tiistai 18. heinäkuuta 2017

Koiraharrastus ja mitä se merkkaa minulle

Koirat on elämässäni suuri henkireikä. Jos koira-alalla työllistyminen olisi varmempaa, eikä se vaatisi niin todennäköisesti yrittäjäksi ryhtymistä ja jos siitä saisi enemmän rahaa, olisin luultavasti alkanut opiskelemaan jotain koiriin liittyvää ja valmistunut koira-alan ammattilaiseksi. Mieluiten ehkä sota-, poliisi- ja/tai opaskoirien kouluttajaksi (tai ohjaajaksi). Pitkään haaveammattejani olivat rajavartija, tullivirkailija ja poliisi, mutta nämä haaveammatit jossain vaiheessa kuitenkin kariutuivat pois. Minulla on ihan hyvä ammatti nyt ja pääsen parin viikon päästä aloittamaan oman alan hommissa, mutta (lähes) kaiken vapaa-aikani aion jatkossakin käyttää koirien kanssa. Jonkun ammatin harjoittaminen (= palkan saaminen) antaa opiskeluaikaan verrattuna aivan erilaisia valmiuksia harrastaa koiria. Minulla on esimerkiksi mahdollisuus (lue: varaa) hommata lisää koiria, minulla on oma auto, jolla pääsen kulkemaan pitemmällekin kouluttautumaan ja kisaamaan eikä varallisuus ainakaan ole esteenä kaiken mahdollisen harrastamiselle, mitä olen ikinä halunnut harrastaa. Aion itsekin tulevaisuudessa kouluttautua lisää: olen tällä hetkellä agilityn koulutusohjaaja, mutta minua kiinnostaisi myös saada pätevyys kouluttaa muitakin lajeja, käydä ehkä kasvattajakurssi ja eri lajien tuomarikursseja. 


Minä harrastan mielelläni tavoitteellisesti tokoa ja agilityä, mutta lisäksi olisi kiva ainakin huvikseni harrastaa myös pk-lajeista hakua ja viestiä. Myös pelastuskoiratoiminta kiinnostaa tosi paljon. Olisi myös mahtavaa, jos olisi vielä sellainenkin koira, jonka kanssa voisi pyörähdellä näyttelykehissä ja vaikkei siitä mitään vuoden näyttelykoiraa koskaan tulisikaan, niin edes joskus se voittaisi edes sen verran jotain, että näyttelyissä pyöriminen olisi mielekkäämpää. Treenaan mielelläni useamman kerran viikossa eikä pitkäksi venyvät treenit tai kisapäivät haittaa minua ollenkaan. Jollakin tasolla ja jossakin lajissa haluan jonain päivänä menestyä, joten tavoitteeni ovat aika korkealla. Olen kuitenkin valmis tekemään myös töitä sen eteen ja tärkeintä minulle kuitenkin ennen kaikkea on se, että minulla ja koirillani on kivaa. Koirieni ensisijainen tehtävä on olla minulle ennen kaikkea rakkaita ystäviä.


Minulle olisi tosi tärkeää, että saavuttaisin koirien kanssa tavoitteitani ja voisin ehkä jopa tulla muistetuksi koiristani ja niiden kanssa tekemistäni jutuista. Jonkun rodun harrastuskäytön edistämisen ja jalostuksen parissa olisi hienoa tehdä hommia ja päästä johonkin rotuun tosi syvälle mukaan. Mittelit ovat kiva rotu, mutta on selvää, etteivät ne ihan 100 % ole sitä, mitä minä haluaisin: ne ovat sen verran pieniä, että niiden kanssa on vähän turha pk-lajeista suuremmin haaveilla. Jonain päivänä siis mittelien rinnalle jotain toista rotuakin, se on aivan varmaa. Mitteleille nakittauduin järjestämään tälle vuodelle tokorotumestaruudet, mikä on kyllä ihan kiva juttu. Olisi ihana saada mitsuille järkättyä vielä jonkin sortin tokopäivätkin, mutta on tosi harmi, kun aktiivisia harrastajia on siinä rodussa niin vähän. Itselleen tulisi vähän kalliiksi tokokoulutuspäivää järjestää. Mitteli-ihmiset kun on lähinnä näyttely- ja jonkin verran agilityharrastusten parissa, jos jossakin. Mitteleille oltiin koko alkuvuosi tähän asti huudeltu tokovastaavaa, mutta kun kukaan ei suostunut, niin minä sitten lopulta ilmoittauduin, tällä kolmen kokeen kokemuksellani. Siksipä haluaisinkin päästä enemmän jonkun käyttörodun pariin, ettei tarvitsisi ihan yksinään harrastella, järkkäillä tapahtumia ja kilpailla, vaan saisi isossa porukassa tehdä jotain. Joillekin roduillehan on olemassa ihan MM-kilpailujakin ainakin tokossa ja pk-lajeissa. Olisi niin hienoa jonain päivänä päästä osallistumaan tällaisiin kilpailuihin, jossa näkisi maailman huipputason koiria siinä omassa rodussaan.


Millaista toimintaa teidän rotunne rotujärjestöllä on? Mitä lajeja teidän rodullanne/roduillanne harrastetaan ja mitä itse harrastat? 

4 kommenttia:

  1. Mulla on aikalailla samoja ajatuksia. Lagotothan on kotimaassaan työkoiria, voisi hyvin rinnastaa hirvikoiriin suomessa. Suomessa aikalailla ihan koti ja näyttelykoiria, joskin näitä näkee kokoajan enemmän ja enemmän harrastamassa ja kisaamassa tavoitteellisillakin ihmisillä.

    Itse haluan harrastaa aktiivisesti, haluan kilpailla ja tuoda rotua esille muunakin kuin näyttelykoirana vaikka toki me näyttelyissäkin käydään. Rotuyhdistys järjestää kesäpäivät (eri lajien alkeistreenejä ja hengailua) ,rotumestaruudet (agi, toko, rt) ja erikoisnäyttelyn. Nyt meille on tullut myöskin harrastustoimikunta, innolla odotan mitä siellä tapahtuu. Kovasti ollaan haaveiltu lagottoporukalla kunnon valmennuksia mm agilityssa yms, mutta toistaiseksi saatu vain haaveilla.

    Lagotoilla harrastetaan aika monipuolisesti, agilitya, tokoa, rallytokoa, pekoa, mejää, hajutunnistusta, noseworkkia varmaan noin pääpiirteittäin. Itsellä agi on se päälaji, rally ja toko sitten.

    Se mikä mua ärsyttää tässä rodussa (tai ihmisissä), on se että tuntuu olevan tosi tiukassa ajatus siitä että tämä on vain ja ainoastaan nenäkoirarotu, ja sitten tuntuu että ihmiset kuvittelee ettei nenäkoirarotu voi tehdä mitään muuta kuin haistella. "Ei se niin mene että jalostetaan lagottoa enemmän agiin sopivaksi kun sen kuuluu haistella". Kun siis keskusteltiin aiheesta että pitäisikö lagotoilla olla vähän enemmän draivia ja poweria. Kuvitellaan että se nenänkäyttötaito johonkin häviää jos muitakin ominaisuuksia vähän suosittaisiin. Kyllä paimenetkin painaa agiradalla ja hetken päästä samat koirat on paimentamassa. Ihankuin hieman enemmän työdraivia ei olisi hyödyksi haisteluhommissa. Väitän että hyvä agilitylagotto on kykenevä myöskin etsimään tryffeleitä.

    Mutta koska olen korviani myöten rakastunut tähän rotuun (tai no tuohon omaan yksilööni, jonka takia haluan joskus kasvattaa tätä rotua) en näe itseäni vaihtamassa rotua johonkin enemmän harrastusrotuun sen takia että ei tarvitsisi harrastaa yksin. Mulla on kyllä harrastuskavereita muun rotuisista, ja toivon että voin omalta osaltani vaikuttaa siihen että lagotto on jonain päivänä hiukan erilainen rotu, ja erilaisen maineen omaava rotu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvistä ajatuksista! Teilläpäs onkin aika paljon toimintaa kuitenkin lagottoyhdistyksen puolesta. Mitteleillähän ei ole oikeastaan mitään, viime vuonna jäsenistä joku innostui järjestämään rallytoko ja tokomestikset, tänä vuonna on tulossa rallymestikset (en tiedä kuka niitä järjestää) ja minä järjestän sitten tokomestiksen. Tai ainakin yritän järjestää... Mitään muuta ei ole. Ei kesäpäiviä, ei koulutuksia, ei mitään. Toivottavasti saatte lagottoille vielä enemmän toimintaa harrastustoimikunnan kautta, lupaavalta ainakin kuulostaa!

