keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Veelan jumppakurssi

Veelan kanssa ollaan maaliskuun aikana käyty kehonhallintakurssilla, jossa vahvistetaan koiran tietoisuutta omasta kropasta, opetetaan koiralle sen käyttöä ja etu- ja takapään erottelua, kehitetään koiran tasapainoa ja vahvistetaan syviä lihaksia. Välineinä tunneilla on dobopallot, tasapainotyynyt ja puolipallot. Alunperin ajattelin, että Veelalle voi olla hankalaa malttaa tasapainoilla ja keskittyä tekemiseen, mutta yllättäen se onkin osoittautunut tässä lajissa luonnonlahjakkuudeksi. Siltä tuntuu sujuvan kaikki ja olen saanut huomata, kuinka hienosti se osaa tarjota erilaisia vaihtoehtoja niin kauan, kunnes merkkaan sille oikean toiminnon.

Veela on osoittautunut myös erittäin rohkeaksi pennuksi. Se kokeilee reippaasti kaikkea uutta ja vaikkei se ennen kurssin alkua ollut koskaan nähnyt dobopalloa, kiipesi se sen päälle kummempia miettimättä. Nyt pallon päällä sujuu jo asennonmuutokset, pyörähdykset ja etuosan ponnautuksetkin. Veela tietää suulliset käskyt takapäälle ja etupäälle ja opittiinpa viime kerralla seisomaan ihan kokonaan tasapainotyynyn päällä.

Kurssin ohjaajana toimii eläinhieroja Miia Manner, joka on kovasti kehunut Veelan kykyä käyttää kroppaansa. Kurssia on yksi kerta vielä jäljellä ja tavoitteenani on saada Veela seisomaan siten, että sen etutassut ovat yhden puolipallon, takatassut toisen puolipallon päällä. Saimme Miialta kotiin lainaan puolipallot ja sunnuntaihin asti meillä on aikaa harjoitella niillä. Katsotaan, pääsemmekö tavoitteeseemme!



maanantai 25. maaliskuuta 2019

Riia 4 v.

23.3. Riia täytti 4 vuotta. Itselläni on sen osalta kaamea ikäkriisi, vaikka eihän se oikeasti ole vielä vanha ollenkaan. Toivottavasti sillä on edessään vielä ainakin tuplasti tuo määrä vuosia ja toivottavasti se pysyy terveenä ja saa elää aktiivista elämää, jota se kovasti rakastaa. 

Syntymäpäivänsä kunniaksi käytiin hakemassa Riian kanssa kolme hyllyä lisää agilitykisoista. Kuvista päätellen sillä ainakin oli hauskaa. Itselläni ei niinkään. Vaikka oli siellä kaksi hyvää onnistumistakin: kepit ensimmäisellä radalla ja juoksukontaktit ensimmäisellä agilityradalla. Viimeinen rata oli kaiken osalta fiasko, mutta Riia on silti rakas ja maailman paras harrastuskaveri. 

Kaikki postauksen kuvat (c) Sami Ritoniemi





maanantai 18. maaliskuuta 2019

Veelan ihon kuulumiset


Veela on syönyt hypoallergeenista ruokaa nyt semmoiset puolisentoista kuukautta. Tuona aikana kutinalääkitys oli päällä ensimmäiset pari viikkoa, joten lääkkeetöntäkin aikaa on jo jonkin verran vierähtänyt. Ilokseni voin todeta, että Veelan jalat voivat tällä hetkellä tosi hyvin: se ei nakerra niitä enää juuri ollenkaan ja karva alkaa olla kasvanut jo lähes kokonaan takaisin! 

Tässä kuvassa näkyy jalkojen tilanne tällä hetkellä. Paljon parempi!

Veelan proteiinin lähteenä on tällä hetkellä lammas, minkä lisäksi sen saamassa allergiaruuassa on bataattia, hernettä, perunaa, pellavansiementä ja juurikasmassaa. Lisäksi tietenkin vitamiinit ja muut ravitsemukselliset lisäaineet. Hyvin riisuttu ruoka siis verrattuna siihen, mitä se aikaisemmin söi. Olen lisäksi tosi tyytyväinen ruuan ainesosiin verrattuna esimerkiksi eläinlääkäristä saataviin Royal Caninin tai Hill's:n allergiaruokiin, jotka sisälsivät mitä oudoimpia ainesosia, esimerkiksi soijaa.

Makupalat ovat Veelan kanssa suurin ongelma, sillä ainakin näin aluksi olen pyrkinyt antamaan sille vain ja ainoastaan 100 % lammasta. Valmiina sellaisia makupaloja on hyvin vähän ja pureskeltavat luutkin ovat harvassa. Veelan kanssahan totta kai painitaan samanaikaisesti myös tuhoamisvimman kanssa, mitä ei ainakaan edesauta se, ettei sille voi antaa juuri mitään puruluita. Olen kuitenkin nyt pikkuhiljaa alkanut tarjoamaan sille nameja ja luita muistakin proteiinin lähteistä, kuten peurasta ja hevosesta. Toistaiseksi ne näyttävät sopivan sille.

Jonkin verran Veela kutkuttaa itseään edelleen. Riiaan verrattuna paljon enemmän, mutta Riia ei kyllä juuri koskaan raavi itseään. Veela raaputtelee ehkä muutaman kerran illassa ja melko pikaisesti, ohimennen kyljestä tai kaulasta. Päiväsaikaan en tietenkään osaa sanoa, miten paljon se itseään raapii, kun en sitä ole vahtimassa. Mutta tärkeintä on, ettei sen iho enää paista mistään läpi! Ruuan vaikutus näkyy eläinlääkärin mukaan lopullisesti vasta 2 - 3 kk kuluttua, joten ehkäpä kutkuttaminen loppuu jossain vaiheessa kokonaan. Silmien vuotaminen on ainakin onneksi lakannut!


