Mun koiramaiset joululahjatoiveet

Minä rakastan tuhlata rahani koirajuttuihin, joten ilman muuta tänäkin vuonna on toteutettava listaus koiramaisista lahjatoiveistani.

Linkki sivulle, josta kuva napattiin tässä

1. Palkkausautomaatti

Tämän minä haluaisin tosi paljon. Laitteesta olisi hyötyä niin irtoamistreeneihin, juoksukontaktiharjoitteluun, etäällä tehtävien temppujen harjoitteluun, peruutusharjoitteluun ja moniin tokoliikkeisiinkin. Riialla käytän usein etu- tai takapalkkaa erityisesti tokoliikkeissä, mutta palkkausalustan kontrolloimattomuus harmittaa. Jos Riia vahingossa pääsee karkaaman namialustalle ilman lupaa, saa se siitä palkan, enkä asialle mitään voi. Namiautomaatti olisi vastaus tähän pulmaan. 

Linkki kuvaan

2. Dobo-pallo tai tasapainotyynyjä

Näistä olisi hyötyä Riian lihaskunnon kasvattamisessa sekä kehonhuollossa. Jyväskylässä doboiltiin aikoinaan paljonkin, koska meidän vakiohallilla oli iso kasa dobopalloja, tasapainotyynyjä ja fitbone asiakkaiden käytettävissä. Enää meillä ei ole niihin mahdollisuutta, joten ihana olisi saada sellaiset omaksi. 

Kuva blogista Niin erilaiset

3. Järkyttävä kasa hyviä koulutusnameja

Minä olen hyvin perinteinen nakit ja lihapullat -kouluttaja, joka vannoo herkkujen maukkauden nimeen. Uskon vakaasti että vähintään 50 % Riian miellyttämisenhalusta on peräisin maukkaista palkkausnameista. Nakeissa ja lihapullissa on kuitenkin sellainen iso ongelma, että niissä on aivan järkyttävästi suolaa. Nakeissa vielä nitraattiakin. Eivätkä ne toki muutenkaan terveellisimmästä päästä ole, puhumattakaan siitä, kuinka kauan niiden pilkkominen kestää. Ja itselläni kylmät valmislihapullat aiheuttaa yökkäysrefleksin joka kerta. Naturis -tuotteita olen kuullut kehuttavan hyvänä nakkien korvaajana. Maukasta ja lihaisaa ja kuulemma helppoa pilkkoa. Pitäisi testata näitä. 

Peten koiratarvike

4. Aktivointipelejä

Näitä toivoisin kyllä jo uusia. Riialla on yksi ja se osaa selvittää sen muutamassa sekunissa, joten eipä siitä kauheasti hyötyä ole. Nämä ovat koiralle kuitenkin hauskaa puuhastelua päiville, kun syystä tai toisesta ei kauheasti muuta aktiviteettia ole tarjolla. Tai sitten muuten vaan huvin vuoksi käytettäväksi.

Tälle joululle minulla ei näemmä ollutkaan kauheasti tarvetta uusille koirajutuille - ihme ja kumma. Yleensä minulla on listalla vaikka mitä juttuja, joita haluaisin Riialle hankkia. Kiva kuitenkin vaihteeksi näin. 

Itsenäisyyspäivän epikset

Itsenäisyyspäivää vietettiin epävirallisten agilitykilpailuiden merkeissä Lakken hallilla. Olin ilmoittautunut kahteen starttiin mölliradalle. Mielestäni se oli ihan hyvä päätös siinä mielessä, että meidän osuus oli aika nopeasti hoidettu ja päästiin viettämään itsenäisyyspäivää. Mutta uusinta sillä samalla radalla meni kyllä aivan pipariksi, eli siinä mielessä oli aivan turha. Ensimmäinen yrityshän meillä meni nimittäin tosi hyvin: tulos -18.03. Sillä tuloksella päästiin medi-luokan kolmansiksi. Toisella radalla pieleen meni sitten varmaan lähinnä omat, liian hätäiset ohjaukset. Saimme 10 virhepistettä, jotka taisivat molemmat tulla kielloista, kun en ohjannut kunnolla loppuun asti. Mutta pääasia on, että ekalta radalta tuli tulos!