    Mäkin olen muuten kuullut tuosta, että lagotto olisi vain nenäkoirarotu. Eräälle entiselle työkaverilleni kasvattaja oli sanonut, että niiden kanssa saa harrastaa sitten vain nenätyöskentelyä, hänen kasvattinsa eivät kuulemma mene esimerkiksi agilitystä kiinnostuneille ihmisille. Kaverini ei sitten lagottoa ottanutkaan... Typerää mielestäni ajatella, että koirasta voisi olla vain yhteen lajiin. Miksi agilityssä toimiminen vaikuttaisi millään lailla koiran nenänkäyttökykyyn?

    Mutta hienoa, että olet itse innostunut kasvattamisesta, sinä olet sitten varmasti tulevaisuudessa omassa rodussasi edelläkävijä, joka voi jalostaa lagottoja monipuolisempaan käyttöön ja saada niille ehkä enemmän sitä poweria! Tuollaisia ihmisiä juuri tarvitaan viemään rotuja eteenpäin ja tuoda sitä enemmän tunnetuksi eri harrastusten parissa.

    Minäkin tulen tekemään mitteli-rodun eteen vielä paljon töitä. Uskon nimittäin, että niissä olisi harrastuskoirina paljon enemmän potentiaalia, kuin mikä tällä hetkellä on käytössä. Esimerkiksi agilityssä niillä voisi olla ihan hyvin rahkeet jopa shelttien veroisiksi tykeiksi, jos ne vain pääsisivät sellaisten harrastajien käsiin, jotka ottaisivat heti alusta asti asiakseen kouluttaa koiriaan tavoitteellisesti. Mittelien rinnalle otan kuitenkin jonain päivänä vielä jotain toista rotua (koska pk-lajit), ja toivoisin kovasti, että löytäisin jonkun sellaisen lajin, jonka piirissä olisi mahdollisimman paljon toimintaa, kuten vaikkapa juuri leirejä, kesäpäiviä, koulutuksia ja kilpailuja. Onneksi aika monen pk-rodun kohdalla näin on.

    Erika

    VastaaPoista
  3. Cockereilla on onneksi harrastustoimintaa ja yhdistyskin järjestää (alkeis)koulutuksia mutta aika vähän. Mestaruuskisoja (ja muita kisoja) pidetään tokossa, agilityssä, mejässä ja ihan metsästyksessä. Sitten meillä on kerran vuodessa cockerileiri (tämä on kiinnostanut mutta en ole vielä päässyt osallistumaan), ja yhdistys järjestää myös yhdet-kahdet spanieleiden taipumuskokeet (vaaditaan hyväksytty tulos MVA arvoon).

    Muita lajeja missä cockereita tapaa on rallytoko (tähän ei yhdistyksellä ole omaa osastoa vaikka koekäyntejä on kolminkertainen määrä verrattuna tokoon), näyttelyissä tietysti ja on joku käynyt vepessäkin (tätä oisin Lunan kanssakin halunnut kokeilla, mutta neidin luonteella turha lähteä edes yrittää kun ei tuota kiinnosta vieraat ihmiset (saati niiden pelastaminen) ollenkaan.) :'D

    Lunan kanssahan meillä päälajeina on toko ja nose work, mutta ajatus on joskus lähteä mm. rally-toko sekä mejäkokeisiin kokeilemaan. Olen alusta asti ollut valmis lähtemään kokeilemaan oikeastaan lajia kuin lajia Lunan kanssa.

    Harmi sinällään kun Lunan luonne ja rakenne on mitä on, neidillä kun on todella hyvä pääkoppa treenaamista ja kokeita ajatellen, mikä tuntuu oleman monella cockerilla ongelma (eli ei kestä painetta ollenkaan eikä osaa rauhoittua). Tämä piirre olisi hyvä saada eteenpäin, mutta neidissä on muuten liikaa huonoja puolia että turha tätä on lisäännyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, miten aktiivista toimintaa loppujen lopuksi cockereillakin. Varsinkin tuosta leiristä olen niin kateellinen - olisi ihanaa päästä viettämään viikonloppua koiraihmisten, koirien ja koulutusten parissa. Aikuisille ihmisille kun ei juuri koiraleirejä järjestetä muuten kuin juurikin jonkin rodun parissa. Tai sitten ne ovat pk- tai metsästyslajien leirejä. Päiväleirejä (koulutuksia) on toki tokossa ja aksassakin, mutta se ei ole sama asia :P

      Erika

      Poista