keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lyhyt "kenellekään muulle ei käy näin" -postaus

Kaikki, jokka mut tuntee, tietää, että mulle käy. Ja koko ajan. Jotain. Oon ollu tän viikon pitämässä taloa pystyssä muistisairaan ukkini kanssa, sillä aikaa kun mummi on sairaalassa polvileikkauksessa. Pidän huolta, että ukki saa ruokaa ja lääkkeitä ja ilmeisesti yritän kans sotkea ja hajottaa paikkoja täällä niin paljon kuin mahdollista.


Tänään, kun laitoin koiralle aamupalaa, pudotin koiranmakkaran ja se hajotti jääkaapista semmosen lasisen hyllyn. Siis kyllä, koiranmakkara. Aloin laittaa makaronilaatikkoa ja otin ylähyllyltä esiin purkin, jossa oli makaronit. Purkki tippu suoraa mun käsisitä maahan ja kaikki makaronit levis ympäri ämpäri likaselle keittiön lattialle (mummin polvi on ollu tosi kipee, eikä se oo pitkään aikaan pystyny siivoamaan!). Kun lakaasin niitä makaroneja kihveliin, sohasin semmosta telinettä, jossa roikkuu kaikkia takkatulenkohentamisvälineitä. Yks semmonen tippu ja kaatu, osu suoraa kihveliin ja kaikki makaronit levis uudestaan lattialle.


Eihän tälle nyt vaan voi ku nauraa. Asiat ei pysy mun kädessä. Ne vaan tippuu. Ja jos on mahdollista kaataa joitain asioita, nii mä kyllä kaadan. Tai jos voi osua johonki ja satuttaa itteensä tai hajottaa paikkoja, nii mä kyllä teen sen. 


Joskus oon hävenny sitä tosi paljon, mutta en mä enää oikeestaan jaksa. Mitä enemmän mä koitan välttää koheltamista, nii sitä enemmän niin tapahtuu. Ja jos mä jännitän sitä, kuinka mä onnistun millonki sotkemaan, luultavati just se, mitä eniten pelkään tapahtuu ja kolme kertaa pahemmin, mitä pelkäsin. Parempi siis antaa vaan olla ja uskoa, että tää koheltaminen, mokaaminen ja sotkeminen vaan on mun juttu. Mä en voi sille mitään. 


Kuinka monta kertaa ollaankaan naurettu J:n kanssa kotona, että mä en saa enää ikinä tiskata, koska muuten meiltä loppuu astiat (mä oikeesti ehkä joka toinen kerta hajotan tiskatessa jotain, yleensä vielä niin, että joudun keskeyttää toimenpiteen, kun mun käsistä tulee verta). Ja kuinka monta kertaa se on sanonu mulle, että älä jätä sitä vesilasia siihen lattialle, kun kohta se on kumossa. Ja niin se onkin - joka ilta. 

Mutta sitten vaan kuivataan. En mä jaksa välittää ja olla tekemättä asioita vaan sen takia, että sitten joutuu siivoomaan. Jos se vesilasi on lähempänä siinä lattialla ku pöydällä, niin otan sen riskin. 

Hauskaa -tai surullista- tässä on se, että Riia on oppinu jo valmiiks menemään kauas karkuun kun tiskaan, teen ruokaa tai siivoon. Ja sitten se pälyilee jostain sohvalta, että koska tippuu. Ja ainahan se tippuu.

Onko kohtalotovereita? :D Onko kiva lukea välillä ei koiriin liittyviä postauksia?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Koiranäyttelyistä

Oon tässä muutamana iltana kattellut Youtubesta live-streamia Cruftsista, maailman suurimmasta koiranäyttelystä. Koiranäyttelyt herättävät paljon keskustelua ja mielipiteitä ihmisissä, puolesta ja vastaan. Itsehän harrastan koiranäyttelyitä Riian kanssa, mutta toisaalta, ymmärrän tosi hyvin, miksi joku on noita tapahtumia vastaan.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se iänikuinen saksanpaimenkoira. Ryhmäkehässä esiintyi erittäin kyömyselkäinen viistoperäinen yksilö, jonka käyttäytymisessäkin oli toivomisen varaa. Myös pekingeesi näytti siltä, että kykenee hädintuskin liikkumaan. Kiinanharjakoira silminnähden pelkäsi tuomaria ja väisti tätä. Nämä koirat eivät ainakaan näyttäneet nauttivan omasta olostaan, eivätkä koiranäyttelyissä olosta, joten herää kysymys, mitä ne tekevät siellä? Etenkään ryhmäkehässä, edustamassa omaa rotuaan Cruftsin parhaana yksilönä. 

