perjantai 7. heinäkuuta 2017

Agilityä: valmennuksen toinen päivä

Toisellekin valmennuspäivälle osui ihan täydellinen sää: pilvistä, 10 astetta lämmintä, mutta kuitenkin poutaa. Vilma oli tätä toista valkkapäivää varten jättänyt kentälle edellisen päivän radan, mikä sopi minulle oikein hyvin. Ei nimittäin ehditty edes radan loppuun asti edellisenä päivänä, kun jäätiin hinkkaamaan niitä kiemuroita. Harjoiteltavaa siis riitti vielä tällekin päivälle. Poispäin käännökset eivät tahdo Riialta onnistua, koska se ei ole niin kovin hyvä irtoamaan. Sitä päästiin harjoittelemaan ihan ensimmäisenä. Vilma sanoi huomaavansa Riiasta sen, että olen palkannut sitä väärin ja väärään paikkaan. Se on nimittäin kovin herkkä kääntymään aina minua kohti joka välissä, mikä tietenkin vaikeuttaa sen lähettämistä esteille. Saatiinkin siis yhdeksi kotiläksyksi harjoitella palkkaamista. Hommasinkin Riialle tätä toista päivää varten palkkauspalloksi sellaisen Hauhaun verkkopallon, jossa on vieläpä vinku sisällä. Ihan täydellinen palkkauslelu! Ehkä pallopalkan avulla saadaan koiran fokus enemmän eteenpäin kuin minun käteeni. Mitä enemmän koiralle saadaan estevarmuutta ja estefokusta, sitä kauempaa ja nopeammin se lukitsee esteitä, sen sijaan, että tulisi minussa ihan kiinni. Kun tämä seikka saadaan kuntoon, tulee minulle olemaan jälleen helpompi ehtiä koiran edelle. Ja sitä kautta tulee koiraankin vauhtia. 

Paras palkkauslelu!

Toinen kotiläksy meille on rintamasuunnan harjoittelu. Tai siis ei Riian sitä tarvitse treenata, vaan minun. Tänään huomasin itsekin, kuinka herkästi Riia tekee suunnanmuutoksia minun rintamasuuntani mukaan. Ja itse en osaa pysyä tarpeeksi pitkään rintamasuunta haluttua estettä kohden, vaan minä yritän parhaani mukaan huitaista koiran vain nopeasti esteelle ja jatkaa sitten matkaa. Mutta jatkossa täytyy harjoitella sitä, että vaihdan oman suuntani vasta siinä vaiheessa, kun koira on lukinnut esteen. Ja kuin koiralle saadaan vähän enemmän estehakuisuutta, pääsen minä nopeammin jatkamaan matkaani toiseen suuntaan. 

Tänään saatiin jälleen paljon hyvää palautetta, sekä uusia vinkkejä, miten Riian kanssa lähtee asioita työstämään eteenpäin. Ja järjetön agilitykipinä on taas palannut. Minulla on koko ajan semmoinen tunne, että pääsisipä treenaamaan ja oppimaan lisää. Varmaan pitää nyt syksyn ja talven aikana ottaa ja lähteä vähän kauemmaskin hakemaan oppia. Ja aina silloin tällöin, kun käymme Helsingissä, voisimme vaikka mennä sinne jonnekin valmennustunnille. Vilmakin kouluttaa Tuusulassa, joten miksei vaikka hänenkin oppeihin voisi mennä, jos hän vaan ottaa vastaan. Ehdottomasti kannattaa kyllä aina välillä käydä näköjään jossakin vieraan valmentajan opeissa! Siitä saa niin paljon motivaatiota ja hän osaa katsoa teitä koirakkona ihan uusin silmin, jolloin tulee varmasti jotain uusia neuvoja ja niksejä. 


Ajattelin myös, että olisi todella hienoa hakea jonain vuonna Top Teamiin. Ei ehkä vielä seuraavalle kaudelle, koska siellä varmaan pitää olla jo kisapohjaa, mutta ehkä sitä seuraavalle. Vielä me Riian kanssa kisaura startataan! Top Teamissa pitää kyllä kisauran lisäksi olla varmasti ihan todella hyvässä fyysisessä kunnossa, että jaksaa rankat valmennukset. Sain toki kehuja siitä, kuinka lujaa pystyn juoksemaan, mutta olisi omassa fyysisessä kunnossani kyllä muuten paljonkin parantamisen varaa, jotta ikinä pääsisi lajin huipulle. Eli paljon on tekemistä, mutta ei varmasti ole mikään mahdottomuus! 

2 kommenttia:

  1. TopTeamiin otetaan kyllä kaikentasoisia lupaavia koirakoita. Me päästiin mukaan ensi kaudelle vaikka koira on vasta 16 kk eikä vielä osaa kaikkia esteitäkään (tosin syyskuussa ekalla leirillä toivottavasti jo osaa). Oleellisempaa käsittääkseni on, että koirakko on kehityskelpoinen, motivoitunut ja tähtää korkealle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, vau! Kiitti tiedosta! Mä en ookaan yhtään perehtynyt valintamenettelyihin, koska oon aatellu, ettei meillä olis vielä mitään mahdollisuuksia päästä. Ehkä vois siis ensi kaudelle hakea... Ja hei, onnea sulle paikasta!!

      Erika

      Poista