Vahvimmin itse epäilen kutinan aiheuttajiksi tällä hetkellä kalaa (Veela söi sitä lohiöljypohjaista Yumecaa kutinan ollessa pahimmillaan) ja viljoja. Viljaa ei Veelan aikaisemminkaan syömässä ruuassa kyllä ollut, mutta nameissa sen sijaan oli. Me annoimme sille melko huolettomasti ihan markettitasoisiakin koirannameja erityisesti kouluttaessa sitä täällä kotona, kun palkan laatu saattoi olla vähän huonompikin. Nyt täytyy katsoa vähän tarkemmin, mitä se suuhunsa saa, mutta onneksi olemme menossa jo paljon parempaan suuntaan. Oma stressi asian suhteen on jo huomattavasti helpottanut. 

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Helmikuun treenit

4.2. Veelan ratatreenit
Tällä kertaa kentälle oli rakennettu rata, jossa oli sekä puomi että A-este. Minä en halua Veelaa noille esteille päästää, ennen kuin meillä on juoksareista idea, joten meidän osalta rataa suoritettiin lyhyissä pätkissä ja harjoittelimme vain yksittäisiä ohjauksia. Otimme vähän takaakiertoa vauhdista sekä eteen irtoamista. Ihan perusjuttuja siis.

6.2. Riian treenit
Meillä oli taas piirroksessa melko vaikealta näyttävä rata. Ei se loppujen lopuksi tehtynä kovin vaikea ollutkaan, vaikka saimme hinkata jo aloitusta useampaan kertaan, sillä siinä oli kolmantena esteenä kepit vaikeasta kulmasta ja jostain syystä Riialla oli tänään kova veto keppien vieressä sijaitsevalle pituusesteelle. Jouduin ottamaan Riian kanssa takaakiertoa tosi kaukaa, jotta sain sen käännettyä hyvässä kulmassa kepeille, mutta hyvää harjoitusta sekin. Kepit menivät tosi hyvällä asenteella ja uusi, kehykseetön rengaskin aivan ongelmitta heti kylmiltään. Keinun Riia suorittaa taas tosi kauniisti myös radan osana. Riia irtosi ja haki esteille hyvin tänään. Ainut epäonnistuminen oli puomilla, jossa harjoittelimme erikseen juoksareita. Jouduin toteamaan, ettei Riia todellakaan osaa vielä mattoa puomivireessä. Harjoittelut jatkuvat siis.


12.2. Veelan pentuaksa
Harjoittelimme takaakierron ja valssin erottelua, mikä meni Veelalla yllättävän hyvin. Vaikkei ennemmin olla mitään vastaavaa tehtykään, niin se osasi hyvin lukea ohjauksia ja/tai kuunnella käskyjä tiesi, haluanko sen suorittavan esteen edestä vai takaa. Tämän lisäksi harjoittelimme ohjauksen lukemista ja lukitsemista, mikä meni muuten ihan hyvin, paitsi että minä olen turhan hätäinen ja päästän ohjauksen liian aikaisin pois. Viimeisenä harjoituksena oli rauhoittuminen, mikä ei onnistunut ollenkaan. Tämän saimmekin kotiläksyksi.

13.2. Riian treenit
Harjoittelimme toivomukseni mukaan putkelle pohjausta pitkän suoran pätkän jälkeen siten, että koiralla on kova vauhti ja koira pitäisi saada laitettua putken epäloogisempaan päähän. Tämä meni ihan hyvin siinä mielessä, että Riia meni joka kerta oikeaan päähän, mutta harjoitus ei ehkä antanut ihan oikeaa kuvaa siitä, mitä se todellisuudessa esim. kisoissa voi olla, kun koiralla on paljon kovempi vire. Mokasimme nimittäin viime viikonloppuna kisaradalla vastaavan kohdan, joten siksi halusin tätä harjoitella.

18.2. Rallytreenit
Rallytreeneissä molempien kanssa. Riiallekin sain kannustettua yllättävän hyvän vireen rallyradalle. Veelalla meni rata erinomaisella keskittymiskyvyllä ja suht vähillä virheillä ja palkkauksilla. Pentu kehittyy koko ajan! Minun itseni pitää harjoitella vielä järkevää etenemistä radalla ja oikeita suorituspaikkoja: tuppaan ajautumaan vähän liian lähelle kylttiä, jolloin koiralle ei välttämättä jää hyvin tilaa suorittaa vaadittua tehtävää. Eihän se virhe ole, mutta turhaan teen elämästäni vaikeampaa.


20.2. Riian treenit
Näissä treeneissä hinkkasimme pääasiassa keppejä ja keinua. Riia oli suhteellisen kovassa vireessä kepeillä ja jätti herkästi viimeisen välin tekemättä. Testailimme, miten minun oma etenemiseni vaikuttaa siihen, jättääkö Riia kepit kesken. Erittäin hyödyllistä siis! Aloittamisen kanssa Riialla ei tunnu enää olevan kepeillä mitään ongelmaa, mutta mikäli minä lopussa lasken ohjauksen ja siirrän itseni liian nopeasti kohti seuraavaa estettä, Riia helposti oikaisee viimeisen välin. Keinulla Riialla jostain syystä oli jonkinmoinen paniikki taas vaihteeksi, eikä se meinannut uskaltaa suorittaa sitä. Sille tulee aina välillä jostain tuntemattomasta syystä epävarmuutta keinun suorittamisessa, joten palkkailimme toisella kierroksella sitä keinun päähän asti juoksemisesta. Se auttaa luultavasti taas vähäksi aikaa.

