messukeskukseen?

Joskus aikoinaan mainitsin tässä postauksessa ajatuksistani toisesta koirasta siitä, että toivoisin, seuraavan koiran tulevan meille niin, että sen kanssa olisi mahdollista päästä Messukeskuksen pentunäyttelyihin. No, Veelahan olisi saanut osallistua oikein hyvinkin Messarin pentunäyttelyihin, mutta jätin kuitenkin osallistumatta. Suurin syy tälle oli se, että Messarit ovat oikea tautipesäke. En halunnut ottaa sitä riskiä, että saisimme sieltä jotain ikäviä tuliaisia. Liian monen tutun koira on sairastunut Messarien jälkeen ja muutenkin koiranäyttelykeskusteluja seuranneena se ei vaikuta kovinkaan epätodennäköiseltä, että sieltä jonkinlaisen tuliaisen saisi. Tämä siis oli suurin syy. 

Toinen syy osallistumatta jättämiselle oli se, että en enää koe kovin mielekkäänä näyttelyissä kiertämistä ylipäätään, saati sitten aivan "turhia" pentukehiä. Pentukehäthän eivät ole virallisia, eli niissä koiralle ei anneta laatuarvostelua eikä koira tietenkään kilpaile esimerkiksi serteistä. Nykyään sentään pentuluokkien tulokset tulevat näkyviin Koiranettiin ja onhan se ROP-pentu mukava merkintä siellä, mutta kyllä koen, että yksi sellainen riittää, kun ei se loppujen lopuksi paljoakaan koiran todellisesta laadusta oikeasti kerro. Ennemmin säästän rahani ja aikani virallisiin kehiin sitten, kun ikä niihin riittää. 

Nautin kuitenkin täysin siemauksin turistina Koiramessuilla ja ne ovat ehdottomasti tapahtuma, jonne haluan joka vuosi päästä. Tällä kertaa ei tullut (onneksi) shoppailtua muuta kuin katoavaa tavaraa: koulutusnameja, puruluita, maitohappobakteereja sekä ravintoöljyä. Olen selvästi saavuttanut pisteen, jossa koirillani kertakaikkiaan on kaikki tarvittava.

Aika messuilla meni todella nopeasti emmekä juuri ehtineet esimerkiksi rotukehiä seurailla, mutta sentään loppukilpailut päästiin näkemään lähes kokonaan: vain muutama ryhmä jäi puuttumaan, kun jouduimme lähtemään jo junalle. Tuliaisina maallisen omaisuuden lisäksi messuilta on jälleen valtava koirarotufiilistely, harrastuskuumeilu ja sydäntä pakahduttava rakkaus harrastustani ja kaikkia koiratuttujani kohtaan. On ihanaa, että kerran vuodessa järjestetään tapahtuma, jossa pääsee täysillä fiilistelemään koiria muiden yhtä pöpien ihmisten kanssa.