maanantai 20. elokuuta 2018

Pettymystensietokyky kasvaa


Ollaan Riian kanssa käyty elokuussa kaksissa kakkosten kisoissa. Edelliset oli viime viikonloppuna. Tuloksina meillä on viisi hyllyä (viidestä startista). Agility on vaativa ja pikkutarkka laji, eikä siitä hyllyn saaminen ole mitenkään harvinaista, vaan päinvastoin, todennäköisesti suurimmalla osalla koirista on enemmän hyllyjä, kuin tuloksia. Saatikaan sitten niitä nollatuloksia. Mutta kyllä se myönnettävä on, että taas jonkin sortin masennuskausi on nostamassa päätään.

Siitä olen onneksi päässyt yli, etten näytä koiralle tunteitani, enkä muutenkaan kisapaikalla. Enkä minä varsinaisesti pettynyt ole, koska huono tulos (tai hyl) on kyllä ollut odotettavissa. Pikkemminkin tunnen olevani ikään kuin alistunut kohtaloon tai menettänyt tietyllä lailla toivoni: me ollaan Riian kanssa vain hyvin keskinkertainen koirakko. 

Suuresti tähän tunteeseen viikonlopun hyllyjen jälkeen liittyy myös ääretön pettymyksen tunne siitä, kun jäimme alueemme piirinmestaruuskisoissa varsinaisen joukkueen ulkopuolelle, vain varakoiriksi. Medi-kokoisia ilmoittautui piirinmestaruuksiin meidän seurasta niin vähän, ettei kahteen joukkueeseen riittänyt koiria ja siihen yhteen valittiin kaikki kolmosissa kisaavat. Ja niin ollen jäimme Riian kanssa varalle, eli käytännössä emme tule radalle pääsemään. Jotenkin tämä vain on niin mun elämää, ollut nyt ja aina: minä olen se ihan hyvä, mutten koskaan riittävän hyvä tai ainakaan paras. 

No, työtähän suurin osa ihmisistä joutuu menestyksen eteen tekemään, enkä minä nyt sillä lailla ole luovuttamassa tai harrastusta lopettamassa, koska siitä nautin. Ei tämä masennus mitenkään vaikuta haluun treenata tai kisata. On vaan semmoinen olo, että turhapa se vissiin on kuvitella, että olisi jotenkin hyvä jossakin. Leuka rintaan ja kohti uusi pettymyksiä. Vinkkejä kepeille otetaan edelleen vastaan. 

4 kommenttia:

  1. Kuullostaa ihan agilityltä :D Mutta ei kannata hakata päätä seinään vaan kokeilla muuttaa jotain jos nykyinen toimintamalli ei toimi. Vinkkinä kepeille ja ihan kaikille muillekin osa-alueille: Jos olisit mun koulutettava niin käskisin pitää muutaman viikon aksatauon ja palata sen jälkeen taaksepäin, ruohonjuuritasolle treenaamaan ja etsimään ongelmakohtia. Kisaamaan palaisin vasta sitten kun kaikki edellisissä kisoissa ilmenneet selkeät ongelmat on ratkottu ja mielellään vielä testattu mölleissä, jos ei halua/pysty virallisiin lähtemään "testimielellä". Sitten kun osaaminen on riittävällä tasolla niin kannattaa tutustua nollaratatreeneihin ja mentaalivalmennukseen niin varmasti alkaa kisoissakin sujumaan :) Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista :)

      Joo, tuntuu tosiaankin, ettei tämä nyt etene tästä mihinkään suuntaan. Eniten ärsyttää se, että meillä ei ole mitään muuta ongelmaa, kuin se, että Riialla ei riitä motivaatio tekemään keppejä lujaa. Eli se jopa pysähtyy sinne keskelle, nappailee sieltä jotain 20 sekuntia yliaikaa jne. Tuntuu niin typerältä, ettei meillä oo mitään muuta ongelmaa radalla ja se muuten viilettää kauheeta vauhtia. Mutta kepit vaan on pyllystä.

      Poista
  2. Voiko olla että se ei ihan täysin tiedä mitä kepeillä tehdä, vai ihan motivaatio? Jos motivaatio niin tutustuisin Silvia trkmanin nettikursseihin ja myös tuossa toisessa vaihtoehdossa myös. Keppejä voi opettaa myös kujajuoksuna, googlaa
    Channel Weave Training

    VastaaPoista
  3. Kyllä mä uskon, että se tietää, mitä tekee, koska etupalkalla sen kepit on 100 prosenttisen varmat, nopeet ja hienot ja mä saan heittää vaikka kärrynpyörää vieressä. Mutta ilman sitä se ei halua tehä, on hidas ja jopa pysähtyy.

    Mutta kiitos vinkistä!

    VastaaPoista