26.2. Omatoimitreenit molempien kanssa ja Veelan pentukurssi
Varasin itselleni hallin hiihtolomaviikon kunniaksi tunniksi ja menin ennen Veelan treenejä treenailemaan molempien kanssa juoksareita. Riian kanssa tehtiin aluksi maan tasalla ja koska se sujui jälleen ongelmitta, siirryimme madalletulle puomin alastulolle. Osumatarkkuus oli ehkä 70 % ja Riialla alkoi selkeästi olemaan ajatusta jo matostakin, vaikka vire olikin melko korkealla (kun me ei tehty mitään muuta, kuin näitä juoksarijuttuja). Veelankin kanssa harjoiteltiin mattoa maassa ja sillä on kyllä mahtava tyyli syöksähtää matolle kaikilla neljällä jalalla ja juosta sitten täysiä palkalle. Veelan kanssa muutaman kerran naksautin väärästä toiminnosta: osumattomuudesta, mutta sen osumatarkkuus on tässä vaiheessa kyllä tosi korkea. Ehkä 95 %. Aloimme siis harjoittelemaan jo käännöksiä sen kanssa. Vasenta käännöstä ensin.


Pentukurssilla harjoittelimme okserille etäisyyden arvioimista, mikä meni Veelalla tosi hyvin. Meillä oli useampi siivekepari peräkkäin ja viimeisessä oli rima. Koiran oli tarkoitus juosta viimeiselle esteelle niin, että se ponnistaa vasta siitä äärestä, eikä arvioi etäisyyttä toisista siivekkeistä katsomalla. Tämän lisäksi tutustuimme keppeihin verkoilla ja Veela ei säikkynyt tai varonut verkkoja yhtään, mikä ei ehkä yllätä ketään, joka Veelan tuntee. Se lähti hienosti tarjoamaan keppejä ja heti vauhdin kanssa, joten olen tosi tyytyväinen siihen! Sillä on kuitenkin ikää vasta 10 kk, joten kouluttaja kehotti odottamaan vielä ainakin pari kuukautta, ennen kuin aloitamme kunnon keppitreenin. Viimeisenä oli rengas, jota harjoittelimme oikein kunnon etäisyydeltä. Veela haki sitä hienosti. Saman tien saimmekin ottaa ohjauksia renkaalle: takaaleikkausta, valssia ja liikkuvaa valssia. Ainut, mikä toi haasteita, oli takaaleikkaus. Siinä Veela meni aluksi renkaasta ohi, kun palkka ei ollut suoraan renkaan edessä. Palkan paikkaa vähän suoristettiin, nii rengas löytyi taas. Kovasti pitäisi Veelan kanssa harjoitella siitä namitargetista luopumista. Se on vähän liian kiinni siinä.

27.2. Riian treenit
Riian treenien eka kierros meni aivan mahtavasti! Päästiin kouluttajan suunnittelema rata alusta loppuun ja nollana läpi, vaikka se sisälsi esimerkiksi vauhdikkaan sisäänmenon keppeihin! Alan oikeasti löytämään hyvän tatsin siihen, miten Riian kanssa kannattaa kepit tehdä. Radalla oli paljon takaakiertoja, takaaleikkauksia ja kaukaa lähettämisiä, eikä meillä ollut missään kohdassa kummempaa ongelmaa. 


28.2. Omatoimitreenit
Mentiin kaveriporukalla treenaamaan lähinnä tokoa hallille. Itse otin molempien kanssa vähän taas juoksupuomia. Riia ei osunut tällä kertaa kovin hyvin, joten sen kanssa lopetettiin lyhyeen. Olisi pitänyt varmaan ottaa muutama toisto maan tasalla, eli palata taaksepäin, mutta alkoi niin ottamaan pannuun osumattomuus, että kiinnostus varisi. Veela taas oli omalta osaltaa aivan huippu. Tehtiin sen kanssa käännöksiä taas ja osumatarkkuus on aika mahtava! Lupaa hyvää.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Veelan iho-ongelmat

Kiinnitin huomiota siihen, että Veela raapii ja järsii itseään tavallista enemmän joskus marraskuun tienoilla. Erityisen häiritsevää oli yöllinen jalkojen napsuttelu, johon aloin heräilemään kesken yön, kun kiinnitin asiaan päiväsaikaankin enemmän huomiota. Ostin koiramessuilta Veelalle Yumegan Ichy Dog -öljyä ja ajattelin, että ehkäpä se auttaa. Jos kutina johtuu vaikka pakkasista ja sen aiheuttamasta kuivasta ihosta. Öljyn luvattiin auttavan 3 - 6 viikossa. Kuusi viikkoa meni, mutta kutina ei hellittänyt. Eräänä viikonloppuna huomasin, että Veela oli syönyt takajalkojaan niin, että niistä oli karva jo paikoin ohentunut. Heti maanantaina soitin eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo samalle päivälle. 


Veelan takajalka pahimmillaan.
Eläinlääkäri tutki Veelan tarkoin loisien varalta, koska sen hän sanoi olevan todennäköisin vaihtoehto ja se, mikä ensimmäisenä suljetaan pois. Loisia ei löytynyt, mutta varmuuden vuoksi saimme Stronghold-lääkityksen. Lisäksi mukaan lähti viikon kutinanestolääkekuuri. Kutinanestolääke auttoikin melko pian, mutta sen loputtua, kutina jatkui entiseen malliin. Piti odottaa vielä pari viikkoa, sillä kuulemma kolmessa viikossa näkisi lopullisesti, auttoiko Stronghold, eli oliko sittenkin kyse loisista, vai ei. No, minulle ei tullut mitenkään yllätyksenä, että kutina jatkui kolmen viikon jälkeenkin. Olinhan tarkistanut itsekin Veelan moneen kertaan läpikotaisin turkissa elävien salamatkustajien osalta, minkä lisäksi kutina olisi varmasti tarttunut Riiankin, jos loisista olisi kyse. 