Heti episten jälkeen seuraavana päivänä, eli torstaina, meillä oli omat treenit, joissa olikin teemana "tulos tai ulos", joka tarkoittaa sitä, että heti, kun radalla tulee virhe, joutuu poistumaan kentältä. Treenitapa on yllättävän tehokas, koska siinä joutuu miettimään, mikä meni pieleen ja mitä pitää tehdä seuraavalla kierroksella toisin, jotta pääsee pitemmälle. Erityisen hyvä mieli minulle tuli siitä, että koko meidän ryhmästä, me päästiin Riian kanssa kaikista pisimmälle. Rata oli kuitenkin sopivan haastava ja sisälsi mm. kepit kahteen kertaan, pimeitä putkikulmia, takaakiertoja ja hankalan (eli myös "laittoman" eli aksasääntöjen vastaisen) rengaskulman. Meidän ratasuoritukset kaatuivat joka kerta oikeastaan siihen, että joko hätäilin liian nopeasti seuraavalle esteelle (koira tuli kepeiltä pois) tai jäin toljottamaan sitä liian pitkäksi aikaa (takaakierrossa) enkä ehtinyt mukaan ohjaamaan jotain kriittistä kohtaa (keppien alku pitkän suoran putken jälkeen). 

Riia on kyllä siinä mielessä minulle tosi hyvä pari, että se on tosi herkkä ohjauksille, mutta myös tasaisen varma suorittaja. Se tekee radalla juuri niin kuin pyydetään. Virheet johtuvat aina minusta. Ja niitä virheitähän on paljon, mutta koko ajan kehitytään. Ja sillä Riia onkin hyvä opettamaan, koska se reagoi ohjauksiin ja ohjaamattomuuteen niin hyvin. Ja sen kanssa pystyy kokeilemaan ja tekemään mitä vain ohjauskuvioita.

Se on messariviikonloppu!

Vuoden paras tapahtuma on täällä, enkä malta odottaa, että itse pääsen paikan päälle huomenna! Tänään on jo someen levinnyt kuvia messuilta ja kavereilta olen kuullut tunnelmia tapahtumasta. Lähden huomenna heti aamusta junalla kohti Helsinkiä ja suoraan Messukeskukseen, jossa aion viettää koko päivän! 

Tämän vuoden messuissa oli se typerä juttu, että kaikki mielenkiintoiset luennot pidettiin perjantaina. Eihän kukaan normaali, työssäkäyvä ihminen pääse paikan päälle perjantaina. Missasin siis paljon tosi mielenkiintoiselta vaikuttavia luentoja, mutta eipä voi mitään. Riittää siellä onneksi nähtävää vielä muinakin päivinä. 

Rotutorit on minulle aivan ehdoton juttu. Rotutoreilla on eri rotuyhdistyksiä esittelemässä omaa rotuaan ja toimintaansa. Niissä vierähtää varmasti taas paljon aikaa, sillä rotuyhdistyksillä on yleensä myös rodun edustajia mukana rapsuteltavina. Minua kiinnostaa myös junior handler, jota menen varmasti seuraamaan jossain välissä. Lampaiden paimennusnäytöskin pitää päästä katsomaan. Lisäksi aion ehdottomasti olla paikalla kuuntelemassa islanninkoirien rotuesittelyn ja on varmaan käytävä kuuntelemassa myös, mitä se nose work oikeastaan on. Jos innostuisi vaikka uudesta lajista siinä samalla. Flyball-näytös on aina viihdyttävä ja loppukehiä katsellessa vierähtää helposti useampi tunti. 