Mittelspitz vuodelta 1923
Mittelspitz vuodelta 2016
Mielestäni koiranäyttelyt ovat niin kauan ok, ja jopa hyvä yhteinen harrastus koiranomistajalle ja koiralle, kunhan koira nauttii siitä, eikä koiranäyttelyissä palkita sairaita ja vialliseen suuntaan jalostettuja yksilöitä. Koiranäyttelyjen tarkoitushan on olla eräänlainen jalostusarvontarkastustapahtuma, jossa verrataan koirayksilöä rotumääritelmään. Jokainen tuomari kuitenkin tulkitsee rotumääritelmää parhaaksi katsomallaan tavalla ja tämän vuoksi ollaan päästy siihen pisteeseen, että tietyt rodut ovat muokkautuneet niin sairasrakenteisiksi. Missään ei tietenkään suoranaisesti lue esimerkiksi sitä, että kuinka monta senttiä (tai milliä...) mopsin kuonon tulee olla tai kuinka lähelle maata sakemannin perän pitää painua. Kyse on vain rotumääritelmän tulkinnoista, joita tuomarit tekevät. Ja tiettyinä aikakausina on suosittu tietynlaista tyyppiä. Toivottavasti aletaan pikkuhiljaa suosimaan yhä enemmän niitä terverakenteisia, hyvin liikkuvia ja hyvin hengittäviä yksilöitä.

Tärkeintä on siis tuomarien kouluttaminen. Onhan nykymaailmassa edelleen olemassa esimerkiksi työlinjaiset saksanpaimenkoirat. Nämä yksilöt eivät varmastikaan tänä päivänä näyttelyissä pärjää Quasimodoa muistuttaville rotukavereilleen, mutta ehkä koko ajan mennään taas parempaan suuntaan? Omasta mielestäni kuitenkin joidenkin rotujen kohdalla valitettavasti ainoa vaihtoehto on enää roturisteytykset. Nämä vain ovat tosi hankalia juttuja, koska muihin rotuihin risteyttäminen tietenkin muuttaa myös koiran luonnetta, mikä on monille kasvattajille varsinkin tärkeä, ellei jopa tärkein syy harrastaa rotua. Mutta ehkä kuitenkin kannattaisi kasvattajien, kennelliittojen/klubien ja FCI:n miettiä, mikä on kaikista tärkeintä. Koiran terveys vai se, että rodun maine helppona sohvaperunana on uhattuna?

Kuvat Riiasta otettu koirakoulu Vimmatun tarjoamilta näyttelyharkoilta.

Ps. Sunnuntaina Korpilahden ryhmänäyttelyyn!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Riian ekat rallykisat

Tänään oltiin siis rallytokokisoissa Haukkuvaarassa täällä Jyväskylässä. Fiilikset kisojen jälkeen ovat kyllä huikeat! Saatiin Riian kanssa hyväksytty tulos, pisteitä 92/100. Siis paljon paremmin, kuin uskalsin toivoa!

Harmittaa vaan kamalasti, kun virheet, joista meitä sakotettiin olisivat olleet tosi helposti vältettävissä, jos olisin esimerkiksi ollut joissakin ohjatuissa treeneissä, jossa joku olisi siitä tajunnut huomauttaa tai jos olisin itse tajunnut ajatella asiaa. Eli saimme 7 virhepistettä siitä, että joissain liikkeissä taluttimen lukko pääsi nousemaan liikaa, eli siis hihna kiristyi. Sitähän se ei saisi tehdä, sillä rallyssa on erittäin tärkeää, ettei koiraa estetä tai ohjata hihnalla millään tavalla. Ja talutin ei kuitenkaan kiristynyt mitenkään kovin paljon, kun pisteitä meni vain 1, joten jos olisin vaikka vähän enemmän myötäillyt sillä talutinkädellä Riian liikkeitä, oltaisiin näiltä virheiltä säästytty.

Yksi virhepiste tuli kyltillä 9 eli pujottelussa ja se oli yhden pisteen arvoinen ohjaajavirhe. Eli olen ollut joko väärässä kohdassa kylttiin nähden, vinossa tai suorittanut sen muuten epätarkasti. Oletan, että jäin siitä liian kauaksi, kulma pujottelumerkkeihin nähden oli hankala ja lisäksi pujottelu suoritettiin juosten.

Joka tapauksessa, ei voisi olla ylpeämpi meidän suorituksesta! Ihan huikean mahtava tunne ja näistä kisoista opittiin tosi paljon! Suunta kohti seuraavia kisoja siis :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kysymyspostaus!

Kysymyspostausta toivottiin ja ajattelin tarttua heti ehdotukseen! Miksipä ei? Jos siis haluat kysyä ihan mitä vaan liittyen Riiaan, minuun, harrastuksiin, koirankouluttamiseen, mihin vain maan ja taivaan väliltä, kommentoi tähän tekstiin! Aikaa kysymysten esittämiselle on viikko. Toivottavasti mahdollisimman moni kysyy jotain, että saadaan hyvä vastauspostauskin aikaiseksi!


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Syömistilannepäivitys

Ajattelin päivittää tämän meidän ruokavalio-ongelman viimeisimmät kuulumiset. Loppujen lopuksihan Brit Care alkoikin sopimaan Riian mahalle. En tiedä oliko löysän vatsan syynä joku influenssa tai vastaava, joka vain osui samoihin aikoihin ruuan vaihdon kanssa, sillä vaihdoin ruuan kyllä varovasti ja hissukseen. Mutta tärkeintä on, että nyt ruoka tuntuu sopivan Riian vatsalle ihan hyvin; ei ole ilmavaivoja eikä löysää kakkaa. Ja mikä parasta: turkki kiiltää aivan mahdottomasti! 

Mutta... Riian syöminen aiheuttaa kyllä muuten minulle harmaita hiuksia ja turhautumista. Se tuntuu syövän juuri niin vähän, että pysyy hengissä. Omaan silmään (ja käteen) sillä saisi olla vähän enemmän rasvakerrosta. Joudun kuitenkin syyttämään luultavasti vain itseäni sen huonosta syömisestä. Ei olisi pitänyt vaihdella sitä ruokaa niin paljon sen ollessa nuorempi. Mutta omaksi puolustuksekseni täytyy sanoa, että ne ilmavaivat eivät olleet ollenkaan ok juttu ja siitähän se ruuan vaihtelu alkoikin, kun seuraavaksi ilmeni sitä silmän vuotamista. Joten ollaan nyt tämmöisen nirson koiran kierteessä. Jatkossa aion kyllä hamaan loppuun saakka tarjota sille Brit Carea, tosin tällä hetkellä sillä on siellä seassa Sam's fieldin 4300 power-ruokaa, jotta saisin sitä vähän lihoamaan ennen Korpilahden ryhmänäyttelyä. Ja sen maha muuten kestää tuotakin ruokaa tosi hyvin! Eli näitä kahta siis koko loppuikä... :D 

Yritettiin ottaa Riiasta kuvia, joissa näkyisi sen hoikkuus. Kuvat eivät ehkä ihan näytä totuutta, sillä se söi tänä iltana ennätysmäärän ruokaa, ainakin yli desin (aamun ruuat olivat kupissa ja lisättiin sinne vaan toinen desi samaa ruokaa).

Riia painaa tällä hetkellä vain jotain 6,5 kg paikkeilla. Moni sanoo, että se on tuonkokoiselle koiralle (34 cm) ihan ok, jopa melko paljon. Mutta Riialla on kuitenkin aika paljon lihasta, joka painaa ja minun mielestäni se tuntuu liian laihalta, joten ei haittaisi saada vaikka kilo lisää. Se saa Brit Care/Sam's field sekoitusta desin kaksi kertaa päivässä ja se syö siitä annoksesta joko ei ollenkaan tai max. puolet. Eli kaikenkaikkiaan se syö ehkä korkeintaan desin päivässä. Kuitenkin se on energinen, iloinen ja turkki kiiltää, joten en usko, että tämä mikään eläinlääkäriasia on. Olen päättänyt nyt pysyä lujana ja sinnikkäästi tarjota sitä samaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, kunnes se tajuaa, että siinä on sen ruoka ja sitä sen pitää syödä. 


Viime viikko Lapissa oli ehkä se, miksi tämä ongelma on nyt taas mielessäni. Konteksti maailman ahneimman koiran, Miisan, ja Riian välillä oli niin suuri, että teki ihan pahaa, kun Riialle se syöminen oli niin vaikeaa. Erityisesti tuon loman aikana. Sillä oli niin kova kiire päästä Miisan kanssa leikkimään, että tuntuu, ettei se syönyt koko viikolla juuri mitään. Toivottavasti ruoka alkaa maistua paremmin, kun ollaan täällä kotona taas.


Mielestäni Riia ei nyt aivan riutuneen näköinen ole, mutta laiha siltikin. Kaikki vinkit lihottamiseen ja nirsouden torjumiseen ovat siis tervetulleita!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ajatuksia harjoittelusta ja hyvästä kouluttajasta

Minulla on nyt ainakin seuraavat kaksi kuukautta vapaakortti Haukkuvaaran hallille täällä Jyväskylässä. Minulle sattui tälle päivälle vapaapäivä, jonka päätin hyödyntää menemällä mukaan treenaamaan rallyä poppariporukan (Pop Dog ry) kanssa. Saatiinkin ihan kivat ratatreenit pystyyn ja oikeastaan olo on nyt tosi innostunut! Riia oli mahtava, me osattiin liikkeet, mutta mun täytyy vaan muistaa hengittää ja laskee kolmeen.Vähintään.

Koiran kanssa täytyy olla rauhallinen eikä kannata hätäillä. Äkkituntumalla voisin ajatella, että suurin osa virheistä, mitä rallyssa voi tulla, on peräisin ohjaajasta. Itselleni on tosi vaikeaa edetä rauhassa ja ajatella, ennen kuin tekee. Ensimmäinen ratasuoritus meninkin vähän niin ja näin, koska itse hätäilin.


Hyvän kouluttajan pitää tuntea koiransa lisäksi myös itsensä. Täytyy tietää, kuinka itse reagoi jännittävässä tilanteessa ja mitkä ovat ne suurimmat sudenkuopat. Itselläni katoaa totaalisesti vain kaikki päästä jännässä tilanteessa. "Täyskäännös vasemmalle" kuulostaa päässäni uskomattomalta volttisarjalta ja kyltin "spiraali vasemmalle" kohdalla mietin, mitenkä nuo tötsät tähän kylttiin liittyivätkään. Ja parhaimmillaan "360 astetta vasemmalle" onkin minulle sillä hetkellä sama, kuin "täyskäännös vasemmalle." Voi apua!

Hyvä kouluttaja tuntee toki myös koiransa. Riialla ei todennäköisesti radalla tule olemaan mitään muuta ongelmaa, kuin se, että se ei syöksy nuuskuttelemaan tötsiä. Se rakastaa kaikkia mahdollisia merkkejä, kiitos vain merkin lähetysharjoituksille namialustan avulla tokopuolella... :D Eli täytyy muistaa kiinnittää aina Riian huomio itseensä tötsiä lähestyttäessä. Meille on myös aavistuksen vaikeaa kiertää takakautta sivulle, koska tokossa Riia tulee kaikista liikkeistä edestä sivulle. Emme siis ole juuri harjoitelleet takakautta kiertämistä, mutta onneksi ehdimme sitä vielä harjoittelemaan. Saksalainen täyskäännös meni yllättäen joka kerta hyvin ja reippaasti, vaikkei se tokoliike olekaan ja niin ollen jäänyt vähemmälle harjoittelulle. Siitä Riialle iso kiitos!