Eläinlääkärin ohjeen mukaisesti aloitimme hypoallergeenisen ruokavalion ja jätimme tietenkin sen myötä kaikki herkutkin pois, jotka sisälsivät jotain muuta, kuin niitä ruoka-aineita, joita Veelan uudessa ruuassa oli. Lisäksi hain sille apteekista lisää kutinalääkettä, jota annettaisiin sille 2 - 4 viikkoa. Ajattelin, että syötän vanhan paketin lopun lisäksi uuden paketin kokonaisuudessaan. Siitä satsista riittää vähän reiluksi kolmeksi viikoksi. Ruokana Veelalla on tällä hetkellä Pure Naturalin hypoallergeeninen Grain Free Lamb, jossa on lammasta ja perunaa. Namitkin siis ovat pelkkää lampaanlihaa. 




Tilanne tällä hetkellä, kun hypoallergeenista ruokaa on syöty noin kaksi viikkoa ja toista lääkekuuria yhtä kauan.
Tällä hetkellä Veela kutisee edelleen jonkin verran. Ei jatkuvasti onneksi, mutta selvästi enemmän kuitenkin, kuin esimerkiksi Riia. Tästä ei tokikaan mitään kovin suuria johtopäätöksiä vielä voi vetää, kun on tuo kutinanestolääkekuurikin meneillään, toki puolta pienempänä annoksena, kuin se ensimmäinen kuuri oli. 

Kutinan lisäksi Veelan silmät alkoivat yhtäkkiä vuotamaan, mutta se on hieman vähentynyt uuden ruokavalion myötä. Yksi huono puoli uudessa ruokavaliossa kuitenkin selvästi on: Veela kakkaa järkyttävän isoja läjiä monta kertaa päivässä. Lisäksi treeninameja on tosi vaikea löytää pelkää lammasta. Käytännössä ne täytyy itse tehdä. Mutta olen valmis kyllä sen kestämään, jos kutina tällä loppuu ja jos kyse olisi todella vain allergiasta.

Aika näyttää, auttaako ruokavalion muutos, vai onko kyse jostain vakavemmasta. Valitettavasti sain kuulla, että Veelan kaksi pentuesisarustakin oireilevat samalla tavalla. Se herättää minussa pelkoa siitä, voisiko kyse olla jostain allergiaa vakavemmasta. Eläinlääkärin neuvon mukaisesti, odotamme kuitenkin rauhassa vielä lääkityksen loppumisen jälkeenkin kutinan mahdollista loppumista. Saimme ohjeen syöttää hypoallergeenista ruokaa ainakin kolme kuukautta, koska uuden ruokavalion vaikutus alkaa kunnolla näkyä vasta pitemmän ajan jälkeen. Mikäli koira vielä silloinkin kutisee, se menee jatkotutkimuksiin. Ei auta muuta kuin toivoa parasta. 

maanantai 11. helmikuuta 2019

Riia fyssarilla

Oltiin toissaviikonloppuna käymässä kaverini luona Hyvinkäällä koirien kanssa. Tarkoitus oli ollut, että mentäisiin treenaamisen lisäksi rallytoko-kisoihin sunnuntaina, mutta valitettavasti kisat jouduttiin peruuttamaan hallin katon romahdettua lumen painosta. Niinpä kisaamisen jäi välistä, mutta sen sijaan tehtiin kaikkea muuta kivaa ja hyödyllistä.

Yksi isoimpia juttuja itselleni oli se, kun saimme Riialle fysioterapia-ajan sunnuntaille. Täällä Etelä-Pohjanmaalla on hankalaa saada koiralle aikaa minnekään muualle, kuin hierontoihin, koska toimijoita ei vain ole. Siksi olikin aivan mahtavaa, että kaverini tutulle fysioterapeutille sopi ottaa meidät vastaan sunnuntaina. 

Hieman yllättäen Riia sai fyssarilta erittäin positiivista palautetta. Riian liikkeet ja asennot olivat tasapainoiset ja symmetriset. Koira oli fyssarin mukaan erinomaisessa lihaskunnossa ja kireyksiä löytyi tällä kertaa vain takajaloista. Takajalkojen kireyteen fyssari epäili vaikuttavan liukkaat kelit sekä treenialustan vaihtuminen. Olemme treenanneet nyt alkuvuoden hieman kovemmalla alustalla, kun taas aikaisemman seuran hallin matto oli todella pehmeä ja joustava. 

Jatkosuositukseksi saatiin erityisesti takaraajojen venyttelyä liikeratojen aukipitämiseksi, mutta ei muuta erityistä. Ihanaa, että koira on kunnossa!

Kisat 10.2. Kuva Sami Ritoniemi

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Tammikuun treenit

Tammikuun treenit kootusti:

7.1. Veelan ratakurssi
Veelan kanssa aloitimme koirakoulu Fiiliksen ratakurssin. Oli kiva mennä vaihteeksi valmiille radalle ja tehokkaisiin treeneihin, jossa tunnin aikana pääsi kahdesti radalle. Halliin oli rakennettu lyhyt putki-hyppy-kepit rata, joka muodostui kahdeksasta esteestä. Veelan kanssa ei tietenkään keppejä radan osana menty, vaan mentiin seitsemää muuta estettä eikä niiden kanssa ollut mitään ongelmia. Veela haki tosi hienosti hypyille ja putkille ja saimme siitä kehuja. Koska rata meni niin hyvin, ei jääty sitä hinkkaamaan, vaan kouluttaja ehdotti, jos tutustuttaisimme Veelan kujakeppeihin. Hän laittoi kepit kujaksi ja pienen epäröinnin jälkeen Veela haki hienosti kujalle ja tietenkin aivan täysillä. Mahtava alku! Toisella kierroksella kentälle otettiin rengas, pussi ja putki-pätkä. Renkaan Veela meni hienosti kylmiltään radan osana ja pussiinkin se meni rohkeasti sisälle. Päästiin melkein kokonaan laskemaan kangas lopulta. Mahtava pentu.

