sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tokassa rally-tokokokeessa

Käytiin Riian kanssa tänään Keski-Suomen kennelkerhon rally-tokokokeessa. J ei ollut kotona, joten menin sinne ihan itsekseni Riian kanssa. Koko aamun satoi vettä, mutta onneksi se taukosi siksi pariksi minuutiksi, kun itse oltiin radalla. Vaikka kastuttiinhan me kuitenkin. En tiedä miksi Riia oli niin pihalla, mutta se tosiaankin oli. Se radalla pari kertaa lähti haahuilemaan jonnekin, katseli kentän ulkopuolelle ja kuunteli sieltä kuuluvia ääniä ja jopa nuuski kylttejä/tötsiä. Jouduimme uusimaan pari kylttiä ja saimme niistä miinuspisteet. Lisäksi miinusta lähti vinosta perusasennosta (juuri sillä hetkellä kentän ulkopuolella joku rymäytti jonkun auton takaluukun tms. kiinni ja Riia menetti keskittymiskykynsä ja istui vinoon. Siihen mennessä olimme kuitenkin uusineet jo kaksi liikettä, joten ei ollut varaa ottaa enää tätä uudestaan) ja toinen kymppi lähti kontrollivirheestä, kun Riia kesken spiraalin paineli menemään niin kauas, kuin remmi antoi myöten. Radan jälkeen olin aivan varma, ettei saatu edes hyväksyttyä tulosta, kun meni niin surkeasti. Mutta saimme kuin saimmekin kahmittua kasaan 72 p. ja tuomari vieläpä kommentoi, että hyvä rata muuten, mutta koira otti vähän turhan paljon häiriötä.

Kun näin pisteemme, olin vielä siinäkin vaiheessa varma, ettei saatu hyväksyttyä tulosta. Muistin nimittäin, että hyväksytyn raja on 75 p. En ollut kuitenkaan varma, joten kaivoin kännykän esiin ja googlasin. Oi sitä riemua, kun tajusin, että oltiin kuin oltiinkin saatu hyväksytty tulos, vaikkakin ihan niukin naukin. Hyväksytyn raja on siis 70 p.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Mitäs me puuhaillaan?

Tällä hetkellä meneillään on sekä tokon alokasluokan valmennus että rally-toko valmennus ja näiden valmennusten lisäksi vielä rally-tokokurssikin. Olemme menossa sunnuntaina kisaamaan rally-tokoa Keski-Suomen kennelkerhon järjestämiin rallykisoihin ja Riia on ilmoitettu myös kuun lopussa kisattaviin mittelspitzien rallytokomestaruuksiin.


Tokokokeeseen sen sijaan en ole uskaltanut Riiaa vielä ilmoittaa, sillä se ei todellakaan ole vielä suoritusvarma. Se tekee ja osaa kyllä, mutta sillä on viime aikoina ollut ihan liikaa sellaisia hetkiä, että se keksii jotain omaa. Esimerkiksi toissakertana meillä oli valmennuksessa ruutu rakennettuna kentälle. Riia karkasi heti tilaisuuden tullen ruutuun. Hyvähän se on, että se on innokas, mutta harmittaa tosi paljon, kun se keksii tuollaisia juttuja... Viime kerralla harjoittelimme paikkamakuuta ja odotimme lupaa käskyyn perusasennossa, kun Riia muisti noutokapulan, jonka olin jättänyt kentän laidalle ja ampaisi hakemaan sen. Eli siis malttia ja kärsivällisyyttä pitäisi kovasti kehittää. Sitä, että se jaksaa odottaa sitä tehtävää ennen kuin keksii mitään itse...