Me olemme tosiaan päässeet Haukkuvaaran rallyvalmennukseen, jota pääsemme hyödyntämään ensimmäisen kerran torstaina, kaksi päivää ennen kisaa :D Lyhyt valmennus, mutta mulla on kyllä usko koiraan kova. Vielä täytyy ittensä tsempata henkisellä tasolla kuntoon katsomalla Youtubesta videoita ja kertaamalla sääntöjä ja kylttejä!



sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Koirien kanssa Lapissa


Tehtiin tällä viikolla reissu Leville. Porukkaamme kuului kuusi ihmistä ja kaksi koiraa. Koirat ovat lähes päivälleen samanikäiset (ja hauskasti myös samalta kylältä toisistamme tietämättämme samana päivänä haetut) nartut, eli Riia ja göötti Miisa. Koirat ovat olleet pennusta pitäen melko paljon tekemisissä toistensa kanssa, olemme yökyläilleet ja muuten vierailleet puolin ja toisin toistemme luona. Tytöille tuli viikon aikana kaikenkaikkiaan kolme kertaa yhteenotto, jotka tosin loppuivat melko lyhyeen. Joka kerta kyse oli joko ruuasta tai lelusta/huomiosta. Miisalle ainakin ruoka näytti olevan kuolemanvakava asia, eikä sen ja herkkujen tielle Riian sopinut tulla. Pääasiassa loma meni kuitenkin tosi hyvin ja ajattelin koota meidän reissun osalta vähän vinkkejä koiran kanssa matkustamiseen Levillä ja muutenkin.

Automatka:

Riiallahan on taipumusta matkapahoinvointiin, mutta tässä tapauksessa onneksi sillä on taipumusta myös nirsoiluun. Se ei suostunut puoleentoista vuorokauteen ennen matkaa syömään juuri mitään, mikä loppujen lopuksi ihan hyvä asia, koska automatkoilla se kakoi pari kertaa, mutta tyhjästä mahasta tulee vain vähän vatsahappoja, jotka on helppo peiton päältä pyyhkäistä pois. Jätimme siis myös takaisin päin tultaessa aamun ruuat antamatta, eikä sotkuja syntynyt. Uskon myös, että pahoinvointiin auttoi lisäksi Adaptil-aine, jota ostimme mm. tätä reissua varten. Yleensä Riia kuitenkin on ehtinyt oksennella puolentoista tunnin automatkalla vähintään kolme kertaa, nyt säästyttiin pahimmilta kakomisilta.

Pääasiassa koirat nukkuivat automatkan. Aluksi Riia oli turvavöissä toisessa autossa ja Miisa häkissä toisessa. Miisaa kuitenkin jännitti matka niin paljon, että halusimme kokeilla, toisiko Riia sille yhtään turvaa, jos ne laittaisi samaan häkkiin. Se tuntui auttavan, sillä loppumatkasta Miisakin sai nukuttua. Joko Riian rauhoittavan läsnäolon takia, tai sitten matkanteko alkoi painaa liikaa.

Tässä ei ole kyseessä oikea tappelu :D

Levillä:

Levillä ei mitenkään liikaa tekemistä koiran kanssa ollut, mutta minä ja toinen porukkamme naisista otimmekin loman rennosti koirien ehdoilla. Miehet olivat sen sijaan rinteessä joka päivä. Me kävimme koirien kanssa paljon lenkillä, esimerkiksi koillisrinteiltä Utsuvaaralle lähtevä luontopolku oli lumen määrän vuoksi melko tehokas lenkki. Samalla kiersimme Utsuvaaran ja kävimme katsastamassa lasi-iglut.

Immeljärven jäällä meni tosi hyvät polut, joilla pystyi kävelemään koiran kanssa, tosin irti ei uskallettu päästää, koska vieressä menivät hiihtoladut ja moottorikelkkareitti.