9.1. Itsenäinen toko/rallytreeni
Varasin itselleni tunnin läheisestä hallista ja menin molempien koirien kanssa paikalle. Otin Riialla tulevaa viikonloppua ajatellen ruutua, jääviä ja kaukoja, jotka menivät kaikki yllättävän hyvin. Ruutuun saatiin usea toisto hienosti aivan keskelle, mikä olikin meidän päivän pääagenda. Jäävät se erotteli hyvin, tosin vähän ärsyttävästi jätätti seuraamisessa. Kaukotkin menivät hyvin, joten ei niitä hinkattu sen kummemmin.

Veelan kanssa otin rallyrataa ja alkuun se meni ihan plörinäksi kovien kierroksien takia. Veela roikkui remmissä ja minun käsissäni. Sitten otettiin makupala käteen ja lähdettiin ottamaan rataa kyltti kerrallaan ihan rauhassa. Hitaassa kävelyssä Veela kerkesi istua, mennä maahan ja tehdä vaikka mitä temppuja, mutta muuten alkoi sujua hyvin. Teimme alokasluokan tasoista rataa, tosin ei remmissä, koska siihen roikkumiseen meni hermo. Pitää oikeasti alkaa harjoittelemaan remmin kanssa. Ensimmäinen koe lähestyy!


13.1. Riian koiratanssipäivä (oma postaus)

14.1. Veelan agilityn ratakurssi
Tehtiin rataa, jossa harjoiteltiin takaaleikkauksia. Veelalle laitettiin namialusta ja se haki esteitä hyvin. Siitä on tullut aika hyvin irtoava koira. Rengasta se ei tällä kertaa jostain syystä hakenut ollenkaan, vaan painoi helposti ohi, mutta saattoi olla liian vaikea vielä putken kautta täydessä vauhdissa suoritettavaksi.

Agilitykurssilta jatkettiin Veelan kanssa suoraan toiseen koirakouluun rallyn alotason ratakurssille. Alkuun Veelalla pärisi siellä aivan liikaa ja se oli tokomoodissa: tarjosi istumista joka kyltin väliin seuratessa ja kerkesi sieltä muutama maahanmenokin tulla. Suoraan se ei osannut tällä kertaa mennä maahan ollenkaan, vaan meni aina istumisen kautta. Lisäksi perusasennot olivat vinoja. Lopputunnista alettiin kuitenkin päästä paremmin hommaan kiinni, mutta sitten Veelalla iski totaaliväsy ja se alkoi taas uudelleen säätämään. Pitkät treenit yhdelle pienelle pennulle!

16.1. Riian agilitytreenit
Riian kanssa aloitettiin uudessa treeniryhmässä ja uudessa seurassa. Ensifiilikset ovat aivan katossa, sillä koutsi vaikuttaa erittäin kiinnostuneelta, innostavalta ja pätevältä. Hän tiesi ennakkoon meidän heikkoutemme ja osasi kertoa, miten niiden kanssa edetään (ilmeisesti siis kiinnittänyt meihin kisoissa huomiota). Harjoittelimme keinua, koska Riia on ruvennut roiskaisemaan sieltä kesken kaiken alas ja sen lisäksi otimme keppejä. Molempia tietenkin radan osana, mutta niitä vahvasti silmällä pitäen. Keinulla palkkasimme usean toiston ajan päähän asti juoksemista ja kepeillä harjoittelimme tarkkuutta ja nopeutta sekä sitä, että uskaltaisin jättää sen suorittamaan niitä itsenäisesti. Tästä on hyvä jatkaa.

Riian treenien ohessa harjoittelin Veelan kanssa rallykuvioita. Tällä kertaa sujui jo paremmin. Vahvistin suoraan maahan menoa sekä eri pysähdysasentoja (istu, seiso, maahan), suoraa perusasentoa ja rauhallista seuraamista. Toivo kisaa varten heräsi.

20.1. Eija Heinosen valmennuspäivä (oma postaus)

21.1. Omatoimitreenit Veelan kanssa
Varasin hallin omaan käyttööni puoleksi tunniksi ja ajoin paikalle vain Veelan kanssa. Teimme pikaisen rallyradan ja harjoittelimme vaikeimpia paloja: suoraan maahanmenoa sekä perusasennon suoruutta. Hyödyllistä pikkupuuhaa.


23.1. Riian treenit
Riian kanssa saatiin oikein tehotreenit. Harjoittelimme hankalaa keppikulmaa ja valssia keppien jälkeen, takaakiertoa tiukkaan kohtaan, johon ei vaan ehtinyt tyrkkäämään koiraa, ellei se osannut irrota kunnolla ja suorittaa radan mutkaa itsenäisesti sekä linjauksia. Minulla on niin paljon kehitettävää erityisesti noiden linjauksien kanssa, sillä jos vain seison paikallani ja ohjaan, minne pitää mennä, niin Riiankin vauhti hidastuu. Lisäksi ylikorostan ja varmistelen linjauksia niin, ettei koira pääse etenemään esteille lyhyintä mahdollista kautta, vaan joutuu tekemään kaarroksia. Aivan liikaa kalliitta lisäsekunteja. Keinua ja viimeistä keppiväliä oli selvästi viime viikosta pähkäilty, sillä kummankaan kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia.

27.1. Veelan alokasluokan ratatreeni
Kerrankin olimme sunnuntaina kotona, joten pääsimme paikallisen koirakoulun läheisemmälle toimipisteelle ratatreeneihin. Treenimatkaa vain vartin verran, joten melkeen voisi sanoa sen olevan naapurissa, verrattuna treenimatkaan, jota tavallisesti kuljemme. Teimme erittäin hyödyllisiä takapäänkäyttö- ja peruutusharjoituksia ensimmäisen puoli tuntia, minkä jälkeen oli radan vuoro. Peruutukset edessä meni Veelalla hyvin, koska olemme harjoitelleet sitä juoksareita varten. Sivulla peruuttamista emme juuri ole harjoitelleet, mutta pääsimme siinäkin hyvin alkuun, kun kouluttaja keksi laittaa meidät tekemään seinän vieressä - Veela nimittäin on niin vempula, että ehti pyöräyttää itsensä 360 astetta ympäri koko ajan, enkä saanut sitä ilman seinän tuomaa painetta peruuttamaan suoraan. Rataa varten saimmekin sitten läksyksi harjoitella lähtöä, sillä Veela on sellainen kaikki-mulle-heti -koira. Jos radalle ei lähdetä HETI, se alkaa kuupoilemaan, haistelemaan ja nousee asennosta tutkimaan vähän paikkoja. Kuitenkin, kun vauhtiin päästiin, Veela tuli hyvin mukana, eikä radalla oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Paitsi istumisen sijaan, se ehti tarjota maahanmenoa istu-eteen-sivulle-istu -kyltillä. Mutta olemme harjoitelleet niin paljon suoraan maahanmenoa, että erehdys oli ihan ymmärrettävää. Toisella kierroksella osasin varautua tähän eikä samaa mokaa tehty enää toista kertaa. Itse en tänään osannut myöskään laskea spiraalin tötsiä, joten henkistä valmistautumista minulle sen taidon hallitsemiseen koetilanteessa.

28.1.Veelan ratatreenit
Harjoittelimme pääasiassa Veelan kanssa vain sylkkäriä ja takaaleikkausta putkelle. Molemmat menivät tosi hyvin, eikä juuri ollut mitään ongelmia. Toisella kierroksella harjoittelimme hyvin pikaisesti takaaleikkausta pimeään putkikulmaan, koska halusin sille lisää imua takaaleikkauksiin. Tämä kohta ei mennyt kovin hyvin, koska oma etenemiseni ei ollutkaan niin looginen kuin ajattelin. Takaaleikkaus ei ollut koutsin ohjeistus, vaan omapäähänpistoni tuohon kohtaan ja jouduin toteamaan, etten oikeasti radalla ikimaailmassa tekisi sitä tuollaiseen kohtaan.

Jatkoimme suoraan taas rallyn ratatreeneihin, jossa eilisestä oppineena painotin rauhallisen lähdön tärkeyttä. Kun otin sen huomioon, rata sujuikin oikeastaan tosi hyvin. Palkkasinkin Veelaa vain kahdesti radan aikana ja sillä pysyi motivaatio silti tosi hienosti. Selvää edistymistä siis.


Viikonloppuna meillä olisikin ollut Veelan kanssa ensimmäiset rallytokokisat, mutta paria päivää ennen kisoja saimme tiedon, että hallin katto on romahtamaisillaan lumen painosta ja koko halli näin ollen käyttökiellossa. Ei auta muuta kuin kiikaroida seuraavat kisat tähtäimeen!

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Koiratanssin koulutuspäivä... ja miksi kiinnostukseni lopahti

Pääsimme mukaan uuden seuramme järjestämään koiratanssin koulutuspäivään, joka oli toissa sunnuntaina. Koulutuspäivä kesti koko päivän ja menin sinne erittäin innoissani ja odottaen hauskaa ja toiminnallista päivää sekä paljon hauskaa tekemistä oman koiran kanssa. 

Koulutuspäivälle oli tosiaan varattu aikaa kuusi tuntia, joista ensimmäiset kaksi kuuntelimme luentoa siitä, mitä on koiratanssi. Luento oli hyvin asiapitoinen ja oli kiva, kun kouluttajalta sai koko ajan kysyä tarkennuksia, mutta oli se myös hieman puuduttava. Kävimme läpi asioita, jotka olivat tuttuja kaikille vähänkään lajiin perehtyneille ja luennon tyyli oli se, että kouluttajalla oli diat, jotka hän luki meille ääneen. Näin opetuksen ammattilaisena ja kiinnostavaan, aktivoivaan ja ajatuksia herättävään luennointitapaan yliopistossa tottuneena, hieman turhauttavaa. 

Luennon jälkeen alkoi käytännön osuus, joka sekin oli toteutettu todella huonosti. Käytössä oli pitkä kenttä, jonka toisessa päässä soi musiikki ja koirakon piti harjoitella suht lähellä mankkaa, jotta musiikki kuului. Lisäksi siellä päässä kenttää, missä treenattiin, on hallin keittiö/toimistotila, joten me muut treenaajat emme olisi päässee koirakon viereen kuuloetäisyydelle menemättä kentän laitojen sisäpuolelle. Kouluttajalla oli lisäksi kovin hiljainen ääni, joten kentän toiseen päähän ei kuulunut yhtään, mitä kouluttaja koirakolle kommentoi, eli käytännössä vain nähtiin, mitä tapahtui ja eihän sitä juuri kukaan jaksanut kauaa seurata. 

Jokaisella koiralla oli loppujen lopuksi aikaa kentällä n. 15 minuuttia. Minä itse olin vuorossa vähän puolenvälin jälkeen ja odotin omaa vuoroani varmaan noin puolitoista tuntia. Sinä aikana temppuilin Riian kanssa, kävin vähän kävelemässä ja koitin tsempata sitä jaksamaan siitä huolimatta, että se oli aamulla pari tuntia maannut häkissään ja nytkään ei vielä tapahtunut mitään. Riia on sen tyylinen koira, ettei sen kanssa voi mennä minnekään liian aikaisin, koska odottaminen väsyttää sitä.

Niinpä, kun pääsimme kentälle, minulla oli Riian sijasta mukanani jonkin sortin lahna. Yritin ensin vähän tehdä koreografiaani, mutta Riia oli ihan pihalla, eikä sitä kiinnostanut enää yhtään. Jouduin ottamaan herkut käteeni ja teettämään sillä tosi avustettuna koreografian, jonka siis olin suunnitellut etukäteen ja sitä olemme jonkin verran kotona treenailleet. 