J ja Riia kävivät frisbee-tunnilla (joka oli siis oikeastaan kolme tuntia) ja heillä oli mennyt aivan mielettömän hyvin! J oppi uusia temppuja ja heittotekniikoita ja Riia oppi paremmin ottamaan kiekon kiinni. Oon niin ylpeä J:stä ja Riiasta. Ehkä joskus, jos tänne päin tulee kisojakin, he menevät kisaamaan :D J haaveilee kyllä myös erilaisista näytöksistä, joissa voisi Riian kanssa esiintyä! Ehkä ensi marraskuussa Jyväskylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä... :D


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ja tässä ollaan taas...

Se on tullut takaisin. Ei vaan voi olla ajattelematta. Ajatukset harhailevat uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä samaan asiaan. Koneella ollessa sormet näppäilevät lähes päivittäin tietyt sivut auki. Onko tullut uusia? Onko tulossa uusia? Kuka, mitä, missä ja koska? Ajatukset raksuttavat. Olisihan se ihanaa...



Pentukuume. Tuo viheliäinen sairaus, joka aiheuttaa pakkomielteisiä ajatuksia. Niistä ei pääse, vaikka tietääkin, ettei todellakaan ole nyt aikaa pennulle. Olisiko tähän lääkitystä?

tiistai 3. toukokuuta 2016

Tampere KV

Tampere oli ja meni. Yokotai-kennelin koirilla olikin oikein hieno edustus näyttelyssä paikalla ja aivan mahtavin tuloksin selvittiin sieltä kotiinkin. Riia sai ERI:n ja pääsi siten mukaan juniorinarttujen kilpailuluokkaan sekä edustamaan kenneliään kasvattajaryhmään. Junioreissa ei kuitenkaan tullut sijoitusta, mutta Yokotai-kasvattajaryhmä oli kolmas ja sai kunniapalkinnon. Oikein hieno suoritus siis! Oli mahtavaa olla edustamassa Riian kanssa sitä joukkoa! Riian kanssa oli edustamassa siis sen äiti sekä veljekset, jotka ovat Riian kanssa samasta isästä.


Tampere KV oli kaikin puolin onnistunut reissu. Itse olin äärettömän tyytyväinen Riian suoritukseen (olin ajatellut, että kunhan se EH:n saa, että päästään edustamaan kasvattajaryhmään), mutta myös näyttelyssä oli mukava tunnelma niin mittelikehän laidalla, kuin muuallakin aina myyntikojuilta käännöspalveluun. Tuli tuhlattua vähän rahaakin, pääasiassa ruokaan ja herkkuihin, mutta ostimme myös uuden noutokapulan! Riian arvostelukin oli ihanan erilainen ja oli tosi mukava kuulla pilkuntarkkaa arviointia omasta koirasta. Arvostelu oli kuitenkin ruotsiksi, ja vaikka kävimme käännöspalvelussa, jäi osa arvostelusta vähän kysymysmerkeiksi, esim. "liikaa ilmaa hännässä", Riialla kun on niin tiukka häntäkierre kuin vain voi olla, tai "leveät ristiluut."


Loppuun kuitenkin arvostelu kokonaisuudessaan:
"Feminiininen narttu. Hieman suuret korvat. Suora edestä. Hyvä rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Hieman liikaa ilmaa hännässä. Leveät ristiluut. Hyvät lihakset. Hieman korkeat kintereet. Liikkeessä pirteä ja kevyt. Liikkeessä liirtää kintereestä."


Kolme ensimmäistä kuvaa (c) Eveliina Anttila

Riia ja Riian äiti Rilla (Yokotai Sweet Surprise). Kuva (c) Saija Tuomi

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Valmiina näyttelyyn!