Menen tänäkin vuonna messuille yksin, mutta aina siellä tulee tuttuja vastaan ja voi hetken aikaa viettää aikaa yhdessä. Koiramessujen koko ohjelma löytyy täältä: *klik*. Täytyy varmaan ottaa kamera mukaan ja kuvata tunnelmaa messuilta. Kokoan sitten tänne parhaat palat!

Kuinka moni on menossa koiramessuille pelkästään messuvieraaksi?

Kuvan koira ei liity juttuun. 

Agilityä: Katja Valkin koulutus

Alkuun fiilikset oli tosi jännittyneet ja paniikinomaiset "mitä ihmettä mä ees teen täällä? En kyllä ikinä enää..." Mietin, miksi olen ilmoittautunut näihin treeneihin, kun nämä selvästi ovat vähän tasokkaammille koirille. "Mehän sotkeudutaan jalkoihimme jo ekalla kolmella esteellä..." Kuvittelin, että me jäämme hinkkaamaan vain sitä alkua ja radalle mennessänikin sen sanoin Katjalle ääneen. Etten ole koskaan yrittänyt mitään tuollaista, eikä se varmaan tule. Mutta katsotaan. Rata näytti siis tältä:

Katja Valkin koulutus 2.12.2017

Mutta itseasiassa treenit menikin meiltä kaikin puolin hyvin. Päästiin ekalla kierroksella jo putkelle 20 saakka ilman suurempia ongelmia. Teimme alkuun onnistuneen japanilaisen, kuutoshypylle onnistuneen saksalaisen (jonka kanssa toissaviikolla omissa treeneissä tappelimme), onnistuneet kepit, hyvän ennakoivan valssin, takaaleikkauksen jne. Aivan huikeaa tekemistä sekä minulta että koiralta tänään, vaikka itse sanonkin! Yllätin itseni niin positiivisesti! Etenkin, kun melkein kaikki muut treenaajat olivat jo kisaavia, osa jopa kakkos- ja kolmasluokkalaisia ja siitä huolimatta me takkuiltiin radalla jopa joitain koirakoita vähemmän. Ja me tehtiin koko rata.

Toisella kierroksella jatkettiin siis putkelta nro 20 loppuun asti. Parissa kohdassa takkuilimme, mutta saimme kuin saimmekin löydettyä hyvät ohjauskuviot oikeisiin kohtiin. Ja minä jopa muistin radan! Tälläkin radalla minulla tuli kuitenkin paikoin vastaan vanha kunnon loppuun asti saattaminen ja se, etten oikein luota koiraan. Treenien jälkeen jäi kuitenkin kaikin puolin sellainen olo, että pitää alkaa nyt jo luottaa siihen, että me osataan. Koska osataanhan me! 

Treenit olivat siis Lakeuden koiraurheilukeskuksessa Seinäjoella. Kaiken lisäksihän halli oli meille uusi ympäristö. Jonkin verran nenä meinasikin ekalla kierroksella viedä koiraa, mutta siitä päästiin onneksi yli. Hyvin menneiden treenien kunniaksi ajettiin Riian kanssa vielä Mustiin ja Mirriin ostamaan sille uuden pannan. Olen jo pitkään haaveillut leveästä pannasta, joka olisi helppo aksatreeneissä löytää karvan ja takkien seasta. Ja ihan hieno panta me löydettiinkin. 

Tästä on hyvä jatkaa treenaamista entistä suuremmalla innolla. Enää kolme viikkoa vanhaa treenikautta jäljellä ja ensi vuodeksi päästään/joudutaan uuden valkun oppeihin. Mielelläni olisin vanhankin valkun kanssa jatkanut, mutta huhu kertoo, että uusi olisi luvassa. Itsekin jatkan kouluttamista ensi vuoden puolella. Siitäkin oppii paljon.

Halusin koiran, jota ei tarvitsisi puettaa...