Vaikka kouluttaja sanoikin, että meillä on ihan hyvän näköinen koreografia ja jos se onnistuisi kisoissa, niin voisimme saada kunniapalkinnon, jota koiratanssissa siis tavoitellaan. Ja jos lisäisin siihen vielä hieman etäällä suoritettavia temppuja. Mutta jotenkin minulla itsellänikin meni motivaatio aivan täysin, kun koira käyttäytyi niin kuin oltaisiin oltu rallyradalla: EVVK. Minä olin aikaisemmin halunnut harrastaa koiratanssia, koska olin ajatellut, että se voisi auttaa kisatilanteissa palkattomuuden sietoon, kun saisi koiran kanssa tehdä hauskoja temppuja, joista se palkkaantuisi. Mutta jos tässäkin lajissa olisi edessä samanlainen motivaationpuutetaistelu, mikä rallyssakin tämän koiran kanssa on, niin antaa olla. Meille riittää harrastukseksi oikein hyvin toko ja agility ja oikeastaan jopa parempi näin. Voimme keskittää koko treenitarmomme niihin lajeihin. 

Ehkä joskus koiratanssikipinä syttyy uudelleen, ehkä ei, mutta tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen, ettei minulla ole enää mitään tarvetta katsella meille koiratanssikisoja kisattavaksi.


maanantai 21. tammikuuta 2019

Neljäs tulos avoimesta - ykkösjahti jatkuu

12.1. meillä oli tokokoe. Koe oli maajoukkueen valintakoe, eli pääasiassa EVL-koirille, mutta mukaan sai tulla myös muista luokista koiria, mikäli kokeeseen mahtui. Muille luokille koe oli tietenkin ihan tavallinen tokokoe. Olimme Riian kanssa ainoita avoluokassa ja tuomarina toimi Piritta Pärssinen. Koepäivä oli tosi mukava, sillä aamulla oli ensimmäisenä EVL-luokka, jossa oli kymmeniä koiria, joten meidän vuoro oli vasta kolmelta iltapäivällä. Meidän ei tarvinnut kovin kauaa odotella, kun tuomari kutsui meidän kentän laidalle, teki luoksepäästävyyden ja ilmoitti, että aloitetaan yksilöliikkeillä. Pärssinen on siitä mukava tuomari, että hän ilmeisesti teettää avon aina kahdessa osassa, ainakin molemmissa hänen tuomaroimissa kokeissaan, joissa olen ollut, on näin tehty. Meillä oli ensin liikkeestä seisominen, joka meni ihan hyvin. Ilmeisesti seuraamisen löysyydestä Pärssinen otti pisteen pois. 

Toisena oli seuraaminen, joka meni tosi huonosti, mutta onneksi pysyin itse rauhallisena ja se olikin tässä kokeessa tavoitteeni: etten ala varmistelemaan ja esim. taputtelemaan reittäni turhan takia. Seuraamisesta 6. 

Kolmas liike oli merkin kierto, joka meni ihan ok, tosin palaaminen oli vähän hidas ja perusasento hieman vino. Siitä 8. Neljäs liike taisi olla kaukot, jotka meni tosi hyvin siihen nähden, ettei Riia ole vielä koskaan tehnyt kaikkia vaihtoja kokeessa, koska on jäänyt kuupoilemaan jotain omiaan johonkin asentoon. Nyt kaikki vaihdot onnistuivat, mutta istumiset tulivat pompauttamalla takapään eteen, mitä se on nyt ruvennut tekemään. Ja meillä on siis kaukot, joissa takapään pitäisi olla paikoillaan, eikä päinvastoin. Kokeen jälkeen tuli mieleen, että onkohan sen selkä jumissa, kun se on ruvennut tekemään noin. Tästä vain 7,5, mutta olen tyytyväinen, että saatiin jotain, koska treeneissä tämä on kuitenkin satavarma liike. 

Viidentenä oli vielä hyppyliike, joka meni hyvin, mutta perusasentoon tullessa koira pomppasi reiden kautta ja jäi hieman vinoon. Tuomari oli tiukka, joten tästä vain 8,5. Tämän liikkeen jälkeen pidettiin tauko, jonka aikana sain käydä palkkaamassa koiran häkillä ja käytiin me siinä pissallakin. Kerkesin laittaa koiran jopa häkkiin, kun kentällä vielä häärättiin, mutta sitten liikkeenohjaaja huikkasikin jo, että tulkaa vaan, kun olette valmiita! Ihanan rentoa. 



Niinpä menimme takaisin kentälle ja ekana taisi olla liikkeestä istuminen, jossa taas seuraamisen löysyydestä pistevähennys -1,5. Eli tulos 8,5. Seuraava taisi olla ruutu, joka valitettavasti meni nollille, kun koira jäi nauhan ulkopuolelle puoliksi. Tämä ankarasti treenilistalle nyt oikeasti!

Seuraavana oli luoksetulo, josta saimme 9, enkä muista, että tuomari olisi kertonut, mistä pistevähennys meni enkä muista itsekään, mitä siinä tapahtui. Ehkä perusasento oli taas vino. Harjoittele tätäkin.

Nouto meni paremmin kuin hyvin. Se on Riian lempiliike, mutta myös tosi herkkä hajoamaan kokeessa, ehkä jännityksen takia. Tällä kertaa siitä 9 pistettä, eikä mitään muistikuvaa, mistä tuomari sanoi, vai sanoiko edes, pisteen lähteneen. Noudon jälkeen saimme taas poistua kehästä, minkä jälkeen tsekattiin, että nollakoirat olivat valmiita ja sitten suoraa paikkaistumiseen. Riia kihisi tässä vaiheessa vielä ihan kierroksilla, mutta luojan kiitos sain sen rauhoitettua oikeaan mielentilaan ennen kentän toista päätyä, jonne meidät oli määrätty istumaan. Jännitin aivan hulluna, että pysyykö se koko minuuttia, kun sillä pärisi niin pahasti ennen liikkeen alkua. En tiedä, oliko vieressä istuvilla isoilla, mustilla koirilla (gronttu ja bc) vaikutusta, mutta Riia ei edes hievahtanut istuessaan, eikä pälyillyt minnekään päin, mitä se yleensä jonkin verran tekee. Paikkaistumisesta 9,5, epäilen että kuono käväisi maassa jättäessä, kun en muutakaan selitystä keksi, miksi puoli pistettä puuttui kympistä. Kokonaisvaikutus oli 9.

