torstai 13. heinäkuuta 2017

Agilityä: kuinka kehittyä paremmaksi ohjaajaksi?

Eilen treeneissä meillä oli kaksi kokonaista rataa treenattavana sisältäen kontaktiesteistä puomin ja keinun sekä kepit. Molemmissa oli aika paljon kiemuroita ja vaikeahkoja ohjauksia, mutta myös paikkoja, jonne oli vaikea ehtiä, ellei ole skarppina ja päästä koiraa irtoamaan. Ohjauskuviot meillä meni ihan hyvin koiran puolesta. Riia meni juuri sinne, minne sen ohjasin ja juoksi väärään suuntaan, jos en ohjannut. Vauhtiakin sillä oli hyvin. Mutta hitto kun alkoi turhauttamaan oma huonommuus. Eilen radalla minä en jaksanut juosta. En ehtinyt oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Unohdin ohjata. Hengästyin niin, etten jaksanut huutaa ohjeita. Hidastelin. Pysähdyin. Mietin. Miksi se on niin vaikeaa?

Maisemia jäähdyttelylenkiltä.

Treenin jälkeen mietin jo, että jossakin toisissa käsissä Riia olisi varmasti jo kisaava koira, vaikka typeräähän niin on ajatella. Se on mun koira, eikä sille ole väliä, kisataanko me vai treenataanko vaan, kunhan tehdään jotain. Mutta jos sillä olisi paremmalla fysiikalla varusteltu ohjaaja saisi siitä koirasta paljon enemmän irti. Agility on aika vaativa laji ohjaajalle. Ohjaajan pitää pystyä juoksemaan lujaa, pitkän matkan ja tehden nopeita käännöksiä ja suunnanmuutoksia samalla. Joskus joutuu juoksemaan jopa takaperin vähän matkaa. Kun katsoo huipputason agilityurheilijoita, niin ovathan he hyvässä kunnossa. Harva huipulla harrastava agilitaaja on vaikkapa ylipainoinen. Toki koirallakin on oma osuutensa lajissa ja jos ohjaaja vain on hidas, niin koira täytyy opettaa irtoamaan ja toimimaan radalla itsenäisemmin ja lukemaan ohjauksia kauempaa. 

Tiedän ja tiedostan sen, että treenamalla koiraa itsenäisemmäksi, minun ei tarvitsisi olla niin nopea. Mutta kun minä HALUAN olla. Minua ärsyttää niin paljon, kun en jaksa juosta treeneissä. Ehkä yhden kerran radan läpi  joo, mutta sitten, kun otetaan vaikka toisen kerran heti perään, alkaa tehdä jo tiukkaa. Eilen varsinkin tuntui tosi raskaalta. Onhan se totta, että kaikilla on päiviä, jolloin jaksaa enemmän ja joskus vähemmän, mutta ärsyttää, kun tulee niin paljon epäonnistumisia ja huonoja ohjauksia sen takia, ettei vain itse enää jaksa. Ei siinä ole mitään järkeä, jos vaan huiskii treeneissä menemään ja jos jaksaa vain yhden kerran kunnolla vetästä radan tunnin aikana. Eilenkin meitä oli treeneissä vain kaksi, joten treeniaikaa tuli aika paljon yhdelle koirakolle. Minä olisin halunnut saada siitä enemmän irti ja oltaisiin voitu saadakin, jos minä en olisi hyytynyt. 


Olen yrittänyt tänä kesänä panostaa enemmän omaan kuntoiluuni. Olen käynyt juoksemassa lenkkejä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta lisäksi olen käynyt kolmesti viikossa salilla ja siellä kyllä motivoi aina se ajatus, että jonain päivänä voisin olla agilityurheilun huipulla ainakin Suomessa. Poljen kuntopyörää hampaat irvessä ja vain mietin, että mun täytyy jaksaa juosta. Kyykkään, jotta jalkoihin tulisi räjähtävyyttä, teen vatsa- ja selkälihaksia, jotta ne tukisivat kehoani mahdollisimman hyvin juostessani. Mutta hitto teki mieli hakata eilen päätä seinään. Mä olen niin huono(kuntoinen)! 

Toki ymmärrän sen, että olen harrastanut agilityä aktiivisesti vasta vuoden ja Riia on ensimmäinen oikea agilitykoirani. Ei me voidakaan olla vielä kovin hyviä. Lisäksi mulla ei ole juuri minkäänlaista liikunnallista taustaa. Moni huippuagilitaajahan on urheillut pienestä saakka. Esimerkiksi jalkapallon kautta saa agilityyn tosi hyvän pohjan. Omaa fysiikkaansa pystyy kyllä kehittämään, mutta tämmöisenä perus pullamössökansalaisena se vaatii ehkä vaan vähän enemmän. Kuntosali on ihan hyvä paikka lihasmassan kasvattamiseen, mutta avainsanana on lajiharjoittelu. Kunto ei kasva kuntosalilla rautaa pumppaamalla. Juoksukunto kasvaa juoksemalla. Agilityssä tarvitaan nimenomaan vieläpä nopeuskestävyyttä, eli sitä, mikä minulta juuri puuttuu. Jaksan kyllä hölkätä vaikka kymmenen kilometriä, mutta täysiä jaksan juosta ehkä 15 metriä. Se on liian vähän ja siihen on nyt pakko panostaa. 