Nauroin treenikaverilleni viime viikolla, kun hommasin Riialle jo kolmannen takin, että minähän valitsin mittelin mm. sen takia, ettei sitä tarvitse puettaa. Silti meille on kertynyt takkeja jo kolmena kappaleena ja pelkäänpä, ettei se jää siihen. Toki koiraa kuin koiraa on hyvä ennen aksatreenejä sekä niiden aikana ja jälkeen puettaa ainakin näillä kylmemmillä keleillä. Lakkella, jossa nykyään treenataan, on onneksi lämmin halli, jossa koirat voivat omaa vuoroaan odottaa, mutta siitä huolimatta Riia makoilee hallissakin Bot-verkkoloimi päällään. Botin päälle tuli hommattua kevyt sadetta pitävä takki näille syksyn sateisille päiville. Lisäksi Riialla on entuudestaan vuorellinen talvitakki, joka oli pakko hankkia, kun Jyväskylässä treenattiin kylmässä hallissa. 

Eli se siitä koirasta, jota ei tarvi puettaa. 

Vaikka loppuviimein puettamisella tarkoitan kuitenkin enemmän sitä normi arkea ja sitä, ettei koiraa tarvitse peruslenkeille puettaa. Saa vain mennä. Riia kesti viime talvena ainakin oikein hyvin ilman takkia ja puettamista ne muutamat päivät, kun oli reilumminkin pakkasta. Treeneissä on kuitenkin tärkeää pitää lihakset lämpiminä, joten siksi tämä takkiarsenaali. Ja onhan ne loppujen lopuksi aika kivoja, silloin, kun niitä tarvii vain sen kerran viikossa. 

Riian uusi sadetakki.

Bot:iin olen kyllä tosi tyytyväinen.

Putkijarrua

Olipa pitkästä aikaa treeni, jossa päästiin kokeilemaan meille ihan uutta juttua, nimittäin putkijarrua. Olin kyllä kuullut siitä aikaisemmin, mutta eilen saatiin oppia miksi sitä käytetetään ja miten sitä käytetään. Riiallehan ei ole sitä koskaan opetettu, mutta se nappasi ideasta kiinni heti.

Päivän rata 

Eli Riia tosiaankin ymmärsi heti muutamasta harjoitteluvedosta, että suhina tarkoittaa kääntymistä putken jälkeen. Se tuli hienosti testattuakin sillä, että kun jossain kohdassa suhisin liian myöhään, eli kun Riia oli jo putkessa, eikä niin ollen kuullut suhinaa, se paineli suoraa putkesta eteenpäin. Suhinasta se sitten kaarsi hienosti minua kohti. Muutenkin treenit kulkivat kyllä tosi hyvin tänään, ilman sen suurempia ongelmia. Minä jopa opin radan suht helposti ja päästiin ekalla kierroksella kerrasra puoleen väliin. Häkeillyn sujuvuudesta vaan niin hyvin, että minulla meni pasmat sekaisin ja lakkasin ohjaamasta.

Juuri tällaisia suht helppoja treenejä kyllä aina välillä tarvitaan, että itseluottamus kasvaa. En malta odottaa sitä, kun kalenterin sivut voidaan kääntää ensi vuodelle ja saan ostaa kisalisenssin! Sitten kierretäänkin Riian kanssa ensi vuonna aksakisoja! 

Koiratanssi: palaset kohdillaan!

Mä olin jo vaipunut epätoivoon sen suhteen, etten ikinä keksisi meille koiratanssikoreografiaan mitään hyvää alkua. Riia osaa sen seitsemänsataa temppua, mutta mikään ei oikein tuntunut istuvan siihen musiikkiin. Tai no, se jonka siihen alunperin ajattelin ja joka siihen hyvin istui, ei näytä oikein miltään pienen koiran kanssa, kuten koiratanssin nettikurssin ohjaaja meille huomautti. Jotenkin olin pitkäksi aikaa, varmaan yli puoleksi vuodeksi, jumittunut siihen ajatukseen siitä tietystä alusta ja mietin jo, ettei meille tule ikinä valmista koreografiaa. Tänään kuitenkin lenkillä se iski. Mietin päässäni laulun sanoja ja sieltähän se tuli suoraa. Liike, jonka ympärille meidän alkumme voisi rakentua! Testailtiin Riian kanssa uutta aloitusideaani ja niin loksahtivat palaset paikoilleen. Meidän koreografiassamme on nyt alkukin!