Pistesaalis siis kaikenkaikkiaan 243,5, 2. palkinto ja luokkavoitto (kun muita ei ollut). Saimme 15 kg koiranruokaa ja suklaalevyn palkinnoksi, mikä oli iloinen yllätys. 1. palkinto jäi vain 12,5 pisteen päähän, mutta se jos jokin motivoi treenaamaan. Seuraavasta kokeesta ehkä jo se ykkönen!



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Mun koirien ei ole pakko, vaan ne SAA tehdä

Olin tänään molempien koirien kanssa vanhan agilityseuramme järjestämässä valmennuspäivässä, jonne tuli vieraileva kouluttaja Eija Heinonen kouluttamaan tokoa ja rallya. Otin molempien koirien kanssa seuraamista ja lisäksi Veelan kanssa kapulan pitoa ja Riian kanssa ruutua. Aikaa per koirakko, oli peräti puoli tuntia, eli oikein sopiva aika minun koirilleni, kun tehtiin viidentoista minuutin pätkissä. Minulla oli siis treeniaikaa kokonainen tunti kaiken kaikkiaan. 

Seuraamiseen sain molempien koirien kanssa oikein hyviä vinkkejä. Veelan kanssa lähinnä seuraamisen rakentamiseen ja keston lisäämiseen pieniä kikkakolmosia. Riian kanssa taas keskityttiin pitämään kiinni kriteeristä ja vaatimaan koiralta tarkasti oikeita asioita, eli niitä, miltä haluaa sen oman seuraamisen näyttävän. Riian kanssa saatiin myös hyviä neuvoja ruutuun ja erityisesti sen erottamiseen merkin kierrosta. Riiallahan on ruudun paikka ihan hakusessa ja sen huomasin konkreettisesti tänään. Sitä siis vahvistamme ja treenaamme tulevaisuudessa.

Ajatuksia herättävin osuus tässä koulutuksessa oli kuitenkin kapulanpito-osio. Kapulan pito on vähän sellainen liike, mihin ihmisillä on tosi vaihtelevia näkemyksiä ja Eijan kanssa meillä menikin ajatukset tässä suhteessa aivan ristiin, vaikka muuten olinkin tyytyväinen hänen ohjeistuksiinsa. Hän oli sitä mieltä, että Veelalle pitäisi pakottaa kapulan pito niin, että koirasta pidettäisiin kiinni ja se kapula laitettaisiin sen suuhun eikä annettaisi pudottaa. Vaikka sitten joutuisi pitämään kuonosta kiinni. 

Olinkin vähän etukäteen pelännyt, että mitä jos ohjeistus olisikin tuollainen ja olin koittanut tsempata itseäni siihen, että minä en tuolla tavalla halua tehdä ja että myös sanoisin sen ääneen. En kuitenkaan saanut sanottua ja pari kertaa yritinkin Eijan oppien mukaan tehdä. Huomasin kuitenkin, että Veela selvästi ahdistui ja hämmentyi ja Eija huomasi varmaan minusta, että minäkin ahdistuin, joten hän alkoi lähinnä kertoilemaan, mikä tällä tyylillä opettamisessa on pointti, miksi hän tekee niin jne. Hän myös totesi, ettei koiran kanssa voi päästä EVL:ään, jos sitä ei ikinä pakota mihinkään. Että jotkut asiat on vaan pakko tehdä.

Minä kuuntelin siinä ihan hiljaa loppuajan, mutta kotimatkalla oli aikaa ajatella asioita. Päädyin siihen, että pakottaminen ei vain kertakaikkiaan ole minun juttuni. En usko siihen, etteikö koiran kanssa voisi päästä pitkälle pakottamatta. Ja vaikka se olisikin totta, niin sitten minä en sinne EVL:ään edes halua. Minulle tärkeintä on se, että koira haluaa tehdä hommia kanssani ja että sillä on kivaa. EVL:ään pääseminen (esimerkiksi) ei ole minulle itseisarvo. Jos en saa kapulan pitoa positiivisin keinoin opetettua (mitä epäilen vahvasti), en sitä halua koiralleni opettaa. Minä en ala koiriani pakottamaan mihinkään. Niiden ei ole pakko tehdä minulle mitään, vaan ne SAAVAT. Toinen vaihtoehto on se, että ne ovat yksinään häkissä. Ja voin kertoa, että minun koirani todellakin mieluummin tekevät minulle ja yrittävät parhaansa mukaan tehdä minulle oikein, jotta pääsevät palkintoihin (ruokaan tai leluun) käsiksi. Ja sen pitäisi riittää. Pakko ei ole tehdä mitään, mutta vaihtoehto ei myöskään ole se, että ne tekevät mitä haluavat. Ne joko tekevät, mitä minä haluan tai eivät tee mitään. Mutta sen ne SAAVAT itse päättää, kunpaa haluavat tehdä. Jos ei huvita pitää kapulaa, ei tarvitse, mutta ei sitten myöskään saa mitään.

Koiraharrastus on minulle tosi iso osa elämää ja tahdon treenata tavoitteellisesti ja toivonkin, että jonain päivänä ahkeruus ja ilo tehdä, palkitaan. Tahdon kuitenkin, että tekemisen ilo säilyy ja näkyy. Jos menestys vaatii pakottamista, en sitten ehkä menesty koskaan. Mutta sekin on ihan ok. Koira on minulle tärkeä omana itsenään, ei vasta sitten, kun sillä on nimensä edessä TVA.