Sammun porotilalla oltiin tosi ystävällisiä koiria kohtaan. Emme olleet ihan varmoja, voiko sinne koiria tuoda, joten menimme sinne koirat sylissä katselemaan ympärillemme. Koirat kuitenkin vähän haukkuivat poroja ja muita ihmisiäkin, mutta yksi paikan työntekijöistä/omistajista tuli sanomaan, ettei koiria tarvitse kantaa ja saa antaa haukkua, koska porot ovat tottuneet niihin. Ei tuollaista ystävällisyyttä koiria kohtaan kyllä etelässä tapaa!

Mökkinämme oli Nallentupa Kätkässä ja sitä voimme kyllä suositella niin alueen puolesta, kuin muutenkin. Kätkänkujan perällä sijaitsevalle mökille olivat koirat tervetulleita ja se sijaitsi sen verran suojassa (lumipenkat) naapureilta ja kaikelta muultakin, että koiria saattoi huoletta pitää irti valvonnan alla siinä pihassa.



Koirat tietenkin väsyivät vieraassa paikassa melko nopeasti, joten jonkin verran uskalsimme jättää niitä myös kahdestaan mökkiin. Vaikka mökki oli paritalo, siinä vaikutti olevan todella hyvät äänieristeet, enkä usko, että mikäli koirat ovat mökissä yksin haukkuneet, että se olisi viereisen asunnon asukkaita haitannut.

Tässä olemme Utsuvaaralla. Siellä oli todella komeat maisemat! 

Riia söi koko viikon jotenkin todella huonosti, ehkä stressin vuoksi, ja Miisa juoksi päin takkaa ja sai silmäkulmansa auki, mutta muuten meidän reissu meni tosi hyvin! Voisin sellaisen vinkin vielä antaa, että hiihtovyö oli melko kätevä kapistus. Siihen sai koiran kiinni ja kaksi kättä vapaaksi valokuvaamista varten! Voin nimittäin kertoa, että ekana päivänä, kun en tajunnut ottaa hiihtovyötä mukaan, oli ihan jännittävää ottaa kuvia, kun koira kiskaisee johonkin suuntaan juuri väärällä hetkellä  - koko ajan :D

torstai 3. maaliskuuta 2016

Doboilemassa

Koska mulla ei ollut mahdollisuutta saada kuvia itsestäni ja Riiasta doboilemassa, pyysin apua Facebookin koirat-ryhmästä. Mallina kuvissa toimii siis bostoninterrieri Teppo.

Käytiin viime viikolla Riian kanssa testaamassa itsellenikin ihan uutta lajia doboa. Dobohan on siis eräänlaista lihaskunto/kehonhallintajumppaa, jota tehdään suurella ovaalinmuotoisella pallolla tai tasapainotyynyllä koiran kanssa, koiralle tai ilman koiraa. Dobo vaatii tasapainoa ja etenkin keskivartalonlihaksia. Doboilu tuntui kyllä seuraavana päivänä jonkin verran vatsalihaksissa ja tulihan siellä tunnilla välillä ihan kuumakin. Varmasti saa kuitenkin doboilulla vielä tehokkaammankin tunnin aikaiseksi, tuommoisella tunninmittaisella kokeilukerralla ei nyt kuitenkaan mitään kovin ihmeellistä voida vielä tehdä.


Arvasin, että Riia on lahjakas tässä lajissa, sillä sillä on mahdottoman hyvä kehonhallinta, ponnistusvoima ja se myös ilmeisesti luottaa minuun aika paljon, koska hyppää aina muitta mutkitta tasapainoilemaan minne ikinä sen käskenkään. Ja mikäs syy sillä olisikaan olla luottamatta, kun olen kuitenkin aina ollut varmistamassa, ettei se putoa tai horjahda esim. polven päältä tai emännänjakkaralta. :D