Muut osaset siinä onkin ollut jo koiratanssin nettikurssista saakka kasassa ja olen tosi tyytyväinen sekä biisivalintaani että kehittelemääni koreografiaan. Nyt täytyy vielä treenata koreografia suht varmaksi ja pikkuhiljaa yrittää tehdä pidempiä pätkiä ilman palkkaa. Lisäksi puuttuvat tietenkin puvut. Mutta meidän esityksemme on ainakin omasta mielestäni kekseliäs ja jopa paikoin hauska. Se olisi kiva päästä esittämään jonnekin! Pitää varmaan mennä perehtymään seuraavaksi koiratanssin kilpailusääntöihin. 

Luonteesta

Riiassa on monia hyviä puolia, jotka ehdottomasti haluaisin kakkoskoiraltanikin löytyvän. Riia on vilkas, se touhuaa ja touhottaa, joskus niinkin paljon, että kärsivällisyyttä koetellaan. Ja se on mielestäni vain hyvä asia. Riia on miellyttämisenhaluinen ja innokas treenaaja, oikein hyvä harrastuskoira siis. Riia on myös nöyrä - painokas "Riia" tai viimeistään "Riia-perkele" auttaa huonoon käytökseen, pihapiiristä katoamiseen tai treenirepun luvattomaan kaivamiseen. Toisaalta Riia tietää myös mitä pään pyöräytys tarkoittaa ja jo se riittää lopettamaan paikkamakuussa haistelun tai vahtipuhinan. Kuitenkin Riian pehmeys ja nöyryys johtaa myös auttamatta siihen piirteeseen, joka on sen yksi huonoimmista puolista ja mitä taas en mieluusti seuraavalle koiralle siirtäisi. Riia on erittäin herkkä ja vaikkei sitä koskaan ole esimerkiksi fyysisesti kuritettu, matelee se liian monta kirosanaa peräkkäin kuullessaan korvat luimussa paikalta pois, pelkää ja varoo mahdollisesti kaatuvia asioita ja tulee kevythäkistä ulos kuin hakattu. Varsinkin tuo viimeinen on jopa vähän nolo juttu, enkä tiedä miksi se tekee niin. Metallihäkistä se tulee luvan saatuaan ihan reippaasti ulos, mutta kangashäkistä matelee korvat luimussa ulos. Vaikka viihtyy häkissä ja sinne menee mielellään. Ehkä se ei oikein tiedä, saako sieltä tulla ulos vai ei. En tiedä.

Toinenkin piirre siinä on, minkä mielelläni vaihtaisin pois ja mikä on suurin syy, miksi epäilen esimerkiksi Riialla pentujen teettämistä. Se on pidättyväistäkin pidättyväisempi - joskus. Se ei pelkää ihmisiä, jos ne ovat tuttuja tai jos ne eivät välitä siitä. Mutta auta armias, jos joku ventovieras, varsinkaan mies, haluaa koskea siihen. Tai varsinkaan kyselee Riialta lupaa siihen. Riia katsoo muualle, ahdistuu, häntä menee koipien väliin ja mieluusti se lähtee pois. Eikä varmaan nuuhkaise. Sitä silminnähden ällöttää ja inhottaa. Mutta jos ihminen on puoliksikaan tuttu tai ei osoita kiinnostusta Riiaa kohtaan, niin sitä vasten voi vaikka hyppiä. Voisiko joku selittää tämän käytöksen minulle?

