Stay positive!

Viime kisojen jälkeen mä olen ruvennut opettelemaan positiivista asennetta ja suhtautumista agilityssä. Keppiongelmaamme mietittyäni, olen alkanut olemaan varma siitä, että ongelma johtuu Riian itseluottamuksen puutteesta. Riia on aina ollut sellainen herkkis, joka tajuttuaan, että minä turhaudun tai se ei heti osaa jotain, poistuu paikalta. Se on niin naurettavaa, miten se voi tuossakin asiassa olla niin ihmismäinen: liian vaikean haasteen edessä sen korvat painuvat luimuun ja se vaan kääntää selkänsä ja kävelee pois. Taakseen katsomatta. Sama se on varmasti kepeilläkin. Se aistii kuinka jännittynyt, tai ehkä pikemminkin jo valmiiksi turhautunut minä olen, ottaa siitä painetta eikä kykene suorittamaan keppejä. Tästä lähin siis pelkkää positiivisuutta radalle!

Kuva Vaasan kisoista. (C) Meeri Koski

Pääsimme kokeilemaan uutta asennettani eilen treeneissä, kun koutsimme oli taas keksinyt sellaisen radan, että oksat pois! Radalla harjoiteltiin leikkauksia niin hypyille kuin kepeillekin. "Takaaleikkaus kepeille, salli minun nauraa", olisin ennen ajatellut, mutta eilen yritin ajatella, että "täältä pesee!" Ja pikkuisen jäikin voittajafiilis treeneistä! Ensinnäkin, Riian kanssa leikkaukset hypyille sujuivat aivan mahtavasti! Kepitkin saatiin tehtyä etupalkan kanssa niin hienosti, että kentän laidaltakin kolmosissa kisaava sivusta seuraaja huusi minulle, että vau, huikeaa! Täytyy varmaan jatkossakin enemmän hyödyntää silloin tällöin tuota etupalkkaa kepeille. Niin harvoin, ettei Riia totu siihen, mutta sen verran usein, että sen itseluottamus kepeille kasvaa. Ja minä olen niin ylpeä siitä, että pidin oman pääni kasassa ja ensimmäisellä kertaa, kun Riia kyllä aloitti kepit hienosti, mutta lopetti kesken (etupalkkaa ei ollut) kannustin sitä ja taputinkin palkaksi hyvästä yrityksestä. Viimeisellä kierroksella mentiin muuten koko rata ilman etupalkkaa kaikki leikkaukset suorittaen! Hah, osataan me sittenkin jotain!

(c) Meeri Koski

Sitten vielä pentupöhinää. Mun on pitänyt kirjoittaa Veelasta enemmänkin ja siitä, miten ollaan valmistauduttu sen tuloon (ei juuri mitenkään). Mutta jostain syystä tekstit ovat jääneet vain luonnoksiksi. Puolitoista viikkoa kuitenkin enää, niin saamme hakea pennelin kotiin. Eiköhän siitä sitten ala asiaa olemaankin. Tähän mennessä olen vain katsellut söpöjä, kasvattajan lähettämiä kuvia, lukenut pennunkoulutuskirjaa ja ostanut sille söpön pinkin pannan. Riian väri on turkoosi ja Veelan pinkki. Se sopii sille oikein hyvin, onhan se sellainen Blondi. Se on nimittäin Talvitassun Briljantti Blondi (tiedot Koiranettiin tulivat tänään näkyviin, eli nyt se on virallinen nimi).