Riia hyppäsi siis ongelmitta dobopallon päälle. Alkuun olisi pitänyt palkata jo haistelusta ja pallon koskettamisesta, mutta minun ei tarvinnut tehdä kuin pieni ele kohti palloa, kun Riia jo pomppasi sinne päälle :D Ja sieltä komealla pompulla alas. Lopuksi meinasi kuitenkin lähteä pallo Riian alta, kun olimme lopettelemassa ja olin lakannut jo varmistamasta polvillani, että pallo pysyy paikoillaan. Yhtäkkiä Riia tekikin täyskäännöksen ja loikkasi pallon päälle. Onneksi pallo vierähti pois alta pehmeästi ja Riiakaan ei ilmeisesti päässyt pallon päälle kuin puoliksi ja tössähti ihan kevyesti alas. Ei käynyt kuinkaan, eikä jäänyt kammoa!


Tasapainotyynyllä seisominen kaikilla neljällä jalalla tuotti kuitenkin sille hieman hankaluuksia. Kaksi jalkaa meni hyvin ja vielä kolmekin, mutta sain siltä kaikki neljä jalkaa vain pari-kolme kertaa kokonaan tyynylle. Sitä vähän ihmettelin, kunnes sain itse kokeilla tasapainotyynyä. Jestas siinä oli vaikea pysyä! Ilmeisesti tämä kyseinen tyyny, jonka olin valinnut, oli vähän liian täynnä ilmaa, mikä teki siitä haastavan. Olisi ilmeisesti kannattanut aloittaa vähemmän täydellä tyynyllä!


Me tykättiin lajista kyllä kovasti ja olisi ihanaa hommata itsellekin dobopallo kotiin. Omien lihasten ja venyttelyn lisäksi doboilu kehittää koiralta juuri niitä syviä lihaksia, jotka auttavat kehonhallinnassa. Siitä taas on hyötyä erityisesti agilityssä. Dobon avulla voi myös koirien lihaksia venytellä.


torstai 25. helmikuuta 2016

Meidän ensimmäinen rallytunti

Pahoittelen taas kuvien puutetta! Mulla pitäisi varmaan olla joku 24/7 GoPro-kamera päässä, kun ei ole noita kuvaajia lähtemään mukaan treeneihin :D

Sain buukattua itelleni koirakoulu Vimmatun Reetan opastamaan meidät rallytokon alkeisiin näin reilut kaksi viikkoa ennen kisoja. Oli kyllä äärettömän hyvä tunti ihan vaan jo senkin takia, että sain valtavan hyviä ohjeita radan suorittamiseen. Varsinaisesti kun en ole koskaan lajiin perehtynyt, selvisi minulle tänään esimerkiksi oikeat suorituspaikat, eri kiertosuunnat ja tärkeimpänä ehkä se, että koirahan ei istu joka liikkeen välissä perusasentoon, niin kuin minä olin automaattisesti tokopohjalta olettanut. Nyt on hirvittävän paljon varmempi tunne tosiaan parin viikon päässä siintäviin kisoihin! Nyt täytyy vaan hulluna katsella rallyvideoita ja miettiä samalla kylttejä, joita siinä parhaillaan suoritetaan, jotta sisäistyy vielä selkärankaan saakka ne oikeat lähestymissuunnat ja liikeradat.

Saatamme ehkä mahdollisesti päästä jopa maaliskuuksi rallyvalmennukseen, jos hyvin käy! Siitä kuitenkin lisää tuonnenpana, kun asia varmistuu!


Kuvituskuvana saatte nauttia meemistä, jonka tein paikallisen koirahallin meemikilpailuun. Olkaa hyvä!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Elämä ei oo niin vakavaa

Me ei olla Riian kanssa _ikinä_ harrastettu rallytokoa. Mutta meidän kotiseura Popdog ry järjestää maaliskuun puolessa välissä rallytokokisat ja mä menin ja ilmootin Riian sinne. Se tuntu ihan hyvältä ajatukselta. Onhan tässä vielä aikaa harjootella :D Kolmen viikon tehotreenit! Ollaan me oikeesti kotona jo jotain opeteltu. Kyllä se ne liikkeet osaa. Eri asia osaanko mä! Nyt jännittää!