Tämä (aamu)päivä tuli vietettyä Pietarsaaressa aksakisoissa. Ykkösille oli tarjolla kaksi rataa, molemmat agiratoja. Rataprofiili oli mukava, hieman haastava, mutta silti passeli ykkösille. Mutta eipä jäänyt meidän radoista jälkipolville taaskaan mitään kerrottavaa, sillä molemmista napattiin hyllyt. Kahdesti Riia teki kyllä ihan ok kepit (eli siis ekalla radalla kolmannella yrittämällä ja tokalla toisella), mutta tänään sillä vaan oli jotenkin ihan hulivilipäivä. Se esimerkiksi pöhisi muille koirille lämppäämään mentäessä, mitä se ei ikinä tee ja yritti aivan selvästi päästä riehumaan muiden kanssa. Pöhinämeiniki jatkui radallakin, eikä koira ollut yhtään minulla hallinnassa. Ekan radan hylky tuli, kun Riia, täysin tapojensa vastaisesti, ampaisi pois ohjauksestani ja suoraan kentän toiseen päähän putkeen. Toisella radalla hylly sitten taas tuli siitä, kun minä luulin, että Riia sinkosi mutkaputken samasta päästä takaisin pois, ja laitoin sen uudestaan samaan putkeen. Siinä vaiheessa oli onneksi ratavirheitä kertynyt jo 15, eli moka ei kauheasti jäänyt harmittamaan. Riia olisiis sillä radalla taas yhdessä kaarteessa lähtenyt keulimaan ja melkein karannut aitaamattoman (!) kentän reunalla riekkuvien lasten luo, kieltäytynyt sekä putkesta että kepeiltä, joten hyl siihen päälle, ei niin tunnu missään, varsinkaan, kun medeissä oli kova taso, eikä meillä olisi ollut mitään mahdollisuuksia palkintosijoille tuommoisilla tuloksilla.
 |
| Kuva: Meeri Koski |
En tiedä, johtuiko pöhinäfiilis kesästä, säätä, nurmikentästä vai mistä, mutta tämä oli kyllä jotain uutta. Kentän aitaamattomuus vähän häiritsi, sillä se selkeästi vaikutti koiran fokukseen. Vaasassahan se ei vaikuttanut millään lailla, mutta tänään se selvästi häiritsi Riiaa. Onneksi seuraavat kisat on näillä näkymin meidän seuran omat kisat ja siellä on kunnon aidat kenttien ympärillä.
 |
| Meeri Koski |
Riia on kyllä minulle monelta osin täysin harjoituskappale tässäkin lajissa. Moni asia on selvää, mitä tulen Veelan kanssa tekemään toisin. Ensimmäinen on se, että en anna sen ikinä roiskia kontakteilta alas, vaan alan heti pienestä pitäen opettamaan juoksareita tai 2-on-2-offia kunnolla. Ja pidän kiinni siitä vaatimuksesta. Toinen on sitten ne kepit. Minä yritän harjoitella niitä Veelan kanssa aina vain silloin, kun koiralla on paljon energiaa ja motivaatiota. Todennäköisesti lähden Veelaa opettamaan kujakeppimetodilla. Sillä tavalla ajattelisin, että todennäköisimmin saisi nopeat kepit ja koiran motivoitumaan keppien tekemiseen.
Hmm... Huono homma että kentän aitaamattomuus vaikuttaa heti noin. :/ Lisää häiriötreenejä?
VastaaPoistaEi voi sanoa, että kentän aitaamattomuus "vaikutti heti noin." Edelliset kisathan Vaasassa oli myös aitaamattomalla kentällä, eikä Riia ollut moksiskaan. Pietarsaaressa se jostain syystä kävi tuollaisella pöhinämeinigillä ja teki asioita, joita se ei koskaan tee - kuten karkasi kentän toiseen päähän putkeen. Koirilla on päivänsä, eivätkä ne ole koneita, jotka toimisivat aina samalla tavalla ja ennalta arvattavasti. Tuolloin oli tuollainen päivä, että kentän laidalla olleet ihmiset ja erityisesti ne lapset, veivät huomion :)
Poista