Hermorakenteensa puolesta Riia muuten on loistokoira: me ollaan pariinkin kertaan vahingossa päädytty tilanteeseen, jossa on ammuttu raketteja jossain lähellä, kun olemme olleet ulkona (molemmat kerrat rakettienammunta-aikojen ulkopuolisia aikoja, en vie koiraa tahallani tilanteeseen, jossa tiedän ammuttavan raketteja) eikä se ole juuri korvaansa lotkauttanut. Ukkostakaan se ei pelkää, eikä ampumista. Pimeällä sitten kyllä taas se pöhisee vähän kaikelle ihmeelliselle - tänäänkin lenkillä tuulessa heiluvalle kukka-ambelille. 

Ihan mielenkiinnosta olisi kiva viedä Riia luonnetestiin tai luonnekuvaukseen. Olisikin kiva kuulla kokemuksia. Kumpaan kannattaa viedä tällainen pehmeä koira? 

Kommenteista

Vielä toinen postaus tälle iltaa. Kiitos kaikille teille, jotka olette kommentoineet viime aikoina teksteihini. Olen todella pahoillani, etten ole julkaissut niitä enkä niin ollen myöskään vastannut. Syy tähän on se, että hallinnoin blogia aiemmin yliopiston sähköpostitilin kautta ja kyseiseen sähköpostiin sain myös aina ilmoituksen uudesta kommentista. Yliopiston sähköpostini poistui kuitenkin käytöstä nyt lokakuussa, kun valmistumisestani oli kulunut määrätty aika. En ollut tajunnut siirtää ilmoituksia kommenteista saapumaan tähän toiseen sähköpostiin, eli minulla ei ollut aavistustakaan niistä kommenteista, joita olin tänä aikana saanut. Tänään kuitenkin, kun postasin tuon äsköisen postauksen, jossa kyselin neuvoa teiltä, tajusin, ettenhän minä enää saa ilmoituksia kommentesta minnekään ja tajusin käydä katsomassa täällä blogin hallintapaneelissa odottavat kommentit. Suuret pahoittelut siis kommenttien julkaisun ja niihin vastaamisen viivästymisestä! 

Koiran viretila kokeessa

Nyt kyllä ärsyttää! Avoimen luokan kokeesta asti Riia on tehnyt avoimen liikkeet aivan täydellisesti, kovalla innolla ja 100 % varmasti oikein. Jos se toimisi samalla tavalla kokeessa, kuin se on nyt treeneissä toiminut, ei meillä takuulla olisi mitään ongelmaa saada ykköstä. Toko on kuitenkin siitä hieno laji, että pelkkien liikkeiden hallitseminen ei riitä, vaan koiran on kestettävä palkattomuutta ja pitkäkestoista suoritusta. Minä luulen, että meidän ongelmamme tällä hetkellä onkin se, että Riia tietää kokeen olevan koe. Sitä lakkaa heti kiinnostamasta, koska se tietää, että tuonne mennään suorittamaan kaikki liikkeet peräkkäin, eikä siellä saa palkkaa. Nyt on siis kaikki vinkit tähän ongelmaan enemmän, kuin tervetulleita! Onko kenelläkään lukijalla ollut ongelmia koiran viretilassa?

Olemme nyt parin viikon ajan ottaneet myös korkeampien luokkien liikkeitä ja ei voi muuta kuin kehua, kuinka mahdottoman pätevä koira minulla on. Riialle hyppynouto on ihan yksi suosikkiliikkeistä, tunnistusnouto alkaa sujua ja luoksetulon pysäytyksistäkin menee jo kaikki asennot. Kyllä tästä koirasta vielä tokovalio leivotaan. Keksitään vaan vielä ratkaisu tuohon motivaatio-ongelmaan kokeissa.

ps. Meitä kyllä hirveästi helpottaisi, jos avoimessa luokassa liikkeet suoritettaisiin kahdessa osassa. Onko teillä kokemusta tuomareista, jotka teettää liikkeet kahdessa osassa? Kenen kokeeseen taas ei kannata mennä, eli kellä liikkeet suoritetaan putkeen?