Meillä onkin luvassa mukava, minulle kevään viimeinen viikonloppu, koska maanantaina alkaakin sitten kesätyöt eli kesä :D Menemme huomenna jo Tampereelle koko konkkaronkka viettämään vappuaattoa ystäväpariskunnan luokse. Sunnuntaiaamuna suuntaammekin sitten näyttelyyn Pirkkahalliin. Koska lähdemme jo huomenna, oli Riia pestävä tänään. Lopputuloksesta tulikin mielestäni ihanan säihkyvä ja raikas. Toivottavasti pysyy keli kuivana sunnuntaihin, että koiran turkki on edes jotenkuten puhdas vielä sunnuntainakin :)

Ihanaa vappua kaikille!


torstai 28. huhtikuuta 2016

Energiapiikki

En tiedä mistä johtuu, mutta viime aikoina, sanotaanko parin-kolmen viikon ajan Riialla on mennyt tosi lujaa. Se saa ihan ihme hepulikohtauksia, joissa se hyppii sohvalta toiselle, saattaa tehdä parit voltit, heittelee lelujaan ja kuskaa niitä meille heitettäväksi. Voikohan se johtua siitä, että se on alannut syömään paremmin ja sillä on oikeasti ylimääräistä energiaa sen johdosta? Vai meneeköhän se ihan ylikierroksilla jostain muusta syystä, esim ylirasituksesta? Se kyllä nukkuu ihan normaalisti ja ollaan treenattu ihan normaali määrä, mutta tuntuu vain, että sen liikunnan tarve on jotenkin lisääntynyt. Se pöffäilee jotain ihan omiaan vähän väliä, esimerkiksi vetää jotain möyrimisleikkiä sohvalla sohvatyynyjen tai sängyn päällä päiväpeiton seassa. Eipä tuo mitään haittaa sinänsä, mutta harmittaa vaan, kun ei itse jaksa määräänsä enempää toista viihdyttää. Pitäisiköhän meidän nähdä koirakavereita, joiden kanssa saisi purkaa energiaansa, enemmän vai vähemmän? :D


PS. Ensi viikonloppuna on Tampere KV. Mitäs sanotte hienoista korvista (ja tuosta yhdestä tassusta, joka kuvassa näkyy), jotka trimmasin ite? :D Oon aika tyytyväinen lopputulokseen! Alan oppia tämän spitzin trimmaamisen jalon taidon!

torstai 21. huhtikuuta 2016

Best in Show 7

Oltiin viime sunnuntaina Riian kanssa Keski-Suomen belgianpaimenkoirien järjestämässä mätsärissä. Ei olla pitkään aikaan käyty, joten nyt oli hyvä hetki käydä muistelemassa, miten siellä kehässä käyttäydytään. Hyvinhän se muistui mieleen ja tuloksena oli BIS 7. :)

Riiallahan on mennyt mätsärit aina hirvittävän hienosti, tää oli jo kolmas kerta BIS-kehässä, ekaa kertaa aikusten sarjasta palkittuna. Ja kaiken kaikkiaan kuudes mätsäri, missä ollaan oltu. Riia on paras <3

Eilen ilmestyi aikataulut Tampere KV:hen. Meidän kehä on siinä puoli kahentoista maissa, kehä numero 18. Muun värisiä mitteleitä on paikalla peräti 46, eli ainakin mun mielestä aivan valtava määrä. Saa nähdä kuinka meidän käy!


Mittelspitz harrastuskaverina

Mun ennakkokäsitysten mukaan mittelspitzit oli miellyttämisenhaluisia, vilkkaita, haukkuherkkiä ja helposti koulutettavia. Nyt, kun oon ollut noin vuoden mittelspitzin omistaja, voin kertoa, että ennakkoluulot ei oo kauheasti muuttuneet, ehkä vain parempaan suuntaan. Mittelspitz oli mulle sopivampi rotu, kuin uskalsin toivoakaan ja Riia parempi harrastuskaveri, kuin uskalsin ikinä haaveilla. Kokemusta toistaiseksi mulla on vaan tästä yhdestä yksilöstä, mutta se on kyllä ainakin aivan huikee koira. Kerron nyt, millainen  Riia on harrastuskaverina.


Rotumääritelmässä sanotaan, että saksanpystykorva on: "Hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa." Tämän asian suhteen ainakaan tätä yksilöä ei voi muuta kuin kiitellä. Mä sanon aina, että Riialla on ihan mieletön työmoraali. Treeneissä se on aina ihan intopiukeena, tarjoaa ensimmäisenä aina perusasentoa ja tuijottaa tiiviisti minua koko ajan. Riian kanssahan on treenattu säännöllisesti ekoista rokotuksista lähtien tokoa, joten en tiedä, johtuuko siitä, vai mistä, mutta vaikka se tykkää kaikesta, mitä sen kanssa tehdään, on toko sille ihan kuningaslaji. Varsinkin kaikki vauhtiliikkeet ovat sen mielestä parasta maailmassa: luoksetulo, ruutu, merkin kierto jne. Riia ei ole ikinä haluton tekemään hommia, vaan aina iloinen, energinen ja miellyttämisenhaluinen.


Me treenatan melko paljon: pääsääntöisesti joka toinen viikko on kahdet ohjatut treenit ja joka toinen viikko kolmet. Välillä on enemmän ja välillä vähemmän, riippuen esteistä, peruutuksista tai ekstratreeneistä. Mutta Riia jaksaa erittäin hyvin tuon treenimäärän ainakin sen innokkuudesta päätellen. Kotona harjoittelen aina naksuttimen avulla ja Riia kuulee heti, kun naksutin otetaan esiin ja juoksee kauheaa vauhtia paikalle. Sitten se pyörii ja pomppii olkkarin matolla, jossa aina treenaamme. Se on siis todella miellyttämisenhaluinen, innokas ja motivoitunut!


On ollut hirveän helppoa opettaa Riialle oikeastaan ihan kaikki. Ei meillä ole ollut muita ongelmia, kuin silloin pienempänä se kentältä karkaaminen. Nyt ei ole sitäkään pelkoa enää. En tiedä johtuuko helppo koulutettavuus siitä, että me olemme treenanneet niin pienestä pitäen ja meillä on Riian kanssa syntynyt tietynlainen yhteinen sävel, vai onko se ihan yleinen rotuominaisuus, mutta Riian kanssa on kaikki ollut helppoa. Riian kanssa on ihan huippua kulkea missä vaan, koska se tekee kaiken pienestäkin vinkistä. Esimerkiksi bussipysäkillä bussin tullessa, saan sen sormen nytkäyksellä vasemmalle sivulleni istumaan, sanomatta mitään. Bussissa saan Riian makaamaan paikoillaan sanomalla "maata." Jos joudun jättämään Riian hallilla häkkiin tai seinään kiinni ja se haukahtaa, sen saa hiljaiseksi kauempaakin pyöräyttämällä päätä. Riia on toimii ihan täydellisesti. Vaikka se ymmärtää pienetkin vihjeet, se ei kuitenkaan ennakoi - sen kanssa on ollut hirveän helppoa vaihtaa toko rallyyn, koska se ei ikinä ennakoi. Rallyn ja tokon liikkeethän saattavat erota monellakin lailla, mutta yksi merkittävä ero on se, että rallyssa liikkeet harvoin päättyvät perusasentoon toisin kuin tokossa, jossa ne päättyvät siihen aina. Sillä, ettei Riia ennakoi, tarkoitan esimerkiksi sitä, ettei se rallyradalla tarjoa sitä perusasentoon istumista heti, kun vauhti hidastuu. Mutta tokossa se istuu kuitenkin heti, jos liike kunnolla pysähtyy.

Riia on ihan paras harrastuskaveri. En tiedä, uskallanko minkään muun rotuista enää ottaakaan :D


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Miten valita oikea koirarotu itselle?

Oikean rodun valinta on melkoista heinäsuovassa neulan perässä rämpimistä. FCI, eli kansainvälinen koiranjalostusliitto on hyväksynyt kaikenkaikkiaan 358 eri koirarotua, joista Suomessa on noin 320. Se on valtava määrä ja mikäli ei ole yhtään perehtynyt asiaan, on varmastikin kaikista helpointa valkata jokin sen rotuinen, josta on edes joskus kuullut. Koirarotuihin perehtyminen kuitenkin kannattaa, sillä se mikä sopii naapurin Matille, ei välttämättä sovi sinulle. Miksi halusin kirjoittaa tästä ja mitä luulen tietäväni aiheesta? Olen omistanut neljää, periaatteessa viittä eri rotua koiria ja lähipiirissäni on monia eri rotuja. Tämä itsessään ei varmaan vakuuta ketään, mutta sen lisäksi voin kertoa, että olen fanaattisen kiinnostunut koiraroduista. En tiedä miksi, mutta niistä tietäminen, niiden tunnistaminen ja niistä lukeminen on minulle henki ja elämä. Tiedän PALJON rotujen alkuperästä, rotumääritelmistä ja käyttötarkoituksista. Vietän vapaa-ajastani hyvin ison osan selailemalla eri rotujärjestöjen kotisivuja sekä vanhoja rotuesittelyjä Koiramme-lehdestä. Voin siis sanoa olevani melkoinen rotuasiantuntija!

Yksi tärkeimmistä seikoista rotua valitessa, on mielestäni rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen selvittäminen. Se kertoo hyvin paljon siitä, millainen kyseinen rotu on. Koirarotuja on jalostettu monin eri tavoin ihmisten apulaisiksi: paimennukseen, metsästykseen, vartioimiseen, puolustamiseen, hälyttämiseen ja niin edelleen, mutta myös ihmisten huviksi, esimerkiksi seurakoiriksi ja juoksukilpailuihin. Alkuperäinen käyttötarkoitus kertoo sen, miten koira reagoi erilaisiin asioihin. Se taas tuo tietoa siitä, miten koiraa todennäköisesti kannattaa kouluttaa ja millaisia ongelmia sen kanssa tulee todennäköisesti olemaan. Otetaan esimerkiksi vaikka mittelspitz, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia "varashälyttimenä." Mitteliin on siis sisäänrakennettuna kaikesta uudesta, poikkeavasta ja oudosta haukkumalla ilmoittaminen. Tästä voimme siis päätellä, että suurimman osan maailman mitteleistä kanssa voi jossain vaiheessa joutua keskustelemaan tuosta äänenkäytön soveliaisuudesta varsinkin kaupunkiympäristössä asuttaessa. Täysin hiljaista mittelistä tuskin koskaan saa, toki poikkeuksiakin on joka rodussa.


Vaikka rotumääritelmä on kuivaa luettavaa, kannattaa siitä alusta lukaista ainakin rodun käyttötarkoitus ja hieman historiaa sekä käyttäytyminen ja luonne-kohta. On ihan peruskauraa, että joidenkin rotujen kohdalla esimerkiksi näyttelyissä, tuomari ei mene sorkkimaan koiran suuhun itse, vaan handleri näyttää koiran purukaluston tuomarille. Tämä siitä syystä, että jotkut rodut on jalostettu epäluuloisiksi vieraita kohtaan ja mahdollisesti puolustamaan reviiriään ja omistajiaan. Esimerkiksi fila brasileiro, on vahtikoira, jolla on voimakas vartiointitaipumus ja jonka pitäisi olla epäluuloinen vieraita kohtaan.

Rotu on siis sellainen, miksi sen on tehty. Ja sitä saa mitä tilaa. Jos ei osaa hyödyntää tai opettaa pois esimerkiksi paimenkoirien saalisviettiä tai vahtikoirien vartioimisviettiä, niin voi olla hyvinkin pian ongelmissa koiransa kanssa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus kertoo jotain myös liikunnan määrästä. Kiinanpalatsikoira eli pekingeesi on rotu, joka jalostettiin niin pieneksi, että naiset pystyivät kantamaan sitä kaapunsa hihassa. Bordercollien tarkoitus taas on paimentaa lampaita ja olla paimenten väsymätön työkaveri. On helppo arvata, kumpi tyytyy vähempään liikuntaan.


