maanantai 6. elokuuta 2018

Motivointikurssi purkissa!

Kuten jo aiemmin täällä blogissa mainitsin, osallistuimme Riian kanssa Koirakoutsin motivointi ja palkitseminen lyhytkurssille. Kurssin neljä kertaa ovat nyt takana päin ja kaiken kaikkiaan kurssilta jäi paljon uusia oppeja mieleen sekä uusia havaintoja ja oivalluksia. Tärkeinpänä oppina saimme Riian kanssa ehdottomasti avaimet sosiaaliseen palkkaan. En tiedä olenko hidas, vai muuten vain tyhmä, mutta vasta tuolla kurssilla tajusin, miksei minun sosiaalinen palkkani enää toimi Riialla samalla lailla, kuin se on joskus toiminut: olen käyttänyt samaa vihjesanaa sekä namipalkkaan että sosiaaliseen palkkaan. Jep. Mikä järki? No ei mikään! En ole tehnyt sitä tietoisesti. Oikeasti en vain ole tajunnut, että niissä on sama sana. 

Lähdimme siis rakentamaan Riialle sosiaalista palkkaa uudestaan uudella vihjesanalla ja se toimii oikeastaan jo tosi hyvin. Saan Riian parhaimmillaan kuumenemaan niin, että se jopa haukkuu, mitä se ei tee koskaan. Sosiaalisen palkkaamisen taitoni lähti ottamaan isoja harppauksia eteenpäin. 


Toinen hyvä pointti kurssilta oli se, että koiralle kannattaa pitää sosiaalinen palkka, namipalkka ja leikkipalkka erillään ja opettaa se siihen, että kukin niistä on sille palkka ja minä päätän, mitä palkkaa milloinkin käytetään. Riia palkkautuu hyvin sekä leikistä että namista, mutta meillä on ollut ongelmana se, että se ei leiki, jos se tietää namia olevan tarjolla. Eilen pääsimme kuitenkin työstämään vielä tätäkin asiaa ja totesimme kouluttajan kanssa, että Riialle täytyy vain opettaa se, että leikkiäkin voi, vaikka jossain odottaisi namipalkkakin. Eli toisin sanoen, se pitää totuttaa siihen, että minä päätän, millä palkkaan ja jos haluan leikkiä, niin silloin leikitään ja namin vuoro on ehkä myöhemmin. Tätä me lähdemme nyt harjoittelemaan Riian kanssa ja tästä on varmasti hyötyä kokeessakin joskus, eli kokeen aikana palkkaan sosiaalisesti ja namin vuoro on kehän ulkopuolella.

Kurssilla puhuttiin myös aika paljon siitä koesuorituksesta ja liikkeiden ketjuttamisesta. Sehän pitää totta kai koiralle erikseen opettaa. Ja sen olen tiennyt ja tiedostanut, mutta olen ollut siinä tosi laiska. Nyt on hyvä kuitenkin Veelan kanssa alusta asti pitää kiinni siitä, ettei vain mene kokeeseen silloin, kun koira osaa liikkeet yksittäin, vaan lähteä rakentamaan sitä kokeenomaista suoritusta ketjuttamalla liikkeet yksi kerrallaan yhteen ja antamalla sosiaalista palkkaa välissä. 


Vaikka meiltä tosiaan Koutsille on matkaa sen 140 km suuntaansa, niin varmasti tulen osallistumaan vielä uudellekin kurssille siellä. Niin paljon oppeja tuolta taas tarttui matkaan. Voi olla, että meidän talvikauden tokotreeniongelma ratkeaa sillä, että käymme Koutsin kursseilla silloin tällöin. Talvi lähenee ja talvikausiahdistus puskee päälle pikku hiljaa. Siitä ehkä lisää joskus toiste. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti