keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tokomutkia ja huonoa itsetuntoa

Eilen tokotreeneistä jäi itselle tosi huono fiilis. Jo toista viikkoa peräkkäin Riia oli kentällä ihan unessa. Sen nenä kulki aivan maassa kiinni koko ajan, eikä sitä meinannut saada mukaan tekemiseen ollenkaan. Liikkeet, jotka se osaa, se kyllä teki, mutta esimerkiksi ruutuun tarvittiin taas namialustaa eikä jäävien seisominen sujunut alkuunkaan. Nyt pitäisi varmaan pitää täyttä taukoa AVO-liikkeistä ja keskittyä opettelemaan uusia. Kuukauden päästä tasan olisi tokokoe, jonne olen suunnitellut meneväni, mutta tällä tekemisellä se on ihan turha toive. Toisaaltahan meillä ei ole mitään kiirettä minnekään. Riia on vasta vähän päälle kaksivuotias, hyvällä tuurilla meillä on aktiivista kilpailu-uraa edessä vielä ainakin kahdeksan vuotta. Onhan sinne kokeisiinkin mukavempi mennä, kun koira osaa ja tekee mielellään. Kokeillaan nyt ottaa vähän etäisyyttä noihin liikkeisiin, koska se on ne kaikki (ruudun, merkin kierron ja jäävistä seisomisen) joskus osannut, niin tässä on nyt ongelmana joku muu, luultavasti tympääntyminen. Ollaanhan me otettu avoliikkeitä siitä TK1:stä (toukokuusta) asti tosi tiiviisti joka viikko kerran tai pari treenaten. Pikkutauko tekee taatusti hyvää sekä koiran että minun motivaatiolle.


Olen tämän kesän aikana oppinut huomaamaan Riiasta sen, että se on tietyllä tavalla todella herkkä koira. Jostain syystä sillä on myös huono itsetunto, jos niin voisi sanoa. Se pitäisi saada nyt nousuun ja uskon, että uusien asioiden opettaminen ja niiden oivaltaminen voisivat olla juuri oikea lääke tähän pulmaan. Ongelma tulee esille erityisesti silloin, kun harjoittelemme jotain, mikä on Riialle vaikeaa. Jos se ei saa kiitosta yrityksestä, sen vire laskee todella alas, se alkaa haistelemaan, katselemaan muualle tai jopa häipyy paikalta (täällä kotona treenatessa, ei onneksi kentällä). Minua taas turhauttaa tämä aivan jumalattomasti. Riia aistii turhautumiseni ja menee vielä enemmän lukkoon. Sitten se yrittää parhaansa mukaan ja esimekiksi ennakoi jäävissä. Siksi on nyt ehkä parempi, ettei me AVO-liikkeitä hajoteta enempää, vaan jätetään ne hetkeksi hautumaan ja tehdään jotain ihan muuta. VOI-liikkeiden opettelusta Riia saattaisi saada uutta puhtia ja intoa treenaamiseen. 


Kateellisena kyllä katsoin eilen kentällä työskenteleviä työkoiria. Varsinkin sitä sakemannia, joka selvästi suorastaan elää työlle. Sen työskentely ei ollut eilen parhaimmillaan ja omistaja joutui sitä vähän väliä siitä ojentamaan, mutta sakemanni ei siitä välittänyt, vaan nimenomaan korjasi tekemistään. Tavallaan harmittaa, että itsellä on noin pehmeä koira, että joutuu vain puhaltelemaan takkiinsa, vetämään syvään henkeä, hymyilemään ja kannustamaan. Jos Riiaa yhtään moittii yrittämisestä, hajoaa liike aivan täysin. Vaikkapa juuri tässä jäävässä. Se ei auta asiaa yhtään, vaan Riialle on kaikki selitettävä positiivisen kautta. Se on aika raskasta silloin, kun ei itse jaksa olla enää positiivinen. Mutta toisaalta, positiivinen ja kannustava ohjaaja haluan koiralleni ollakin, joten kyllä se eräänlainen hälytysmerkki on, jos tuntuu siltä, ettei jaksa olla positiivinen ja että enää ei ole kivaa. 


Kaksi viikkoa putkeen paskoja treenejä kuulostaa ehkä vähältä, mutta kun tässä tunnutaan menevän koko ajan vain taaksepäin, niin nyt on pakko iskeä jarrua rattaisiin. Ainakin seuraavat pari viikkoa, me katsellaan Riian kanssa vain VOI-luokan liikkeitä ja ehkä jopa EVL:n. Sitten saatetaan pikkuhiljaa palautella vaikeita AVO-liikkeitä mieleen, jos musta alkaa tuntua, että jaksan jo olla kannustavampi ja positiivisempi ohjaaja. 

4 kommenttia:

  1. Mun ekalla koiralla Sandralla oli välillä motivaatio-ongelmia ja se oli treeneissä laiska. Sille auttoi treenitauko. Pitkään treenattiin ihan niin, että kerran viikossa oli ohjatut, ja sen lisäksi maksimissaan yksi "isompi" treeni kotona (mitään ruokakupin ääressä tehtyjä kahta kaukojen vaihtoa en laskenut treeneiksi).