Tärkeitä asioita rotua valitessa on tietenkin myös turkin laatu ja -hoito. Jos hankkii trimmattavan rodun, on oltava valmis viemään sitä säännöllisin väliajoin trimmattavaksi. Muuten karvan laatu huononee, turkki kasvaa ylipitkäksi ja menee takkuun. Eri asia on kuitenkin rodut, joille tehdään vain näyttelytrimmi, kuten vaikkapa mittelspitz. On ihan ok jättää se myös trimmaamatta, se ei siitä kärsi. Näyttelyitä varten sen korva- ja tassukarvat kuitenkin yleensä siistitään saksilla.

Koiran koko ja rodun terveys ovat joillekin tärkeitä, mutta aina ei ole kaikille näiden suhteen niin merkitystä. Itsekin olen sitä mieltä, että ihan hyvin voit ottaa irlanninsusikoiran yksiöön, koska koiran liikuttaminen tapahtuu kuitenkin ulkona. Sisällä vain nukutaan ja syödään. Koko on siis sinällään toissijainen seikka. Hyvä on kuitenkin pitää mielessä, että koiralle pitää jaksaa opettaa esimerkiksi hihnakäyttäytymistä, jos koiralla on aikuisena enemmän voimaa kuin omistajalla.

Koirarotujen terveystilanteet vaihtelevat mielettömästi, eikä ulkonäöstäkään aina voi päätellä sitä, millaisia sairauksia rodussa esiintyy ja kuinka paljon. Ainakin sen vuoksi olisi ihan tavallisesta kotikoirastakin haaveilevan hyvä sairauksiin perehtyä, että tietää sitten, mihin ehkä pitää varautua. Harrastuskoiraa valitessa rodun terveystilanne on erittäin tärkeä seikka, jota ei saa rotua valitessa unohtaa, ihan vain sen koiran oman hyvinvoinnin takia. Itse haaveilin pitkään corgista, mutta kasvattajat sanoivat minulle, että agilitykoiraa corgista ei kannata haaveilla, koska niillä on niin huonot lonkat ja selkä, että laji rikkoo koiran muutamassa vuodessa. Mutta kotikoirana corgi totta kai menee, kun muistaa, mihin se fyysisesti kykenee.



Sitähän sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan. Itse olen sitä mieltä, että jollakin tasolla koiran on hyvä olla omistajansa itsensä kaltainen. Ja minulla ainakin natsaa Riian kanssa luonteet tosi hyvin yksiin. Totesimme erään kaverini kanssa, jolla on myös mitteli, että me olemme valinneet ainakin ihan itsemme oloisen koiran. Ainakin meidän mittelimme tarkkailevat koko ajan ympäristöä ja ovat sen vuoksi välillä aivan keskittymiskyvyttömiä. Pahimmillaan mitteli on epäsosiaalinen vieraita kohtaan ja halutessaan älyttömän jääräpäinen. Omaa omistajaa on kiva miellyttää ja omien tuttujen ihmisten seurassa tai muuten kivassa porukassa juttua ja energiaa riittää. Vieraiden pillin mukaan ei kuitenkaan tanssita ainakaan, ellei siitä hyödy jotain! Kuulostaa pelottavan tutulta... :D

torstai 14. huhtikuuta 2016

Intoa on ja taitoa on, mutta miksei oo kisoja?

Me ollaan taas päästy treenaamisen makuun varsinkin tuossa rally-tokossa. Käydään siis valmennuksessa ja viikkotreeneissä. Viikkotreenit on maanantaisin ja menee kyllä niin hyvin! Käydään siellä alokasluokan kylttejä läpi, kouluttaja katsoo, että tehdään ne oikein ja mä saan opetella esimerkiksi oikean ja vasemman sekä spiraalin ja pujottelun eron kurssilla. Vaikka se onkin rally-tokon alkeiskurssi, niin on siitä meillekin paljon hyötyä.