Miten te kehitätte omaa kuntoanne, jotta jaksatte radalla? Jos jollakin on vinkata jotain hyviä ohjeita agilityohjaajan fysiikkatreeneihin, niin kommentoi ihmeessä. Saa ehdottaa myös, jos tiedät jotain agilityohjaajille tarkoitettuja valmennuksia. Muistan lukeneeni yhdenlaisesta joskus, mutta en muista enää millään, kuka sitä järjesti. 

5 kommenttia:

  1. Oman kunnon kehittäminen on kyllä mulla ihan todella heikkoa. Haluaisin ehkä käydä salillä mutta olen liian pihi enkä kyllä ilman apua uskalla alkaa itsenäisesti mitään tekemään. Aloitin juoksuohjelmankin mutta se jäi kesken kun sain flunssan. Tavoitteena on kyllä jatkaa sitä kunhan tästä parannutaan. Mutta kyllä ärsyttää ihan sama asia, kun ei vaan jaksa juosta. Nyt koira on toki saikulla, mutta ollaan oltu ykkösissä jo reilu vuosi. Minä en ole todellakaan koirani tasoinen ohjaaja ja se näkyy agiradalla. EI olla noustu kakkosiin ihan vaan mun takia. Milloin en ohjaa ollenkaan ja milloin ohjaan väärään paikkaan. Mutta lohdutan itseäni sillä että Tilda on mun eka agilitykoira, en mie voikkaan vielä olla mikään superhyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, toisaalta pitäisi olla itelleenkin armollinen: ekan koiran kanssa vasta opitaan asioita. Periaatteessahan se aksakunto nousisi sillä, että vaan juoksisi säännölliseti, täysiä, käännöksiä tehden ja lyhyitä pätkiä. Esim vaikka viivajuoksua. Mä oon vaan niin huono motivoitumaan tommosesta treenistä, jonka kehittelisin ite. Tarttisin jonkun sanomaan mulle, mitä tehdä, millä tavalla ja kuinka usein. Silloin säilyisi motivaatio paremmin. Itse jaksan tehdä tommosta viivajuoksuhommelia sen yhden kerran, enkä sitten ikinä enää,
      jos kukaan ei sanele mulle tarkkoja ohjeita 😂

      erika

      Poista
  2. Sporttitassulla on ainakin aksaajille suunnattuja verkkofysiikkavalmennuksia/treeniohjelmia, mutta niiden nettisivut on nyt rempassa.

    Samaistun kyllä vahvasti tähän, olisi kiva jaksaa enemmän ja päästä kovempaa! Mä vaan vihaan juoksemista noin muuten :D Yks mihin ollaan paljon kiinnitetty huomiota meidän agitreeneissä on juoksutekniikka. Aika usein, kun mä luulen meneväni täysiä, hölkkään tosiasiassa surkealla tekniikalla ja puoliteholla - tän huomaan vasta videolta tai kun joku sanoo. Meno näyttää "viipottamiselta" ja on paitsi tehotonta myös raskasta. Pitäisi muistaa agiradallakin keskittyä spurttaamaan päkiällä ja nostamaan polvea, niin kummasti kevenee askel ja nopeus kasvaa. Onneksi koutsi jaksaa muistuttaa mulle tästä joka kerta, itse en vielä kesken radan ehdi kiinnittää huomiota kaiken muun lisäksi vielä juoksuunkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, niinpä, missä ihmeen välissä ehtii miettimään sitä, että miten itse juoksee :D Itekin oon saanut kyllä huomautusta juoksutekniikasta: pienen koiran kanssa varsinkin, tulee helposti juostua kumarassa, vaikka se ei hyödytä koiraa millään lailla tai paranna ohjausta. Kumarassa on vain hankalampi ja hitaampi juosta. Aksakentällä pitäisi varsinkin pitkillä suorilla juosta kahta jalkaa ja kahta kättä käyttäen - se olisi kaikista nopein tapa edetä. Mutta mistä löydät aivokapasiteettia vielä noidenkin asioiden muistamiseen radalla? :D

      Erika

      Poista
    2. Ja kiitti muuten Sporttitassu-vinkistä!

      Erika

      Poista