    Treenien odotteluaikana kannattaa koiraa pitää häkissä tai autossa tai tolpassa odottelemassa niin, ettet itse ota siihen lainkaan kontaktia. Sitten kun on teidän vuoro, pitäisi koiralla olla vähän enemmän intoa tekemiseen, kun se ei saa jatkuvasti nyhjätä sun kyljessä muutenkin.

    Olen myös sitä mieltä, että koiraa ja sen pehmeyttä ei liikaa pidä ymmärtää ja tehdä kaikkea koiralle liian helpoksi - koirat oppivat nopeasti väistämään passiivisuuteen, kun tajuavat, että sitten ei tarvitse tehdä töitä palkkion eteen. Tämä korostuu etenkin näillä "ei niin työrotuisilla" koirilla. Eri juttu onkin sitten se, että miten "pakotat" passiivisuuteen väistävän koiran tekemään töitä, jotta pääset palkkaamaan sen. Enkä tarkoita, että koiraa pitäisi jotenkin fyysisesti tai henkisesti kurmoittaa, sille pitää vaan tehdä selväksi, että lusmuilemalla ei pääse pois tilanteesta vaan on parempi vaan kiltisti tehdä mitä pyydetään, niin saa palkkaa.

    Jos mun koiran kanssa treenaaminen menisi vain siihen, että koira haistelee maata jne, niin sanoisin sille että ei sitten treenata ja veisin takaisin puuhun/häkkiin/autoon odottelemaan ja seuraisin itse muiden treenejä etäällä koirasta. Haistelkoot siellä niin paljon kuin sielu sietää, kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan kiinnostaisiko työnteko. Usein haistelu toki on sijaistoiminto, mutta kokeilemallahan se selviää mikä omalle koiralle tepsii. Itse en aio sirkustempuilla hankkia koiran huomiota, vaan haluan opettaa koiran alusta lähtien siihen, että se itse on aktiivinen mua kohtaan ja saa sillä mitä haluaa (=palkkion).

    Motivaatio-ongelmaisen kanssa on äärimmäisen tärkeää pitää treenit lyhyinä. Jos jokin asia onnistuu kerrasta, on sitä ihan turha hinkata useampaa toistoa :) Palkataan koira siitä hyvin, ollaan tyytyväisiä ja siirrytään seuraavaan asiaan tai lopetetaan treeni. Itse olen opetellut lopettamaan treenaamisen silloin, kun päähän tulee ajatus "kokeillaan vielä kerran".

    VastaaPoista
  2. Kyllä, hyviä pointteja. Mutta mulla on Riia autossa aina silloin, kun sen kanssa ei suoriteta. Siellä ei kenenkään koira nysvää emännän kyljessä tauoilla. Vien sen myös aina kentältä pois, jossei se keskity. Koppaan kainaloon, kannan autoon ja jätän sinne sanomatta sille sanaakaan. Mä en anna sille siis todellakaan oikeutta haistella treenikentällä huvikseen. Se on sen päätöa istuuko autossa vai tekeekö hommia :D

    Motivaatiopulastakaan ei ole kyse - Riia tekee kyllä todellakin mielellään mun kanssa hommia, jos opetellaan jotain uutta tai harjoitellaan vanhoja, kivoja juttuja. Meillä on nyt vaan jonkinlainen lukko syntynyt tuohon jäävien seisomiseen ja merkin kiertoon.Uskon myös, että treenitauko niistä auttaisi siihen. Koiran asenne oli ihan eri heti, kun alettiin niiden sijasta ottamaan jotain, mitä ei koskaan treenata: ohjattua noutoa. Jote n varsinaisesti en motivaatio-ongelmasta puhuisi.

    En myöskään koskaan anna koiran päättää milloin treeni loppuu. Jos se häipyy paikalta, niin kutsun sen takaisin. Varmasti koira on helppo opettaa passivoitumaan, mutta itse pyrin sitä kyllä välttämään :D

    Erika

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hyvältä :) Tuli vielä mieleen, että ehkä tuo hiimuilu on johtunut lähestyvästä juoksusta. Joillakin nartuilla juoksut vaikuttavat tekemiseen vahvasti.

    Ja toi on ihan perus, että samaa vanhaa tuttua treenatessa koiraa ei niin kiinnosta. Silloin pitää tehdä treeneistä yllättäviä - etenkin näiden ei-palveluskoirien kanssa. Kun koiralla on useampi taito hallussa, niin koitappa joskus tehdä sille joku temppurata: sun pitää seistä paikallaan ja koiran suorittaa rata. Vaikka niin, että on ruutuun lähetys, jossa tehdään kaukokäskyt, joista lähdetään ohjattuun noutoon ja hypyn kautta takaisin. Tms. Sandra-kultsulle toi oli tosi hyvä homma, lisäksi vahvistaa opittua kun tulee tehtyä asioita eri tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinpä. En yhtään ajatellut, että juoksut olisivat tulossa, joten en osannut etukäteen ajatella, että voisi liittyä niihin. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna varmasti liittyykin. Katsellaan sitten uudelleen juoksujen jälkeen.

      Mutta olet ihan oikeassa siinä, että koiralle pitäisi tehdä treeneistä aina mielenkiintoista. Ja myös joka treeneissä pitäisi tapahtua jotain yllättävää, eikä aina mennä samalla kaavalla ja treenata niitä samoja liikkeitä. Kyllähän sitä vähemmästäkin kyllästyy.

      Erika

      Poista