Valmennuksessa ollaan siirrytty jo avoimen luokan kyltteihin. Pakko kehua tähän väliin omaa koiraa taas: saatiin viime tiistain valmennuksessa harjoitella kahta vapaasti valittavaa kylttiä ja valitsin toiseksi avoimen luokan hypyn. Rallyn avoimen luokan hyppyhän menee sillä lailla, että koira seuraa normaalisti vasemmalla puolella ja suorittaa hypyn siitä, ohjaajan kävellessä pysähtymättä eteenpäin. Riiahan hallitsee tokon alokasluokan hypyn, joka on tosi erilainen, kuin tämä rallyn avoimen hyppy ja agilityn alkeiskurssilla ei oltu ehditty harjoittelemaan muutakuin hyppyyn irtautumista. Tuo rallyn avoimen luokan hyppy oli meille siis aivan uusi juttu ja halusin ottaa sen, koska en tiennyt, miten sitä pitäisi lähteä Riialle opettamaan. No, Elli-kouluttaja pystytti meille esteen ja pyysi testaamaan, kuinka käy. Hyvinhän siinä kävi, koira suoritti esteen täydellisesti ja ite meinasin haljeta ylpeydestä. Ei voi olla totta! Tää koira osaa kaiken, ilman, että sille tarvii ees mitään opettaa :D

Mä en tiedä, pitäisikö mun koittaa nostaa Riia avoimeen luokkaan ennen mitteleiden rally-mestiksiä vai tehä suosiolla silleen, että mestikset ois meidän kolmas alokasluokan kisa. Rallykisoja on tosi vähän täälläpäin tai edes tuolla mun kotiseudulla päin ja se harmittaa kyllä kovasti. Tekis mieli kisata!


Tokokuulumiset: Eilen olin Riitta-Liisan tokoluennolla, jossa tuli ihan hyviä huomioita etenkin tokokokeisiin valmistautumiseen. Tänäänpä meillä alkaakin myös tokon alokasluokan valmennus ja mä edelleen jännään, päästäänkö Kennelkerhon tokokokeeseen 3.5. mukaan. Me ollaan mun mielestä Riian kanssa aikalailla valmiita starttaamaan myös tää tokopuoli, sillä kaikki liikkeet on hallussa. Ainut, mitä meidän pitää vielä treenata on perusasennossa odottaminen (paikkamakuussa). Riia nimittäin helposti siirtyy perusasennosta istumaan mieluummin mun eteen, taitaa nähdä silleen kasvot helpommin, eikä mee niskat jumiin. Mutta sitä treenataan kovasti näissä kaikissa koulutuksissa, missä käydään! Ja ensi viikon tiistaina on kisanomaiset tokotreenit. Jes!

Harmittaa, jos ei mahduta Kennelkerhon tokokokeeseen. Sinne viimeinen ilmoittautumispäivä oli muistaakseni 20.4., joten silloin tiedetään, mahduttiinko. Jos ei mahduta sinne, niin sitten en tiedä yhtään, koska päästään korkkaamaan kisaura. Muuramessa ja Laukaassa on kisoja tulossa, mutta kauhean vaikea mennä niihin autottomana :( Typerää, kun näin isossa kaupungissa, kuin Jyväskylä ei ole kisoja!

Pahoittelen vanhaa kuvamateriaalia, jota joudun nyt käyttämään blogissani määrittelemättömän ajan. Meiltä nimittäin hajosi kamera, eikä yhtään tiedetä, ostettaisiinko uusi vai vietäisiinkö tuo vanha korjattavaksi vai mitä me tehtäisiin. Joudutte nyt katselemaan varmaan jonkin aikaa näitä vanhoja kuvia, joista osa on varmasti esiintynyt blogissa jo aiemmin. Oman puhelimenkin kamera on niin susi, ettei kukaan halua sillä otettuja kuvia katsella :D