Riiassa on monia hyviä puolia, jotka ehdottomasti haluaisin kakkoskoiraltanikin löytyvän. Riia on vilkas, se touhuaa ja touhottaa, joskus niinkin paljon, että kärsivällisyyttä koetellaan. Ja se on mielestäni vain hyvä asia. Riia on miellyttämisenhaluinen ja innokas treenaaja, oikein hyvä harrastuskoira siis. Riia on myös nöyrä - painokas "Riia" tai viimeistään "Riia-perkele" auttaa huonoon käytökseen, pihapiiristä katoamiseen tai treenirepun luvattomaan kaivamiseen. Toisaalta Riia tietää myös mitä pään pyöräytys tarkoittaa ja jo se riittää lopettamaan paikkamakuussa haistelun tai vahtipuhinan. Kuitenkin Riian pehmeys ja nöyryys johtaa myös auttamatta siihen piirteeseen, joka on sen yksi huonoimmista puolista ja mitä taas en mieluusti seuraavalle koiralle siirtäisi. Riia on erittäin herkkä ja vaikkei sitä koskaan ole esimerkiksi fyysisesti kuritettu, matelee se liian monta kirosanaa peräkkäin kuullessaan korvat luimussa paikalta pois, pelkää ja varoo mahdollisesti kaatuvia asioita ja tulee kevythäkistä ulos kuin hakattu. Varsinkin tuo viimeinen on jopa vähän nolo juttu, enkä tiedä miksi se tekee niin. Metallihäkistä se tulee luvan saatuaan ihan reippaasti ulos, mutta kangashäkistä matelee korvat luimussa ulos. Vaikka viihtyy häkissä ja sinne menee mielellään. Ehkä se ei oikein tiedä, saako sieltä tulla ulos vai ei. En tiedä.
Toinenkin piirre siinä on, minkä mielelläni vaihtaisin pois ja mikä on suurin syy, miksi epäilen esimerkiksi Riialla pentujen teettämistä. Se on pidättyväistäkin pidättyväisempi - joskus. Se ei pelkää ihmisiä, jos ne ovat tuttuja tai jos ne eivät välitä siitä. Mutta auta armias, jos joku ventovieras, varsinkaan mies, haluaa koskea siihen. Tai varsinkaan kyselee Riialta lupaa siihen. Riia katsoo muualle, ahdistuu, häntä menee koipien väliin ja mieluusti se lähtee pois. Eikä varmaan nuuhkaise. Sitä silminnähden ällöttää ja inhottaa. Mutta jos ihminen on puoliksikaan tuttu tai ei osoita kiinnostusta Riiaa kohtaan, niin sitä vasten voi vaikka hyppiä. Voisiko joku selittää tämän käytöksen minulle?
Hermorakenteensa puolesta Riia muuten on loistokoira: me ollaan pariinkin kertaan vahingossa päädytty tilanteeseen, jossa on ammuttu raketteja jossain lähellä, kun olemme olleet ulkona (molemmat kerrat rakettienammunta-aikojen ulkopuolisia aikoja, en vie koiraa tahallani tilanteeseen, jossa tiedän ammuttavan raketteja) eikä se ole juuri korvaansa lotkauttanut. Ukkostakaan se ei pelkää, eikä ampumista. Pimeällä sitten kyllä taas se pöhisee vähän kaikelle ihmeelliselle - tänäänkin lenkillä tuulessa heiluvalle kukka-ambelille.
Ihan mielenkiinnosta olisi kiva viedä Riia luonnetestiin tai luonnekuvaukseen. Olisikin kiva kuulla kokemuksia. Kumpaan kannattaa viedä tällainen pehmeä koira?
